Kaavoitusta Mämmilän tyyliin vuonna 1978.

Mämmilä-sarjakuva oli heijastus aikakautensa Suomesta sekä tärkeintä suomalaista yhteiskunnallista fiktiota viime vuosisadan lopusta.

Tarmo Koivisto (s. 1948) loi yhdessä Hannu Virtasen kanssa vuonna 1975 sarjakuvan pienen suomalaisen maalaiskunnan elämästä. Aluksi Suomen Sanomassa ilmestynyt sarja siirtyi 1976 Me-lehteen ja sieltä 1983 Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen. Sarja ilmestyi Osuuskunta Käyttökuvan tuotantona, mutta sen varsinainen tekijä oli Koivisto, joka suunnitteli Hannu Virtasen kanssa sarjan kehityskaaret.

Koiviston kotikunta Orivesi oli Mämmilän fyysinen esikuva, mutta sen oikea malli oli tuon ajan Suomi. Siitä syntyvä kuva ei ollut kaunis, kuten Suomen maaseutua pitkin kulkeva nyt 2020-luvun kynnyksellä voi nähdä.

Mämmilä ilmestyi Kuukausiliitteessä säännöllisesti vuoteen 1996, sitten yksittäisenä albumina 2002 ja lopulta Suomen Kuvalehdessä 2006–2008. Mämmilän voimavuodet olivat kuitenkin nuo vuodet 1975–1996, jolloin Koivisto peilasi fiktion avulla kurkkua kuristavalla tai henkeäsalpaavalla tavalla suomalaisen yhteiskunnan muutosta reaaliajassa.

Mämmilä on yhteiskunnallinen sarjakuvaeepos, jonka sankarina on kollektiivi eli yksi suomalainen maalaiskunta ja sen asukkaat.

Jos ihminen halusi silloin tietää, missä Suomi meni, niin kannatti lukea Mämmilää. Ja jos haluaa nyt vuonna 2018 tietää rakennemuutoksen Suomesta oleellisimman, niin on syytä kaivaa esiin nuo kymmenen ensimmäistä Mämmilää, joista Otava teki myös koostealbumit vuosina 1999–2001. Se on tärkeintä suomalaista yhteiskunnallista fiktiota viime vuosisadan lopusta.

Mämmilä on yhteiskunnallinen sarjakuvaeepos, jonka sankarina on kollektiivi eli yksi suomalainen maalaiskunta ja sen asukkaat. Sen voima on huumorissa, joka liudentaa lukijassa syntyvän voimattoman raivon.

Vuonna 1978 julkaistun ensimmäisen Mämmilä-albumin kansi.

Mämmilän henkilöhahmot vanhenivat oikeasti sarjan edetessä. Uutta elämää syntyi ja rakastettuja hahmoja kuoli. Tuollainen reaaliaikaisuus oli ja on yhä lehtisarjakuvassa harvinaista.

Tarmo Koivisto on kertonut, että hahmoja luotiin sarjaan hetkittäisten tarpeiden mukaan. Rakennusmestari Heimo Suominen oli tullut sarjaan yhtä jaksoa varten samaan tapaan kuin Carl Barks oli aikoinaan keksinyt Roope Ankan yhteen Aku Ankka -tarinaan. Niin Roope kuin Heimo Suominenkin muuttuivat sitten olennaiseksi osaksi yhteisöjään.

Koiviston tarkasta ajankohtaiskatseesta kertoo se, kun maahanmuuttaja ja myöhemmin luomuviljelijä Muhammed al-Zomal alias Mukku tuli Mämmilään. Hänet sarjaan tuonut jakso ilmestyi Kuukausiliitteessä samana viikonloppuna kun ensimmäiset somalipakolaiset saapuivat Suomeen.

Fiktion tekeminen on hidas prosessi: yhden sarjakuvasivun tekemiseen menee päiviä eli jos haluaa raportoida jotain nopeasti, niin paras tapa on tehdä sarjakuvaa lehteen. Siinä oli ja on Mämmilän salaisuus.

Historian eri kausista saa aikaan nykylukijaa valaisevia ja näkemystä syventäviä tarinoita, mutta hyvin antoisaa on seurata tässä ja nyt maailman muutosta fiktion suurennuslasin läpi. Siitä kertoo myös Mämmilän suosio omana aikanaan: kun Kuukausiliitteellä oli enimmillään 1,5 miljoonaa lukijaa, niin lehden luetuin osa oli Mämmilä, jota luki 1,3 miljoonaa suomalaista. Siihen ei yksikään sarjakuva ole sen koommin pystynyt.