Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on parhaillaan esillä poliittisessa keskustelussa, kun eduskunta käsittelee siitä annettua selontekoa. Mitä rauhanliikkeen kannalta tärkeät tahot ajattelevat selonteosta, turvallisuusuhista ja erityisesti niihin varautumisesta?

Suomessa on YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukon mukaan perinteisesti oltu melko yksimielisiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjasta ja sen lähtökohtana olevista arvoista ja tavoitteista. Hän korostaa, että tuoreen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon lähtökohtana on laaja turvallisuusajattelu. Se sisältää ympäristöä ja kansalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia koskevan ulottuvuuden.

Laukko pitää myös hyvänä, että selonteossa toimintaympäristön muutoksista on huomioitu erityisesti terveysturvallisuuskysymykset sekä erilaiset kyber- ja hybridiuhat. Samoin, että sitoutuminen kestävän kehityksen Agenda 2030:n ja Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoon luo inhimillistä turvallisuutta niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.

– Hyvistä aikeista huolimatta globaalihaasteet ovat kasvaneet entisestään. Maailmaa ravistellut koronapandemia on muun muassa heikentänyt kykyämme poistaa konfliktien ja muuttoliikkeen taustalla olevaa köyhyyttä ja nälänhätää. Se on lisännyt eriarvoistumista sekä maiden välillä että niiden sisällä ja vaikuttanut heikentävästi sukupuolten väliseen tasa-arvoon sekä naisten ja tyttöjen oikeuksiin monissa maissa, Laukko huomauttaa.

Uusi selonteko koostuu toimintaympäristön kuvauksesta sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikalle asetettavista tavoitteista. Valmistelun tukena on toiminut myös parlamentaarinen seurantaryhmä.

Kriisinhallintakeskuksen johtaja Kirsi Henriksson painottaa, että suurvaltapoliittisen tilanteen kärjistyessä Suomen etu on selkeästi Euroopan unionin toimintakyvyn vahvistaminen. Tätä hänen mielestään myös selonteko korostaa.

– Suurvaltapolitiikka voi myös luoda tilaa niiden ulkopuoliselle vaihtoehdolle, kuten EU:lle. Suomelle tärkeät tavoitteet, kuten ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus, saavat myös enemmän kaikupohjaa vahvemman EU:n kautta. Mutta EU:n täytyy ensin saada myös omat rivinsä kuntoon – viittaan Unkariin ja Puolaan – puhuakseen ja toimiakseen uskottavasti yhdellä äänellä (walk the talk).

Myös Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson muistuttaa, että EU:n arvopohja on ihmisoikeuksissa. Niiden merkitys EU:n kaikelle toiminnalle tulee selonteossa selväksi.

Kun arvopohja on vahvasti ihmisoikeusperustaista, miten toimintaympäristön muutosten kuvaus ottaa sen huomioon?

– Ihmisoikeusperustaisuus näkyy kattavasti ja poikkileikkaavasti ulkopolitiikan toimintaympäristön kuvauksessa. Ilmastokriisiä, pandemiavaaraa, muuttoliikettä, konfliktien hallintaa ja digitaalisuutta tarkastellaan kaikkia ihmisoikeuskysymyksinä. Ihmisoikeudet nähdään myös yhteisiin sääntöihin perustuvan monikeskisen järjestelmän yhtenä keskeisenä palikkana, Johansson iloitsee.

Johansson huomauttaa myös, että siinä missä aiemmissa selonteoissa ihmisoikeuksien kunnioittaminen on mainittu johdannossa ja tausta-analyysissa, nyt tämä päämäärä näkyy myös toimintasuosituksissa.

– Suomen mukaan EU:n on oltava johtava ihmisoikeustoimija ja Suomen tulee selonteon mukaan keskustella ihmisoikeusongelmista niin Kiinan, Venäjän kuin Intian kanssa.

Hyvää on Johanssonin mukaan myös se, että Suomen tulee kaikin keinoin tukea sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää, ja että erikseen mainitaan, että Suomi tukee vahvasti YK:n eri ihmisoikeustoimijoita. Myös kauppapoliittisessa osioissa muistutetaan, että ihmis- ja työelämänoikeuksien kunnioittaminen ovat Suomen päämääriä.

– Globaalin vastuun otsikon alla ihmisoikeuspolitiikalla on oma lukunsa, mutta teemaa käsitellään myös osana ilmastopolitiikka, kehityspolitiikkaa, kriisinhallintaa ja asevientiä sekä suhteessa muuttoliikkeeseen. Näin kattavia ja usein suorasanaisia tavoitteita ei ole koskaan ennen kirjattu selontekoon, kyseessä on iso muutos!

Entä mitä selonteon painotukset tarkoittavat YK-liiton näkökulmasta? YK on kuitenkin edelleen ainoa kansainvälinen yhteistyöjärjestö, joka tuo kaikki maailman maat saman pöydän ääreen neuvottelemaan ratkaisuista. Sellaisena se on Suomelle äärimmäisen tärkeä.

