Julkaistu alun perin Ytimen numerossa 2/2018.

Suomi-kuplassa köyhät tekevät vääriä valintoja ja ovat siksi köyhiä. Leipäjonot ovat kiusallisia onnellisten maassa, mutta silti kutsuja päivälliskutsuille ei tule. Jiri Sironen tietää, että EU:ssa puhutaan itse asiasta: rahasta ja sen riittävyydestä ihmisarvoiseen elämään. Samalla sen talouskuri kurittaa.

Arja: Tätä pohdin koko ajan. Onko meillä todellisuudessa sääty-yhteiskunta, kun eturivissä istuvat antavat neuvoja takapenkkiläisille hurskaasta (eli hyvintoimeentulevien normittamasta) elämästä? Onko meillä todellisuudessa luokkayhteiskunta, kun monet asiat kasaantuvat köyhyydestä rikkauteen ja vielä periytyvät? Minne katosi pohjoismainen hyvinvointivaltio, jota halusimme suojella Euroopan unionilta? Nyt tuntuu, että hyvät uutiset eriarvoistumisen torjunnasta tulevat nimenomaisesti EU:sta. Jiri Sironen, toimit eri verkostoissa ja tiedät aloitteista, joista media ei kerro.

Jiri: Euroopan köyhyyden vastainen verkosto (The European Anti-Poverty Network, EAPN) syntyi jo 1990-luvun alussa. Sen jälkeen miltei jokaiseen Euroopan maahan tuli kansallisia köyhyyden vastaisia verkostoja, Suomeen 1994.

Myöhemmin perustettiin vähimmäistoimeentuloa ajavat verkostot (The European Minimun Income Network, EMIN), jotka kokoavat eri tahoja, järjestöjä ja tutkijoita. Kummallakin verkostolla on roolinsa eurooppalaisessa keskustelussa köyhyyden torjumisessa. Verkostot ovat olleet laajoja, mutta niiden toivotaan laajentuvan lisää.

Euroopan komissio on rahoittanut joitakin kansallisia pilottihankkeita. Nyt eletään komission rahoittamaa projektia 2017–2018. Tarkoitus on kampanjoida eri puolilla Eurooppaa vähimmäistoimeentulon puolesta. EU:n 2020-strategia on nimittäin asettanut tavoitteeksi köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien määrän vähentämisen 20 miljoonalla. Köyhyys-teemavuosi oli 2010.

Arja: Toimit itse Ehkäisevä päihdetyö -järjestössä ja olet Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston puheenjohtaja. Samoin olet koordinaattori vähimmäistoimeentuloprojektissa. Missä vaiheessa Euroopan unioni alkoi olla enemmän kiinnostunut köyhyydestä kuin suomalaiset päättäjät?

Jiri: Euroopan unioni hyväksyi suosituksen aktiivisesta osallisuudesta, joka koostuu palveluista ja työvoimapolitiikasta sekä vähimmäistoimeenturvasta jo 1992. Se uusittiin vuonna 2008. Se on sittemmin saanut paljon tukea muun muassa Euroopan parlamentilta, mutta silti vähimmäistoimeentulon turvaamisessa eri jäsenmaissa ei oikein ole edistytty.

Euroopan unionin komissio alkoi rakentaa sosiaalisten oikeuksien pilaria vuonna 2016. Se hyväksyttiin vuotta myöhemmin. Siinä on parikymmentä erilaista periaatetta, joista valtaosa käsittelee työelämään liittyviä kysymyksiä ja loput, noin kolmasosa, sosiaaliturvaa.

Vähimmäistoimeentulon takaaminen on yksi näistä politiikkasuosituksista. Joistakin Euroopan maista vähimmäistoimeentuloturva on puuttunut kokonaan, kuten Kreikasta ja Italiasta. Italiassa se on järjestetty alueellisesti. Mutta kun Kreikka joutui finanssikriisin myötä troikan vaatimuksesta valtaviin säästötoimiin, siellä ei ollut mitään turvaa ihmisille…

Arja: Siksipä inhimilliset kärsimykset ovat olleet valtavia.

Jiri: …niin, ja sitten on joitakin jäsenmaita, jotka ovat alkaneet rapauttaa olemassa olevaa vähimmäisturvaansa, kuten Unkari.

