Kuuluuko nuorten ääni?

Esko Harni

Ilmastolakkoilijoita Jyväskylässä viime huhtikuussa. (saDanny/Flicrk, CC BY 2.0)

Vaikka politiikka kiinnostaa suomalaisia nuoria enemmän kuin koskaan, luottamus poliitikkoihin ei ole yhtä korkealla, kertoo viimeisin Nuorisobarometri. Samalla kuitenkin vain neljännes nuorista suhtautuu maailman tulevaisuuteen pessimistisesti.

Vuosittain julkaistava Nuorisobarometri mittaa suomalaisten 15–29-vuotiaiden nuorten arvoja ja asenteita. Vuoden 2018 Nuorisobarometri ”Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla” tarkasteli nuorten asenteita erityisesti maahanmuuttoon ja Suomen asemaan Euroopan unionissa sekä heidän luottamustaan instituutioihin ja odotuksiaan tulevaisuudeltaan.

Nuorisobarometrin tulokset kertovat ainakin yhden selvän viestin: nuoret ovat kiinnostuneempia politiikasta kuin koskaan aiemmin, ja nuorten asenteet demokratiaa kohtaan ovat niin ikään myönteisiä. Barometrin tulosten mukaan 65 prosenttia nuorista on ainakin jossain määrin kiinnostuneita politiikasta. Toisaalta ainoastaan 49 prosenttia oli ainakin jokseenkin sitä mieltä, että useimmat poliitikot ovat luotettavia.

– Tuloksista voidaan tulkita, että poliittinen järjestelmä on luotettavampi kuin ne henkilöt, jotka toimivat järjestelmän sisällä. Samansuuntaisia tuloksia saimme jo vuonna 2013, jolloin kysyimme nuorilta samantyyppisiä kysymyksiä, nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Tomi Kiilakoski kertoo.

– Tilastollisesti merkittävää oli, että ne nuoret, jotka kokivat poliitikot ongelmaksi, olivat myös todennäköisesti maahanmuuttokriittisiä. Suurin osa näin vastanneista nuorista oli myös koulutustasoltaan ammattikoululaisia.

On todettu, että jokainen käsite on luonteeltaan poliittinen. Politiikka on tällainen käsite tyypillisimmillään. Barometrin tulosten valossa onkin syytä tarkastella, kuinka nuoret mieltävät sen merkityksen.

– Halusimme barometrissa selvittää poliittisen toiminnan laajuutta. Emme määrittäneet etukäteen sitä, mitä politiikka on, Kiilakoski kertoo.

– Tulosten valossa näyttää kuitenkin siltä, että nuorilla oli yllättävänkin perinteinen käsitys politiikasta, johon kuului esimerkiksi äänestäminen tai nuorisovaltuustoissa toimiminen. Voidaan ajatella, että tämä kertoo perinteisen politiikkakäsityksen vallitsevuudesta.

Perinteisestä politiikkakäsityksestä kertoo Kiilakosken mukaan myös se, että esimerkiksi järjestöissä toimivat nuoret hakeutuvat todennäköisesti myös puoluepolitiikan piiriin. Kaikilla nuorilla ei tähän kuitenkaan ole tasavertaisia mahdollisuuksia.

– Samoin kuin harrastukset kasaantuvat, myös poliittinen osallistuminen kasautuu tietynlaisille nuorille. Tähän vaikuttavat erilaiset taustatekijät, joista ilmeisimpänä voidaan pitää koulutusta. Koulutuksen myötä nuorelle kertyy pääomaa, joka puolestaan luo pääsyn tietynlaisille sosiaalisille kentille.

Nuorten eriarvoistumiskehityksessä on Kiilakosken mukaan tapahtunut muutoksia pitkän aikavälin tarkastelun valossa. Esimerkiksi yleinen äänestysaktiivisuus on laskenut ja kuilu nuorten yhteiskunnallisen aseman välillä on kasvanut.

– Tämä on keskeinen yhteiskuntapoliittinen ongelma. Kuilun kasvaessa tietyn väestöryhmän ääni jää helposti puuttumaan. Esimerkiksi viime hallituskaudella tehdyt koulutusleikkaukset kohdistuivat juuri tähän ryhmään, siis ammatillisen koulutuksen piirissä oleviin nuoriin.

Nuorista halutaan usein kertoa eräänlaisia murrostarinoita. On tyypillistä ajatella, että tietylle ikäpolvelle juuri tietynlaiset asiat ovat tyypillisiä, ja että nämä eroavat ratkaisevalla tavalla edellisille ikäpolville tyypillisistä asioista.

– Tämä ei useinkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi äänestäminen on ollut pitkään nuorille tärkeää. Äänestämisen rinnalle syntyy ja kehittyy aina uusia toimintatapoja. Tällä hetkellä tällaisena voidaan pitää esimerkiksi ostopäätöksillä vaikuttamista.

Ilmastonmuutos on puhututtanut poliittisesti tänä keväänä. Eduskuntavaaleja kutsuttiin ilmastovaaleiksi, jotka lopulta kääntyivät itseään vastaan Perussuomalaisten lisätessä kannatustaan. Yhdysvalloissa Donald Trumpin ja republikaanisen puolueen puolelta nousseet, skeptisesti ilmastonmuutokseen suhtautuvat ulostulot ovat saaneet laajaa mediahuomiota.

Ilmastonmuutos on selvästi keskeinen osa myös suomalaisten nuorten elämää. Nuorisobarometrista ilmenee, että suurin osa, 67 prosenttia nuorista, kokee ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olevan heille suurin epävarmuutta ja turvattomuutta aiheuttava tekijä. On huomattavaa, että näin vastanneiden määrä on tuplaantunut vuodesta 2006.

