Afganistanin huomiotta jääneet kauhut

Hyökkäys tapahtui samaan aikaan, kun Taliban käy Yhdysvaltojen kanssa rauhanneuvotteluja, joissa osapuolet pyrkivät luomaan aikataulun amerikkalaisten joukkojen vetäytymiselle. Neuvottelujen aikana talibanit ovat jopa tavanneet Afganistanin hallituksen virkamiehiä Dohassa sekä istuneet samaan pöytään naispuolisten valtuutettujen kanssa.

Hyökkäys ei tullut yllätyksenä: rauhanneuvottelujen keskellä väkivalta on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun Afganistanissa. Tämän vuoden heinäkuussa räjähdeaseet aiheuttivat eniten siviiliuhreja vuoden 2010 lokakuun jälkeen, jolloin johtamani Action on Armed Violence -järjestö alkoi dokumentoida englanninkielisen median raportteja räjähteiden globaalista väkivaltaisesta käytöstä. Pelkästään heinäkuussa 82 räjähtänyttä pommia vaati Afganistanissa yhteensä 1013 siviiliuhria. Lukema on samaa luokkaa tammi- ja heinäkuun välillä tapahtuneiden 319 tapauksen vaatiman 1327 siviiliuhrin kanssa.

Talibanin jatkuvat siviileihin kohdistuvat hyökkäykset voivat viitata yritykseen saada etulyöntiasema rauhanneuvotteluissa ja painostaa sekä USA:n että Afganistanin hallituksia. Ainakin liike epäilemättä toteuttaa määrätietoisesti veristä ”teon propagandaansa” maan halki.

Melkein kolmannes heinäkuun iskujen siviiliuhreista syntyi Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa. Improvisoidut räjähteet, jotka ovat yksiä nykyajan haitallisimmista aseista, surmasivat tai haavoittivat yhdeksää kymmenestä uhreista. Itsemurhahyökkäykset vastasivat yli puolesta heinäkuun siviiliuhreista.

Itsemurhapommittajat ovat suhteellisen uusi ilmiö Afganistanissa. Maan mujahidin-sisseillä oli tapana vältellä miestappioita taistellessaan Neuvostoliittoa vastaan, eikä marttyyrius kuulunut heidän kulttuuriinsa. 1980-luvulla he jopa pyysivät tamilitiikereitä tarjoamaan maksua vastaan käyttöönsä srilankalaisia itsemurhapommittajia. Kun CIA:n tukema Pakistanin tiedustelupalvelu yritti löytää itsemurhapommittajaa räjäyttämään Salangin tunnelin, kukaan ei tarttunut tarjoukseen. Mujahidinien mukaan itsemurha oli synti.

Näin ei enää ole. Vuosia kestänyt väkivalta ja globaalin salafi-jihadismin nousu ovat vahvistaneet afgaanitaistelijoiden taistelutahtoa. Vuoden 2010 loppupuolesta lähtien Afganistanissa on tapahtunut ainakin 489 itsemurhaiskua, jotka ovat tappaneet ja haavoittaneet yli 15 000 ihmistä.

Vaikka talibanit eivät ole sodan ainoita osapuolia, he aiheuttavat niistä eniten vahinkoa. Ne hyökkäykset, joiden syylliset ovat tiedossamme, vastasivat elokuun alkuun mennessä 60 prosentista tämän vuoden siviiliuhreista; näistä uhreista Talibanin pommit aiheuttivat 70 prosenttia. Tämä kuvastaa talibanijoukkojen kasvavaa valtaa Afganistanissa, jossa ne hallitsevat laajempaa aluetta kuin koskaan sen jälkeen, kun USA hyökkäsi maahan vuonna 2001.

Rauhanneuvottelujen keskellä väkivalta on lähtenyt voimakkeeseen kasvuun Afganistanissa.

Tämä ei tarkoita, että talibanit olisivat ainoita väkivaltaan syyllistyneitä. Naton interventiot ovat johtaneet tänä vuonna ainakin 30 räjähdystapaukseen, jotka ovat surmanneet tai haavoittaneet reilua 280 ihmistä, joista yksitoista prosenttia on ollut siviilejä. Yhdysvalloilla siviileille aiheutetun vahingon osuus on kaksi kertaa suurempi kuin Natolla, mikä voi kuvastaa amerikkalaisten yli-innokasta asennetta.

Ison-Britannian media on kuitenkin suurelta osin sivuuttanut Afganistanin lisääntyvän väkivallan. BBC on uutisoinut vain kolmestatoista, The Guardian viidestä ja The Independent kuudesta eritellystä räjähteisiin liittyvästä väkivaltatapauksesta, joskin nämä mediat uutisoivat huhtikuussa YK:n selvityksen, jonka mukaan hallitusta tukevat joukot tappoivat enemmän afganistanilaisia siviilejä kuin talibanit. Kunkin uutislähteen yksittäiset jutut erillisistä siviileihin kohdistuneista väkivaltatapauksista kattoivat alle kolme prosenttia maassa sattuneista 401 räjähdyksestä.

Tämän aliraportoidun, mutta kiihtyvän väkivallan vaikutukset ovat epäselviä. Sekä USA että Taliban vakuuttavat, että rauhanneuvottelut ovat edenneet, ja osapuolet ovat väitetysti päässeet yksimielisyyteen amerikkalaisjoukkojen vetäytymisestä. Väkivalta kuitenkin herättää perustuvanlaatuisen kysymyksen: onko OEF-operaatiosta (Operation Enduring Freedom) vuonna 2001 alkanut länsimaiden väliintulo tehnyt Afganistanista turvallisemman paikan?

Afganistanin tämänhetkisen väkivallan kierteen perusteella vastauksen täytyy olla ei. Tähän lopputulokseen ei kuitenkaan ole helppo päätyä, jos seuraa vain brittiläistä mediaa.

Kirjoittaja on Action on Armed Violence -järjestön toiminnanjohtaja.

Käännös: Eero Suoranta.