Monet tahot (kuten juuri EMIN, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, ammattiyhdistysliike ylipäätään, sosiaaliset järjestöt ja Euroopan parlamentti) haluavat, että jäsenmaissa vähimmäistoimeentulosta pitäisi säätää lainsäädännössä eli tässä tapauksessa puitedirektiivillä, jota EU:n jäsenmaiden tulee noudattaa. Mutta kun sosiaalipolitiikka on jaettua kompetenssia, pitäisi saavuttaa yksimielisyys, jotta asiassa voitaisiin edetä.

Arja: Muistan hyvin Suomen EU-jäsenyyden alun keskustelut. Monet eivät halunneet, että EU:lla olisi päätösvaltaa sosiaalipolitiikan suhteen.

Minäkin taisin pelätä, että tasa-arvoinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen pohjoismainen malli murentuisi ja lopputuloksena olisi vain minimitasoinen sosiaaliturva ja naiset kotona hoitamassa lapsia, sairaita ja vanhuksia. Enpä olisi ikinä uskonut, että nykyiset etuustasot saavat jo moitteita Euroopan neuvoston sosiaaliselta komitealta.

Jiri: Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on tosiaan useasti huomauttanut Suomea siitä, että vähimmäisturvamme on riittämätön. Suomi ei täytä peruskirjan vaatimusta sosiaaliturvaetuuksien ja sosiaaliavustusten minimitasosta, jonka pitäisi olla vähintään 40 prosenttia mediaanitulosta.

Myöskään Eurooppa 2020 -strategian mukainen tavoite köyhyys- ja syrjäytymisriskin vähentämisestä ei maaraportin mukaan Suomelta onnistu. Määrä on pysytellyt koko viime vuosikymmenen ajan noin 850 000–950 000 ihmisessä, kun vuoteen 2020 mennessä sen pitäisi vähentyä noin 150 000 hengellä 770 000 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevaan.

Tuosta ajatuksesta, että pitäisikö EU pitää kaukana sosiaalipolitiikasta vai ei, ollaan oltu montaa mieltä. Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkönä toiminut Kari Välimäki on esimerkiksi korostanut eurooppalaisen sosiaalipolitiikan merkitystä. EU:n sosiaalipolitiikka tukee kansallista sosiaalipolitiikkaa.

Arja: Minäkin olen samaa mieltä sosiaalisen ulottuvuuden välttämättömyydestä nyt kun puhutaan syvenevästä integraatiosta.

Jiri: Suomen vastauksessa puhuttiin yleisesti etuuksien tai perusturvan riittämättömyydestä ja niiden ohella sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, joilla on toimeentulon kannalta merkitystä. Meiltä kuitenkin puuttuu tarkempi seuranta palveluista. Maksuttomat palvelut ovat vähentyneet, erilaiset asiakasmaksut lisääntyneet eikä niitä oteta huomioon vähimmäisturvan euromäärissä.

Arja: Suomen EU-linjan voi kiteyttää sellaiseksi, että haluamme olla mukana kaikissa pöydissä. Miten on, haluammeko olla mukana myös EU-tasoisessa sosiaalipolitiikan pöydässä?

Jiri: Voi sanoa ihan suoraan, että Suomessa nykyisen hallituksen suhtautuminen on ollut nuivaa. Suoranaisesta välinpitämättömyydestä on hyvä esimerkki se, että Suomi kyllä vastasi kun komissio kysyi sosiaalisesta pilarista, mutta ei vastannut laajempaan konsultaatiopyyntöön, jossa kyseltiin muun muassa hyvistä jaettavista käytännöistä. 21 muuta maata kyllä vastasi. Mitä hittoa!

Kuitenkin juuri tämä on ollut Suomen linja. Vaikka ei siis haluta sosiaalipolitiikkaan liittyvää säätelyä – tai ainakin suhtaudutaan siihen penseästi – halutaan jakaa hyviä käytäntöjä.

Arja: Mielenkiintoista. Hallituksesta asioista vastaa kaksi sinistä: Pirkko Mattila ja Jari Lindström. Toki myös aiemmin Juha Rehula ja nyt Annika Saarikko.

