Haastattelin Rutger Bregmania kaksi vuotta sitten. Hän oli kirjoittanut kirjan utopioista – oikeastaan sosiaaliturvan uudistamisesta, perustulosta. Kun ihmisiin luottaa, tapahtuu hyviä asioita. Sen hän osoitti hyvin vakuuttavasti. Mielessäni on keskustelustamme erityisesti hänen toteamuksensa, joka sopisi hyvin aikamme mietelauseeksi: utopioiden merkitys on erityisesti siinä, etteivät ne tarjoa vastauksia, mutta esittävät oikeita kysymyksiä.
Nyt Bregmanilta on ilmestynyt uusi kirja, Hyvän historia, jossa hän käy läpi ihmiskunnan vaiheita. Hän päätyy totutusta sotien ja konfliktien jaksottamasta ja ihmisen pahuutta korostavasta tulkinnasta toisenlaiseen historiaan. Ihmisen menestys ekosysteemissä ei ole ollut kiinni ahneudesta, väkivallasta ja itsekkyydestä, vaan evoluutiossa valinta on suosinut ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta. Erilaisissa kriiseissä ja katastrofeissa ihmiset pysyvät sittenkin enemmän rauhallisina kuin panikoituneina, kykenevät toimimaan ja pitämään huolta toisistaan.
Hyvät asiat eivät useinkaan ole uutisia. Kun tietomme ympäröivästä maailmasta välittyy medioiden kautta, herää huoli siitä, kuinka paljon todellisuuskuvamme vääristyy uutiskilpailun, dramatiikan tarpeen ja erilaisten algoritmien mekaanisen valinnan vuoksi. Jokainen meistä on kuitenkin saanut kokea odottamatonta ystävällisyyttä, avuliaisuutta ja välittämistä.
Luulemme, että kokemuksemme ovat poikkeuksellisia. Mutta tarkemmin ajateltuna eivät sittenkään. Poikkeuksellista on sen sijaan ynseys, välinpitämättömyys ja kovuus.
Ydin haluaa tässä numerossa kääntää Eurooppa-keskustelua ainaisesta nurkumisesta hyvän hakemisen suuntaan. Tarjoamme tutkittua ja kokemusperäistä tietoa Euroopan unionista. Kerromme Saara Paateron jutussa tietoa EU-opetuksesta kouluissa ja oppilaitoksissa ja sen vaikutuksista. Suomalaisilla nuorilla on vahvistuva eurooppalainen identiteetti. EU:sta alkaakin piirtyä varsin valoisa kuva!
Timo Miettinen sanoo keskustelujutussamme, että journalismissa on Euroopan unioniin liittyvien kysymysten mielenkiinnon tyhjiö. Hän on itse aktiivinen keskustelija, Eurooppa-tutkija parhaimmillaan.
Miettisen huomio yleisestä selityksestä, jota on käytetty niin brittien erossa EU:sta kuin muutoinkin populististen liikkeiden vahvistumisessa, on silmiä avaava. Syrjäseutujen ja globalisaation häviäjien merkityksen alleviivaaminen selityksenä on liian ilmeistä ja siksi aika laiskaa.
Finanssikapitalismin rooli on merkityksellisempi. Mitä vähemmän on säätelyä, sitä helpompaa on pääoman liikkuminen. Sitä enemmän voi vältellä veroja, maksimoida voittoja ja kasata varallisuutta. Luulimmeko tosiaan, että finanssikapitalismin ja sen aiheuttaman globaalin kriisin krapula kymmenkunta vuotta sitten olisi johtanut peliriippuvuuden tunnustamiseen ja haluun siitä toipumiseen? Ei todellakaan.
EU tarkoittaa vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla sääntöjä niin pääomalle kuin tavaroille, työvoimalle ja palveluille. Jokaisen on pysyttävä omalla kaistallaan, ei saa kaahailla eikä aiheuttaa tarpeettomia vaaratilanteita. Niin itsestään selvänä pidämme sääntöjen tuomia hyötyjä, että tarjoilemme kreikkalaisia oliiveja tai ranskalaisia juustoja herkkuhetkiin luottaen, että laatukriteerit täyttyvät. Rakennustyömaat ovat olleet jo pitkään kansainvälisyyden ikkunoita siinä missä pelifirmojen avoimet konttoritkin.
