Kuva: Heikki Kemppainen.
Pertin valinnan Terveet kädet -näyttely tuo pääkaupunkiin pohjoisen punkin valoa ja uhmakasta energiaa.
Helsingin Vallilassa sijaitsee Pertin valinta, joka kulkee myös nimellä sekotavarakauppa. Sen ovat perustaneet Pertti Kurikan Nimipäivien (PKN) yhtyeen soittajat, yhteistyökumppaninaan aikuisille kehitysvammaisille tarkoitettu Lyhty ry kulttuuripajoineen. Kaupan ohessa on galleria.
Sekotavarakaupan valikoimissa on taidetta, marginaalista musiikkia ja vastuullisesti tuotettuja taidetuotteita: painokankaita, t-paitoja, kortteja, koruja, keittiötarvikkeita, pienlehtiä, pehmoleluja ja vaikka mitä. Pelkkä niiden katseleminen saa hyvälle tuulelle. Paikassa vallitsee hyvä tunnelma ja palvelu on sujuvaa.
Kun viimeksi kävin Pertin valinnassa, siellä valmistauduttiin toimittaja Heikki Kemppaisen Terveet Kädet -valokuvanäyttelyn avajaisiin. Myynnissä oli yhtyeen kasetteja ja nokkamies Läjä Äijälän elämäkertaa Kulttibändien kuningas (2018). Seinällä on kopio tämän hardcore punk -yhtyeen toisesta ep:stä, jonka kannen kuvat Kemppainen on ottanut. Nykyisin tästä vuoden 1981 alkuperäisestä levystä maksetaan noin 1200 euroa.
Myyjänä toiminut Sami Helle (ex-Pertti Kurikan Nimipäivät) kehui uunituoretta Terveet Kädet -fanipaitaansa, johon oli painettu sama kuva, joka on tämän arvion yhteydessä. Puodissa myös pyörinyt Pertti Kurikka alias Kalevi Helvetti (ex-Pertti Kurikka) ja minä yritimme muistaa yhtyeen kappaleita, joita Sami avuliaasti googlasi. Löytyihän niitä vaikka kuinka, kuten ”Ei koskaan enää sotaa” ja ”Totuus löytyy Koskenkorvasta”. Rock laahausta vastaan -ep oli ensimmäinen julkaisu. Sen pisin kappale ”Minä haluan paljon rahaa” kesti alle minuutin.
Vaikka punk oli nelisenkymmentä vuotta sitten tajuntaa räjäyttävää ja kuin virkistävä uusi alku pitkän talven jälkeen, on pakko tunnustaa Terveiden Käsien jääneen mieleeni vain ilmiön osana – ja juuri huvittavan nimensä vuoksi. Tähän syytä lienee helsinkiläisyydessäni ja varmaan sukupuolessanikin: ainakin näyttelyn avajaisyleisö oli hyvin miesvoittoinen. Lisäksi Terveet Kädet oli varsinkin pohjoisen Suomen juttu, mihin näyttelyn nimi ”Tornion kevät” viittaa.
Tosin vailla valtakunnallista mainetta bändi ei ollut. Oranssin pienlehtiarkistosta löytynyt, Helsingissä tehty T. Tuho-julkaisu no 1 (1982) totesi: ”Suomen punkin nykyinen taso on niin heikko, et TK on kai paras alallaan.” Tällaista ”parhaudella” arvottamista voi pitää ristiriitaisenakin, varsinkin kun punkista on kyse. Oli miten oli, yhtyettä pidetään Suomen ensimmäisenä hardcore-bändinä. Se saavutti mainetta myös maailmalla.
Heikki Kemppainen itse innostui punkista nähdessään televisiosta Sex Pistols -yhtyeen 1970-luvun lopulla. Inspiraatiota kuvaamiseen antoivat muun muassa englantilaisen musiikkilehti New Musical Expressin (NME) valokuvaajat. Terveet Kädet Kemppainen löysi Torniossa vuonna 1980, jolloin hän myös aloitti yhtyeen kuvaamisen. Esillä olevista töistä monet ovat ennen julkaisemattomia.
Näyttelyn ripustus on kikkailematon: kuvien on annettu puhua. Ne tavoittavat bändin elinympäristöä ja 1980-luvun tunnelmia onnistuneesti. Glamourin sijasta näemme arjen sosiaalihistoriaa. Tarkkasilmäinen löytää kuvista myös herkullisia yksityiskohtia, kuten mainostypografiaa, elektroniikkaa, vaatevalintoja sekä katukuvaa kerrostaloineen ja autoineen.
Kemppainen on todennut, että kuvissa on aivan erityinen sävy ja vivahde, jota on nykyisen kuvatulvan aikana vaikea tavoittaa. Koska filmi oli kallista, kuvaushetkellä jokaisen kuvan ja ruudun joutui miettimään tarkkaan. Ehkä tämän vuoksi osasta kuvia huokuu myös outoa rauhallisuutta, jopa melankoliaa, nostalgiasta puhumattakaan.
Kaikkiaan näyttelykokonaisuudesta välittyy alkuaikojen punkin henki, ja uhmakas energia; anarkia, itse tekeminen ja maailmantuska lyövät kättä, huumoria unohtamatta. Mustavalkokuvista hehkuu pohjoisen valoa pieneen galleriaan ja Helsingin ikuiselta tuntuvaan, lumettomaan pimeyteen.
Tornion kevät: Terveet Kädet 40 vuotta
Heikki Kemppaisen valokuvia 1980–1984
Pertin valinta (31.3.2020 asti)
Pertin valinta
Aleksis Kiven katu 48, Helsinki
ke–pe 12–18, la 10–16