Joukkotuhoaseet uhkaavat eniten turvallisuuttamme. Olisi siksi loogista, että niin maailman valtiot kuin niiden kansalaisetkin tekisivät kaikkensa biologisten, kemiallisten ja ydinaseiden uhan vähentämiseksi. Ihmiskuntana olemme kuitenkin jotenkin turtuneita. Tuhannet toimintavalmiit ydinkärjet on suljettu pois mielistämme. Miksi saamme kuolla päivittäin sodissa ja konflikteissa, onnettomuuksissa ja köyhyydessä, mutta emme saa kuolla koronavirukseen?
Meitä uhkaavat myös moninaiset ilmastonmuutoksen seuraukset sään ääri-ilmiöinä, luonnon monimuotoisuuden kuihtumisena ja muina ihmisiä pakolaisiksi ajavina mullistuksina, mutta myös viruksina, joilla on näkymätön yhteytensä ruokalautasillemme. Tätä kiusallista tosiasiaa lihansyönnistä ei oikeastaan saisi sanoa ääneen grillikesän kynnyksellä. Koronavirukset kuitenkin siirtyvät ihmisiin muun muassa linnuista, sioista, kameleista ja lepakoista.
Samoin meitä uhkaavat pandemiat yleensä, talouden rajut heilahtelut, kriittisen tiedonvälityksen haavoittuvuus ja digiverkkojen alttius kyberhyökkäyksille. Niiltäkin on suojauduttava.
Olisi tietysti loogista, että kaiken tiedon äärellä tekisimme kaikkemme ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Siis muutoksia energiantuotannossa, teollisessa tuotannossa, logistiikassa, maataloudessa, kulutustottumuksissa – kaikessa. Silti energiaa palaa sen pohtimiseen, kuka kirjoittaa Greta Thunbergin puheet. Olemme kuitenkin kaikki lukeneet sadun lapsesta ja keisarin vaatteista.
Sitä vastoin kriittisen tiedonvälityksen kriisi on vahvistunut salaliittoteorioineen ja pseudotieteellisine väittämineen, mutta myös puuduttavine korona-ajankohtaiskeskusteluineen, joissa haetaan väkisin vastakkainasettelua ja ristiriitoja, kun oikeampi vastaus on, ettemme tiedä. Epävarmuutta ei siedetä. Pelon pandemia hallitsee.
Eri puolilla maailmaa on turvauduttu poikkeuksellisiin ihmisten arkielämän sekä talouden rajoittamisiin ja eristämisiin pandemian hillitsemiseksi. Tiedämme, että globaalitalous tulee kokemaan valtavan laman. Suomessakin pandemialaskun arvellaan olevan ainakin 20 miljardia euroa, mahdollisesti enemmän. Meistä itse kukin joutuu pohtimaan eettisiä ja aidosti vaikeita kysymyksiä ihmiselämästä ja sen laadusta tilanteessa, jossa elämällä ja kuolemalla on myös arvon ohella hinta.
Valmiuslaki ei voi tarkoittaa kansanvallan ohituskaistaa, vaikka kansalaisten oikeuksia rajoitetaankin.
Samalla on jaksettava demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kannalta käydä läpi rajoitusten välttämättömyys, suhteellisuus ja oikea-aikaisuus. Kun pelko on suuri, kasvaa myös vallan väärinkäyttämisen uhka. Se on jo maailmalla syönyt demokratiaa pandemian hiukopaloina. Vaikka eri toimien hitaus kansanvaltaisessa järjestelmässä ärsyttää monia, on parempi, että lait ja asetukset, kuten myös erilaiset muut päätökset, ovat huolellisesti valmisteltuja.
Professori Tuomas Ojasen tehtävänä on pitää huoli siitä, että poikkeuksellisissakin oloissa toimitaan siten kuin perustuslaissa sanotaan: Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Valmiuslaki ei voi tarkoittaa kansanvallan ohituskaistaa, vaikka kansalaisten oikeuksia rajoitetaankin. Poikkeuksellisissakin oloissa on syytä korostaa normaaliutta.
