Tiedon valtavirta ja sen sivupurot
Mediasta puhutaan usein neljäntenä valtiomahtina. Vähättelemättä yhtään mediaan liittyvää valtaa ja vastuuta, sen rinnastaminen Montesquieun nimeämiin lainsäädäntövaltaan, toimeenpanovaltaan ja tuomivaltaan johtaa minusta hiukan harhaan.
Vapaan tiedonvälityksen maailmassa media ei toimi yhtenä valtiollisen vallankäytön sylttytehtaana. Liioin se ei ole vain perinteisiä valtiomahteja haastava vastavoima, vaan myös kamppailukenttä, missä mahdit ja niihin vaikuttamaan pyrkivät tahot ja yksilöt ottavat mittaa toisistaan.
Mediassa journalististen valintojen suhteen valta hajautuu toimituksille ja toimittajille. Niiden ulkopuolella on sosiaalista mediaa ja muuta ei-journalistista tiedonvälitystä, joiden tehtävä vertautuu enemmän suoraan demokratiaan (ja torikokouksiin) kuin institutionaaliseen vallankäyttöön.
Mediapöhinän moninaisuudesta huolimatta monet asiat näyttävät valtavirtamediassa tulevan usein tulkituksi melko yhdenmukaisesti. Se voi olla asiallisesti perusteltuakin. Silti toisinaan syynä saattaa olla se, että toimitustyötä vaivaavan aika- ja tilapulan takia on usein helpompaa esittää asetelmat yksinkertaistettuna kuin tutkia taustoja ja eri tarkastelukulmia pidemmälle.
Kasvava resurssipula johtuu etenkin kuluttajien mediakäyttäytymisen ja mainostajien valintojen muutoksista. Tässä myllerryksessä isot ja pienet mediatoimijat ovat olleet yhtä lailla keikkuvassa veneessä.
Vastalääkkeissä saattaa kuitenkin olla eroa. Siinä missä valtavirtamedian on usein pakko panostaa nopeaan uutisvirtaan ja viihteellisyyteen, erikoistuneempien toimijoiden ilmeisin selviytymiskeino on yrittää pitää kiinni oman näkökulmansa erityisyydestä ja siihen sitoutuneista lukijoista.
Tässä asetelmassa ei ole kyse median osa-alueiden vastakkainasetelusta, vaan työnjaosta yhteisessä julkisuudessamme. Siksi kulttuuri- mielipide- ja tiedelehtien kannattaa pyrkiä tunnistamaan omat roolinsa valtavirran näkökulmia täydentävinä ja haastavina pikkupuroina. Maksavien lukijoiden käsissä taas on, mitkä medioista jäävät henkiin.
Kirjoittaja on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton puheenjohtaja, Voima-lehden kustantaja sekä Julkisen sanan neuvoston jäsen.