Annamme myös argumentteja elpymisrahastokeskusteluun, joka jatkunee alkavalla eduskunnan syysistuntokaudella. Rahastoratkaisua on luonnehdittu leväperäiseksi, sopimusten vastaiseksi, velkaunionin aluksi. Onpa jopa vaadittu, että Suomen olisi pitänyt kaataa koko rahasto.
Miettistä harmittaa pohjoinen–etelä- ja samalla talouskuri–holtittomuus-mielikuvien siirtäminen rahastokeskusteluun. Pandemian kaltainen kriisi on enemmän luonnonmullistuksen kaltainen shokki yhteiskunnille, niiden terveystilanteelle ja talouksille kuin seuraus harjoitetusta talouspolitiikasta.
Lauri Holappa puolestaan hämmästelee suurten lukujen magiaa. Kun valtiot velkaantuvat nopeasti pandemian talousvaikutusten vuoksi, leikkauspuheet saavat alaa. Kaikkien maiden velkaantuessa yksi maa ei joudu entisellä tavalla luottomarkkinoiden silmätikuksi, eivätkä sen riskit luoton saamisessa realisoidu. Velkojen maksussa valtioita ja kotitalouksia ei pidä rinnastaa. Tilanteen erilaisuus on tärkeä ymmärtää.
Liikkuminen maasta toiseen, vierauden kohtaaminen uteliaana ja sen sulattelu ovat myös tämän päivän rikkautta.
Euroopan unioni, tuo hyväntahtoinen ja möhkälemäinen rakennelma instituutioineen ja sopimuksineen, on kaikkea tätä: mutkatonta arkipäivää, vaihto-ohjelmiin osallistumista, pelisääntöjä markkinoilla sekä kuluttajansuojaa laitteiden turvallisuuden suhteen tai digimaailman arvaamattomuudessa. Myös yhteisvastuuta yhteisen kriisin edessä.
Ydin täyttää tyhjiötä myös monilla muilla näkökulmilla. Kinga Polynczuk-Alenius kirjoittaa Puolasta ja siellä juuri käydyistä presidentinvaaleista. Hän saa lukijan ymmärtämään, että ulkopuoliset helpot narratiivit vastakkainasettelusta ja demokratiataistelusta peittävät alleen sen, että demokratian vahvistaminen edellyttää vastakkainasettelun lieventämistä.
Aurora Lemma kirjoittaa, kuinka Eurooppa on aina ollut kulttuurisesti, etnisesti ja uskonnollisesti monimuotoinen. Liikkuminen maasta toiseen, vierauden kohtaaminen uteliaana ja sen sulattelu ovat myös tämän päivän rikkautta. Luultavasti ymmärrämme sen nyt paremmin, kun pandemian vuoksi irtiotot arjesta muualle ovat estyneet.
Ydin tarjoaa myös ajattelemisen aihetta, kun Joonas Widlund erittelee vapauden ja turvallisuuden rajoja tiedustelutoiminnassa. Johannes Kananen taas kirjoittaa eriarvoisuuden uudesta logiikasta: sosiaaliturvan leikkaukset yhdistettynä uusklassiseen talousajatteluun ovat tuottaneet kasvavia tuloeroja mutta myös uudenlaisia kuiluja. Varallisuuden erot määrittelevät työmarkkina-asemaa enemmän asemaamme yhteiskunnassa.
Päätoimittajana minulle tuottaa iloa, että Ydin lehtenä kirittää meitä näkemään muualle, saamaan voimia tieteistä ja taiteista, mutta hiljentää myös filosofian ja aatehistorian perimmäisten kysymysten äärille, kuten Kalevi Suomelan kirjaesittelyssä. Näistä aineksista syntyy hyvä lehti. Hyviä lukuhetkiä!