Jiri: Mielenkiintoista on myös mitä tapahtuu jatkossa. EU-parlamenttivaalit ovat ensi keväänä. Tulee uusi komissio ja sitten Suomen EU-puheenjohtajakausi. Samaan syssyyn myös Brexit. Mutta kyllä sosiaali- ja terveysministeriö on ollut valppaana ja ehdottanut Suomen kaudelle hyvinvointitaloutta teemaksi.

Arja: Tässä vaiheessa tekisin sellaisen johtopäätöksen keskustelustamme, että meillä on hyvin monimuotoista eurooppalaista kansalaistoimintaa ja verkostoja, joita yhdistää köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen toiminta. Kun tullaan käymään keskustelua syvenevästä integraatiosta, jossa esillä on muun muassa pankkiunioni ja yhteisvastuut, ei pitäisi unohtaa sosiaalista ulottuvuutta. Etenkin kun työvoiman pitää voida liikkua, silloin tarvitaan normitasoista sosiaalipolitiikan säätelyä. Mutta meillä poliittinen päättäjä vielä miettii, kun juna on jo liikkeellä.

Mutta miten kommentoisit erilaisia ehdotuksia sosiaaliturvasta ja erityisesti vähimmäistoimeentulosta? On perustulokokeilu, demareiden yleisturva, osaamisturvastakin on puhuttu.

Jiri: Niitähän on paljon. Korostaisin, että ne tukevat toisiaan, mutta että olennaista on keskustella vähimmäistoimeentulon tasosta, siis rahasta.

Olin mukana EU-tilaisuudessa, jossa ministeri Pirkko Mattila kertoi, että Kelan johdolla menossa oleva perustulokokeilu on osa köyhyyden torjuntaa. Nyt kuitenkaan kokeilun jatkosta ei ole tietoa. Sitä pitäisi jatkaa isommalla otoksella ja kytkeä ilman muuta verotus mukaan. Samaan aikaan tehtiin vielä huonosti valmisteltu työttömien aktiivimalli. Tuntuu siltä, että poliittinen päättäjä puhuu yhtä ja tekee toista.

Arja: Tuo on tärkeä huomio. Nyt keskustellaan järjestelmistä ja malleista mutta vähemmän vähimmäistoimeentulon parantamisesta, joka tarkoittaa rahallista satsausta. Eri puolueet ovat esittäneet omia mallejansa sosiaaliturvan yksinkertaistamiseksi, mutta välttelevät vähimmäistoimeentulon nostamisen välttämättömyyttä ja indeksisidonnaisuuden merkitystä.

Jiri: Ihan tuore juttu on, että keskustellaan, miten ruoka-apua toteutetaan eikä siitä, mihin ongelmaan ruoka-apu on ollut vastaus. Olisi tosi ongelmallista, jos ruoka-apu tulee viralliseksi osuudeksi köyhyyspolitiikkaa sen sijaan, että vähimmäisturva itsessään turvaisi riittävän toimeentulon tason. Ruoka-apua voidaan toki tukea.

Korostaisin, että olennaista on keskustella vähimmäistoimeentulon tasosta, siis rahasta.

EAPN-Finillä on kansalaisaloite vireillä takuutulon säätämisestä. Siinä lähdetään syyperusteisten etuuksien tasokorotuksesta. Itsekriittisesti voi sanoa, että aika vaikealla sosiaalipolitiikan termistöllä ollaan liikkeellä. Kyllähän sosiaaliturvan monimutkaisuus on ongelma ja lupaukset yksinkertaisuudesta puhuttelevat.

Kansalaisaloitteessa lähdetään Euroopan neuvoston asettamasta minimistä. Vähimmäisturvan taso on siis 40 prosenttia mediaanitulosta. Takuutulo olisi noin 1000 euroa, jolloin perusturvaetuuksista jäisi verojen jälkeen noin 790 euroa käteen. Se siis turvattaisiin kaikille syyperusteisia perusturvaetuuksia saaville, joita ovat sairaus-, äitiys-, vanhemmuus- ja isyyspäivärahat, kuntoutusraha, peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha.

Minimibudjetti on toinen tapa keskustella riittävästä tasosta. Meillä budjetissa pitäisi olla mukana myös erilaisia palvelumaksuja.

Fakta on, että vähimmäisturva on jäänyt jälkeen ansio- ja hintakehityksestä. Indeksijäädytykset ja perusturvaan tehdyt leikkaukset ovat johtaneet siihen, että ihmisten on turvauduttava viimesijaiseen turvaan eli toimeentulotukeen.