Kasvanut puhe ja huoli ilmastonmuutoksesta on tuottanut myös ilmiön, jota on kutsuttu ilmastoahdistukseksi. Samalla on pelätty, että ihmiset lamaantuvat ja passivoituvat, mikäli esimerkiksi heidän henkilökohtaisiin kulutusvalintoihinsa pyritään puuttumaan liialti.

Suurin osa nuorista kokee ilmastonmuutoksen olevan heille suurin turvattomuutta aiheuttava tekijä.

Ilmastonmuutos ei kuitenkaan näytä lannistavan nuoria uusimman Nuorisobarometrin valossa. Siitä huolimatta, että se on suurin epävarmuutta ja turvattomuutta aiheuttava tekijä, olivat näin vastanneet nuoret myös muita aktiivisempia poliittisesti. Myös ainoastaan 26 prosenttia nuorista näkee maailman tulevaisuuden pessimistisessä tai erittäin pessimistisessä valossa.

– Ilmastonmuutos selvästi mobilisoi nuoria. Tuloksia analysoidessa ihmettelimme, ettei suurempaa liikehdintää ole toistaiseksi nuorten keskuudessa tapahtunut. Näytti pikemminkin siltä, että kaikkein radikaaleimpia olivat ne, jotka eivät kokeneet lainkaan huolta ilmastonmuutoksesta. Kuitenkin vain muutama päivä raporttimme julkaisun jälkeen alkoi nuorten ilmastolakko.

Vastaanotto nuorten liikehdinnälle oli kuitenkin erikoinen. Siitä huolimatta, ettei tulos yllättänyt Kiilakoskea tutkijana, yllätti se selvästi koululaitoksen sekä poliittisen järjestelmän.

– Eivät nuoret halunneet lisää kasvatusta tai esimerkiksi opetussisältöihin lisää tietoa ilmastonmuutoksesta. He halusivat konkreettisia poliittisia toimia ilmastonmuutoksen estämiseksi.

Suhtautumista ilmastonmuutokseen voidaan selvästi pitää sukupolvikysymyksenä. Nuoret ovat heitä, jotka joutuvat tulevaisuudessa elämään ilmastonmuutoksen seurausten kanssa.

– Juuri nuoret ovat ilmastorealisteja. Nyt kun heidän äänensä on saatu kuuluvaksi, täytyy kysyä, otetaanko se esimerkiksi poliitikkojen puolelta vakavasti?

Tulevat EU-vaalit ovat monella tapaa epävarmemmat kuin koskaan aiemmin. Brexit-keskustelun jalkoihin on jäänyt muun muassa se, että kansallismieliset ryhmät ovat nostamassa kannatustaan ja näin horjuttamassa parlamentin valtajärjestystä.

Itäisissä unionin maissa äärioikeistolainen populismi on nostanut päätään ja haastanut eurooppalaisen liberalismin arvoja. Toisaalta taas rahaliittoon liittyvät valuviat ovat edelleen korjaamatta. Useimmat Etelä-Euroopan maista eivät kykene täyttämään Saksan niille asettamia ehtoja. EU:ta koskevat jännitteet ovat tuottaneet puheenvuoroja, joissa on povattu jopa koko unionin hajoamista.

Näistä jännitteistä huolimatta suomalaiset nuoret ovat barometrin tulosten valossa hyvinkin EU-myönteisiä. 66 prosenttia nuorista oli sitä mieltä, että EU:hun kuuluminen on ollut Suomelle suotuisa asia. Vain alle kolmannes vastaajista kuitenkaan näkee syvemmän liittovaltiokehityksen hyvänä vaihtoehtona.

– Syvemmän integraation sijaan suurin osa vastanneista haluaisi Suomen edistävän EU:n sisällä sille itselleen tärkeitä asioita, Kiilakoski sanoo.

Milllaisena EU:hun kuuluminen sitten nuorille näyttäytyy?

– EU näyttäytyy nuorille ennen kaikkea liikkuvuuden näkökulmasta. Tässä mielessä se on nuorille yksinomaan positiivinen asia: yhteinen valuutta, paremmat mahdollisuudet matkustaa Euroopan sisällä ja niin edelleen. Nuoret eivät toivo unionilta esimerkiksi levittäytymistä puolustuspolitiikan sfääreihin.

– Voidaan sanoa, ettei EU tarkoita nuorille niinkään poliittista järjestelmää, vaan esimerkiksi tietynlaisen elämäntyylin mahdollistajaa. EU:ssa ei ole nuorille kyse esimerkiksi sosiaalisista oikeuksista.

Valtaosa nuorista on elänyt koko elämänsä Suomessa, joka on ollut Euroopan unionin jäsen. Myös nuorten EU-myönteisyys on noussut koko ajan.

– Euroopan unionista on tullut osa suomalaisten kasvuympäristöä.

EU-vaalien alhaisista äänestysprosenteista Kiilakoski ei syyttäisi nuoria.

– Äänestysprosentit ovat huonoja yleisemminkin. Nuoria on tästä turha syyttää.

– Ihmisten yleinen tietoisuus vaaleista ja niiden sisällöstä on heikkoa, eikä tämä tietoisuus ainakaan kasva kansallista mediaa seuraamalla. Myöskään puolueet eivät ole informatiivisia asian suhteen. EU:hun liittyvät poliittiset prosessit eivät hahmotu kansalaisille.