– Painopisteissä heijastuvat myös Suomen tulevat ehdokkuudet YK:n ihmisoikeusneuvostoon kaudelle 2022–2024 sekä turvallisuusneuvostoon vuosiksi 2029–2030. Aktiivinen ja aloitteellinen YK-politiikka sekä sitoutuminen kansainvälisiin sopimuksiin tukee Suomen ehdokkuuksia ja mahdollinen jäsenyys moninkertaistaa vaikutusmahdollisuutemme, mitä pidämme erinomaisena asiana, sanoo Helena Laukko.

Vastikään 75 vuotta täyttänyttä YK:ta kuitenkin haastetaan Laukon mukaan monesta suunnasta.

– Kiristyminen suurvaltapolitiikassa heijastuu YK:n päätöksentekokykyyn yhä selvemmin. Aseidenriisuntasopimukset raukeavat yksi toisensa jälkeen, eikä korvaavia ole saatu aikaan.

– Ihmisoikeusneuvoston toimintaa arvostellaan ja naisten aseman vahvistamista vastustavat maaryhmät laajenevat ja niiden käyttämä kieli kovenee. Samaan aikaan WHO ja monet muut YK-järjestöt (UNFPA, UNESCO) ovat suurennuslasin alla useista eri syistä.

Hänen mukaansa YK:n toimintakyky ja uskottavuus riippuu siitä, miten näistä haasteista selvitään.

– Pääsihteeri António Guterres on tehnyt hyvää työtä ja käynnistänyt muun muassa laaja-alaisen uudistusprosessin järjestön toiminnan tehostamiseksi. Onnistuakseen tavoitteissaan YK tarvitsee työhönsä riittävät resurssit sekä Suomen, Pohjoismaiden ja Euroopan unionin vahvan tuen. Siksi myös Suomen tulisi lisätä panostusta YK:n uudistumispyrkimyksille, YK:n eri toimielinten työn tehostamiseen sekä kehitysjärjestöjen kautta tehtävään työhön kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Mutta onko selonteoilla merkitystä käytännön toimijoiden kannalta? Kirsi Henrikssonin mielestä on.

– Uusi selvitys linkittää rauhanvälityksen ja kriisinhallinnan tiukemmin toisiinsa: siinä missä edellinen selvitys näki kriisinhallinnan tiiviimmin konfliktivaiheessa tapahtuvaksi, on uudessa selvityksessä kokonaisvaltaisempi näkemys. Kriisinhallinta nähdään suoremmin kestävän rauhan rakentamiseen linkittyvänä.

Henriksson painottaa, että vaikka CMC/Kriisinhallintakeskus ei ole pääasiallinen toimija Suomen rauhanvälityskentällä (niitä ovat CMI, Kirkon Ulkomaanapu ja uusi ulkoministeriön rauhanvälityskeskus), se pyrkii vahvistamaan rauhanvälitykseen liittyviä taitoja peruskoulutuksessa sekä lähettämään potentiaalisia asiantuntijoita kansainvälisiin koulutuksiin.

Frank Johansson muistuttaa myös, että selonteossa kirjataan tavoitteet mustalla valkoiselle hallitusohjelmaa tarkemmin. Näihin kirjauksiin vaikuttamistyötä tekevät järjestöt voivat vedota vaatiessaan toimia viranomaisilta.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisella selonteolla on Johanssonin mukaan sekin merkitys, että se toimii eräänlaisena kattoselontekona muille teemakohtaisille linjauksille, joita nyt ollaan laatimassa. Se on hierarkiassa näiden yläpuolella ja velvoittaa samojen tavoitteiden tarkentamiseen.

– Lopulta kirjaukset ovat kuitenkin vain kirjauksia ja todellinen poliittinen tahto näkyy tekoina. Eri tilaisuuksissa, kun selonteosta vastaavilta on kysytty ihmisoikeusperustaisuuden käytännön merkityksestä, vastaukset ovat olleet aika ympäripyöreitä, joskin ihmisoikeuspolitiikan yksikölle on myös luvattu lisäresursseja, Johansson sanoo.

– Sellaisenkin vastauksen olen suoraan kysymykseen saanut, että selonteossa on kuitenkin ennen kaikkea kyse Suomen turvallisuutta varmistavista linjauksista ja että ihmisoikeuksien merkitys riippuu siitä, että nähdäänkö niiden esilläpidon edistävän tai heikentävän tätä peruspäämäärää.

Selonteossa on myös huomioitu tekeillä oleva Afrikka-strategia hyvin. Niin, ja peruslinjaus on ja pysyy:

”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka ylläpitää vahvaa ja uskottavaa kansallista puolustuskykyä… Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä tehdään erityisesti Ruotsin kanssa… Suomen turvallisuuden kannalta keskeistä on Naton avoimien ovien politiikan (NATO’s Open Door Policy) jatkuminen eli jäsenyysmahdollisuuden säilyminen avoimena Naton edellytykset täyttäville maille… Toimiva naapuruussuhde Venäjän kanssa on Suomelle tärkeä.”