Arja: Omasta puolestani olen huolestunut nuorista ja etenkin opiskelijoista. He tuntuvat saavan aina erityiskohtelun. Vaikka meillä on lapsiperheköyhyyttä ja vanhuusköyhyyttä, opiskelijoiden toimeentulossa on karmein muutos.

Jiri: Nuorten asema työmarkkinoilla on muuttunut hankalaksi. Nuorilla on eniten toimeentulo-ongelmia ja sitten vielä asunnottomuuttakin. Suomen seurantaraportissa Eurooppa 2020 -strategian toteutumisen suhteen vähätellään meidän köyhyyttä sanoen, että Suomessa pienituloisten joukkoon kuuluu opiskelijoita, joiden pienituloisuus on väliaikaista. Kun opintotuki vihdoin saatiin sidottua indeksiin viime hallituskaudella, nyt sitä on leikattu rajusti.

Arja: Väliaikaista! Voisi ollakin, elleivät työmarkkinat olisi muuttuneet ratkaisevasti sitten suurten ikäluokkien päivien. Pätkätöillä ja itsensä työllistämisellä yhdistettynä opintolainaan tilapäisyys muuttuu helposti suurella osalla jatkuvaksi.

Eriarvoisuudesta on Juho Saaren johdolla tehty vasta raportti. Valtioneuvoston kanslia valmistelee ensi vuoden eduskuntavaaleja varten työllisyyttä ja toimeliaisuutta parantavaa ja eriarvoisuutta vähentävää perusturvan kokonaisuudistusta. Jos ovat kokemusmaailmat eriytyneet, kyllä on käytetty kielikin. Tulee kivalta kuulostavia ilmaisuja mutta ei esityksiä vähimmäisturvan nostamiseksi.

Jiri: Kyllähän polarisaatiota on tapahtunut. Erilaisten raporttien, esimerkiksi THL:n kyselyn, mukaan toimeentulo-ongelmat ovat kasvaneet 2013–2016. Vaikka näissä mainitsemissasi hankepapereissa päinvastoin korostetaan suomalaisten aika tasaista tulonjakoa, unohdetaan monia asioita, kuten verotuksen muutokset, jotka ovat lisänneet eriarvoisuutta.

Tärkeää ovat myös ihmisten jokapäiväiset kokemukset, jotka kertovat eriarvoisuuden ja sosiaalisen etäisyyden kasvusta.

 

Mitä vireillä – mahtaako toimia, tuleeko rahaa?

– Maaliskuussa julkaistu Juho Saaren johdolla tehty eriarvoisuusraportti löytyy osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-557-0

– Toimi (vnk.fi/toimi) on valtioneuvoston kanslian johtama hanke. Uudistuksen tavoitteena on muun muassa nostaa työllisyysastetta, torjua ja vähentää eriarvoisuutta sekä muuttaa järjestelmää nykyistä selkeämmäksi ja yksinkertaisemmaksi. Lisäksi hankkeessa luvataan hyödyntää digitalisaatiota. Tarkoituksena on vaikuttaa 2019 käytävään eduskuntavaalikeskusteluun.

– Myös puolueilla on ollut ehdotuksia perusturvan parantamiseksi (esimerkiksi https://sdp.fi/fi/yleisturva/ ja http://www.kd.fi/politiikka/kannustava-perusturva/). Vihreät ja vasemmistoliitto kannattavat perustuloa, josta on myös järjestetty Kelan kokeilu (http://www.kela.fi/perustulokokeilu-2017-2018).

– Kansalaisaloitteeseen takuutulosta voi tutustua osoitteessa https://takuutulo.fi/. Hyödyllistä tietoa aiheeseen liittyen löytyy esimerkiksi osoitteista www.eapn.fi, www.eapn.eu ja www.emin-eu.net. Muista myös EMIN-bussikiertue minimitoimeentulon puolesta (http://eminbus.eu):

13.6. klo 11–18 Senaatintori, Helsinki

15.6. klo 11–18 Keskustori, Tampere; lisäksi Onko Tampereella köyhiä? -keskustelutilaisuus valtuustosalissa virastotalolla yhteistyössä Tampereen köyhyystyöryhmän ja Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston kanssa

16.6. klo 11–18 Kävelykatu, Turku