Keskustelemme paljon erilaisuuden hyväksymisestä ja siitä, mikä on normaalia. Vaadimme oikeuksia paperittomille, pakolaisille ja kaikille, jotka yhteiskunnan ja hyvinvoivien kansalaisten tukea tarvitsevat. Se on osoitus terveistä, modernin hyvinvointiyhteiskunnan arvoista. Suvaitsemattomuus tuomitaan.

Samaan aikaan suuri joukko ihmisiä alistetaan lain perusteella eriarvoiseen asemaan. Annetaan vahva mielikuva, että he ovat joko itse syypäitä tilanteeseensa tai laiskuuttaan käyttävät hyväkseen yhteiskunnan tukijärjestelmiä. Tämä alistaminen ja syyllistäminen on verhottu hyväksyttävän, jopa myönteisen ”aktiivimalli” -termin taakse. Kukapa nyt aktivointia vastustaisi, aktiivisuudenhan pitäisi olla suorastaan kansalaishyve.

Teknologian ansiosta maapallo on ”kutistunut”, ja kuka tahansa meistä voi löytää maailmalta omiin arvoihinsa sopivia malleja tai niiden osia matkittavaksi Suomeen. Suomen hallitus on poiminut työttömien ”aktivoimiseksi” Tanskan työttömyysturvalainsäädännöstä sanktiot. Tanskalaiset ovat silti yksi maailman tyytyväisimmistä kansoista. Kun jonkun toisen yhteiskunnan toimivasta mallista poimitaan vain ”rusinat pullasta” – tässä tapauksessa työttömien rankaiseminen – hyvinvoinnin sijaan kasvaa pahoinvointi.

Työttömäksi joutuneiden ihmisten elämäntilanteet ja kyky työllistyä ovat yksilöllisiä. Toiset työttömät löytävät nopeasti uuden työpaikan, kun ammatti, kokemus, koulutus, ikä, avointen työpaikkojen määrä ja paikkakunta kohtaavat oikein. Epäoikeudenmukaisinta aktiivimallissa on se, että se kohtelee kaltoin vaikeasti työllistyviä.

On tärkeätä ymmärtää, että rangaistukset ja sanktiot eivät lisää työmarkkinakelpoisuutta yksilön tasolla, vaan päinvastoin ajavat ihmiset entistä suurempaan ahdinkoon ja katkeruuteen. Pienenä vientivetoisena kansakuntana meillä ei ole varaa hallinnollisilla päätöksillä syrjäyttää osaa kansasta. Arvojemme mukaista on sen sijaan kannatella niitä, joilla menee kaikista heikoimmin.

Aktiivimallin parantamiseen sopii vanha armeijavertaus: alokkaan asento on niin huono, että se ei korjaamalla parane, vaan pitää tehdä kokonaan uusi.

Kirjoittaja on ammattiliitto Pron puheenjohtaja.