Patrizio Lainà on jälkikeynesiläinen ekonomisti, jonka mielestä raha ja demokratia liitetään liian harvoin yhteen.

Kapitalismille ominainen pääomien kasautuminen sekä finanssimarkkinoiden tapa paisuttaa kuplia ja jättää niiden puhkeamisten laskut valtioiden eli siis veronmaksajien maksettaviksi herättävät aiheellisen kysymyksen: voisimmeko muuttaa rahajärjestelmää sellaiseksi, että se tukisi ihmisten ja yhteiskuntien kehitystä ja hyvinvointia? Rahan luonteen ymmärtäminen avaa uudenlaisia mahdollisuuksia tarkastella asiaa.

– Kun ihmisiltä kysytään, mitä raha on, yleisimmät vastaukset ovat, että raha on vaihdon väline, arvon mitta ja arvon säilyttäjä. Näinhän oppikirjoissa on kerrottu, sanoo STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà. Hän toimii päivätyönsä ohessa jo kymmenettä toimintavuottaan viettävässä Talousdemokratia-yhdistyksessä, joka on pitänyt yllä keskustelua rahajärjestelmästä ja rahareformin tarpeesta.

– Vähemmän yleisiä vastauksia ovat, että se on vaihdon kohde, keinottelun väline ja vallan työkalu. Vastaukset kertovat sen, mitä raha tekee, siis sen funktion, mutta ei kuitenkaan sitä, mitä raha luonteeltaan on.

Lainà ravistelee mielikuviamme pankkitoiminnasta, joissa säästöpossu viedään pankkiin ja rahat pannaan holviin talteen. Ajatellaan, että kun riittävän monet ihmiset ovat säästeliäitä, pankit voivat lainata rahaa meille tärkeisiin investointeihin kuten asunnon ostoon. Mutta ei se nyt näin mene.

– Raha on velkaa. Pankit luovat tositteita käteisestä rahasta, jota ei itse asiassa ole olemassa. Sähköisen rahan luomiseen ei liity tuotantokustannuksia, eivätkä pankit todellisuudessa siitä syystä tarvitse ensin säästäjien rahaa. Rahasta 97 prosenttia on sähköistä ja kolme prosenttia käteistä, Lainà sanoo – ja painottaa vielä:

– Kaikki raha syntyy velan tai velkaantumisen kautta.

Rahareformin eli täysreservipankkijärjestelmän käänteentekevä ajatus on, että rahan luonti irrotetaan pankkien lainaustoiminnasta ja siirretään julkisen vallan tehtäväksi. Rahan luominen ei olisi enää yksityistä liiketoimintaa eikä korollinen velka olisi enää rahan olemassaolon ehto.

Lainà ravistelee mielikuviamme pankkitoiminnasta, joissa säästöpossu viedään pankkiin ja rahat pannaan holviin talteen.

Ajatus ei suinkaan ole uusi, mutta vielä muutama vuosi sitten sen esittäjiä kehotettiin panemaan foliohattua päähän. Ei kuitenkaan enää. Mutta palataan rahaan, joka siis on velkaa.

– Julkisessa keskustelussa toistuu jatkuvasti vaatimus vastuullisesta taloudenpidosta, mutta sehän vasta vastuutonta olisi, ettei nykyjärjestelmässä olisi velkaa. Jos velkaa on vähemmän, rahaakin on vähemmän. Raha ikään kuin tuhoutuu, kun sitä velkaa maksetaan takaisin, Lainà kertoo.

– Nykyjärjestelmässä on oltava velkaa, jotta rahaa on tarpeeksi. Yksittäisen ihmisen pankkitili voi olla plussalla vain, jos joku toinen on velkaa.

Pankkien pelastaminen kriiseissä on osoittautunut yhteiskunnille erittäin kalliiksi. Samalla pelastusoperaatiot ovat vähentäneet julkisen vallan mahdollisuuksia huolehtia niistä asioista, joitten vuoksi se on luotu: kansalaisten sosiaalisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien turvaamisesta sekä yhteiskunnan turvallisuuden ja toimivuuden takaamisesta. Siksi on tärkeätä ymmärtää kuplien synty ja niiden väistämätön puhkeaminen.