Talouden lamaantumisessa Tiina Kuuppelomäki puolestaan muistuttaa, että kestävyysvajeesta ja tulevasta valtionmenojen leikkaustarpeesta ei pidä olla huolissaan niin kauan kuin päätökset tukevat tulevaa talouskasvua, siis toipumista. En voisi olla enemmän samaa mieltä. Jokainen euro, joka säästetään ennaltaehkäisevissä toimissa esimerkiksi kansanterveystyössä, maksaa myöhemmin moninkertaisesti. Mutta haluan talouskasvunkin suhteen uutta normaalia. Sellaista talouskasvun normaalia, jossa suojellaan sekä ihmistä että ympäristöä.
Muutamia merkillisiä ilmiöitä on nähty. Delhin horisontista ovat paljastuneet lumihuippuiset Himalajan vuorijonot. Ylipäätään satelliittikuvista ilmenee, että ilmansaasteet ovat vähentyneet kaikkialla Covid-19-viruksen aiheuttamien rajoitusten ja talouden hyytymisen vuoksi.
En silti ole sitä mieltä, että paremman ilmanlaadun laskun maksajiksi pannaan työnsä menettäneet, sairastuneet tai köyhät ihmiset. Sitä vastoin haluan globaalille kapitalismille ja sen ahnaalle voitontavoittelulle rajat. Olisiko vihdoin aika haastaa kapitalismi ideologiana?
Elämme keskinäisten riippuvuuksien maailmassa eikä tätä tosiasiaa voi eikä edes ole syytä muuttaa. Pitkien ja mutkikkaiden tuotannon ja logistiikan ketjuja on kuitenkin arvioitava kriittisesti ja otettava huomioon ilmastovaikutukset sen sijaan, että esimerkiksi kala lennätetään fileoitavaksi sinne, missä se voidaan teettää halpatyöllä. On kaikkien etu, ettei pikavoittoja haeta hädänalaisten ihmisten halpatyöstä tai suoranaisesta orjuuttamisesta.
Tarttuvat taudit leviävät köyhyydessä, ahtaudessa ja joukkotapaamisissa. Voi olla myös, että kehitystä kuvaavat iskusanamme, kuten urbaani, suuret yksiköt ja keskittäminen, joudutaan arvioimaan uudelleen.
Tähän uuteen Ydin tarjoaa jälleen erinomaisia näkökulmia. Pandemia-aikaan sopivat Saara Paateron pohdinnat pseudohistoriasta, Esko Harnin uudesta poliittisesta ekologiasta sekä Teemu Vaarakallion ja Rebekka Kuukan antirasistisesta ilmastokamppailusta. Mutta myös mahdollisuuksista lähestyä oman elämämme ja ympäröivän maailmamme mysteeriä maailmankirjallisuuden, musiikin ja laadukkaiden tv-sarjojen kautta. Niistäkin tarjoamme välähdyksiä.
Omasta puolestani pahoittelen viime pääkirjoitukseni asiavirhettä. Egyptissä valtaa eivät pidä enää fundamentalistit, vaan vallan kaapanneet sotilaat. Tämän jätin epäonnisesti kertomatta. Jos luulimme muuten ISISin olevan lyöty, koronaviruksen yksi epätoivotuista seurauksista on sen uudelleennousu, kuten Hannu Juusola huomauttaa.
Ydin haluaa kiittää ja kunnioittaa yli-insinööri Arto Salmelan muistoa ja samalla hänen suurenmoista panostaan Ydin-infografiikan toimittamisessa. Sen ideointi kertoi Arto Salmelasta paljon: loppumattomasta kiinnostuksesta mitä moninaisimpiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja kyvystä tiivistää ne helposti omaksuttavaan muotoon.
Katsokaamme valoon!