Finanssisyklit ovat Lainàn mukaan pidempiä kuin suhdannesyklit: Kun pankit lisäävät lainanantoa, rahan määrä kasvaa samoin kuin talous. Työllisyys lisääntyy, varallisuuserät kasvavat ja luottamus lisääntyy. Pankit lisäävät entisestään lainanantoa. Kupla on puhallusvaiheessa.

Kun syystä tai toisesta esimerkiksi asuntojen tai osakkeiden hinnat laskevat, laukeaa negatiivinen kierre. Pankit vähentävät lainanantoa, rahan määrä vähenee, talous supistuu, työttömyys kasvaa, luottamus pienenee ja pankit vähentävät entisestään luotonantoa.

Nykyjärjestelmässä yksittäisen ihmisen pankkitili voi olla plussalla vain, jos joku toinen on velkaa.

Velkaan liittyy myös korko. Korkojen myötä varallisuus siirtyy aina ylöspäin – järjestelmän alakerrassa tavalliset ihmiset maksavat aina eniten korkoa, yläkerrassa vähiten. Korkotuotoissa näkyy sama: kaikki tulonsaajaryhmät ovat maksajia, paitsi ylin tulonsaajien desiili. Rikkaat rikastuvat nytkin.

– Myös yhteiskunnalle velan korot ovat merkittävä menoerä. Infrahankkeet ovat kutakuinkin saman verran kuin valtion korkomenot, noin kaksi miljardia, sanoo Lainà.

– Valtionvelkaa ei kuitenkaan voi maksaa liian nopeasti pois, koska se aiheuttaisi ongelmia osakemarkkinoille ja eläkerahastoille. Julkinen velka on silti valtiolle halpaa verrattuna yksityiseen velkaan.

Mutta: tarvitaan siis rahareformi ja muutosta tukevia pienempiä uudistuksia.

Maksu- ja pankkijärjestelmä ovat pitkään olleet sama asia, mutta niin ei tarvitse olla. Rahareformissa julkinen valta luo rahan ja yksityinen rahanluonti kielletään. Pankit hoitaisivat edelleen varsinaista pankkitoimintaa, josta tulisi tavallaan uudelleen mielikuviemme mukaista: pankit lainaisivat rahaa säästöjä vastaan ja saisivat korosta itselleen hyödyn. Tämä vakauttaisi pankkijärjestelmän.

– Kun julkinen valta luo rahan, se merkitsisi suhdanteista riippuen noin kuuden miljardin euron lisätuloa valtiolle. Idea on, että keskuspankki päättää itsenäisesti, kuinka paljon rahaa luodaan, ja poliittinen päättäjä sitten sen, miten sitä käytetään, Lainà selittää.

– Näin turvataan myös maksujärjestelmä kaikissa olosuhteissa. Talletussuojaa ei tarvita, koska ei ole talletuspakoja.

Rahareformille on kannatusta. Talouden nobelisteista vasemmistolaiseksi mielletty Joseph Stiglitz on reformin kannalla, mutta niin oli myös oikeistolaisena tunnettu Milton Friedman. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on ollut ajatukselle suopea kuten myös eräät keskuspankkien johtajat, puhumattakaan suuresta yleisöstä. Toki myös kritiikkiä on esitetty: järjestelmässä on esimerkiksi oltava mekanismi, jolla keskuspankki lainaa rahaa pankeille, jotka sitten lainaavat sitä edelleen reaalitalouteen.

Kun pankeilla on nyt kyky luoda rahaa rajattomasti, finanssimarkkinoilla ostetaan ja myydään erilaisia tuotteita, lyödään vetoa ja synnytetään finanssivarallisuutta – ja samalla uusia kriisejä.

– Rahan hallinnan vieminen demokratian suuntaan on oikea askel. Kaikilla suomalaisilla voisi olla esimerkiksi julkinen pankkitili ja siihen tunnukset luottotiedoista riippumatta, visioi Patrizio Lainà.

 

Patrizio Lainà

– Valtiotieteiden tohtori ja kauppatieteiden maisteri.

– Toiminut Suomen Pankissa ja SAK:n ekonomistina, on nyt STTK:n pääekonomisti.

– Käsitteli väitöskirjassaan rahareformia.

 

Lisää tietoa Talousdemokratia-yhdistyksestä ja rahareformista osoitteessa www.talousdemokratia.fi