Taas soi Bella Ciao!

Bella Ciao! Laulun nimi on kuin huudahdus, ja sitähän se onkin: Hei kaunokainen!

Alun perin Bella Ciao oli riisipellolla puurtavien naisten protestilaulu heikkoja työskentelyolosuhteita vastaan. Naiset lauloivat toistensa olevan kaunokaisia, haaskaavansa nuoruutensa hikoillen selkä kumarassa minimipalkalla – ja ansaitsevansa parempaa.

1940-luvulla kappaleesta tuli Italian vastarintaliikkeen tunnuslaulu uusilla sanoilla: kuoleva partisaani pyytää haudalleen kaunista kukkaa, jonka voidaan sanoa myöhemmin olevan vapauden vuoksi kuolleen partisaanin kukka. Partisaanit lauloivat sitä suistaessaan Mussolinia vallasta. Tämän seurauksena laululla on edelleen vahva antifasistinen leima.

On siis luonnollista, että se on noussut uuteen kukoistukseen viime vuosina. Kuin lauluksi, jolla manataan päätään nostava uusfasismi olemattomiin.

Italiassa, jossa laulun kaksi ensimmäistä olomuotoa syntyi, Bella Ciao herättää edelleen voimakkaita tunteita. Erityisesti vanhemmissa kansalaisissa se saattaa aiheuttaa ahdistustakin, ja on kuulemma paikkoja, joissa sen esittämistä ei katsota hyvällä vieläkään.

Espanjassa laulu oli kielletty Francon fasistihallinnon vuosina. Italiassa ja Espanjassa se on kuitenkin soinut monin paikoin riemukkaana yhteislauluna aina, kun jotain fasismin kukistumisen vuosipäivää on juhlittu.

Vuosikymmenten kuluessa laulusta on tehty lukemattomia versioita. Suoratoistopalveluista löytyy helposti muun muassa Arja Saijonmaan suomenkielinen levytys ja ranskalaislegenda Yves Montandin tulkinta.

Viime vuosina Bella Ciao on kuultu tutussa tehtävässään, mutta uusin kohtein: Yhdysvalloissa laulu on esitetty vastalauseena Donald Trumpin politiikalle.

Trumpin vastustajien mielenosoitusta on kuvattu Bella Ciao (Goodbye Beautiful) -kappaleen videolle. Tom Waits esittää biisin karhealla äänellään. Haikea valssisovitus löytyy kitaristi Marc Ribot’n albumilta Goodbye Beautiful/Songs of Resistance (2018).

Arvata saattaa, että ihan uudelle yleisölle kappale on tullut tutuksi Netflixin sarjassa Rahapaja (La casa de papel). Espanjalaissarjassa kappale soi sen avainkohtausten taustalla, tilanteissa, joissa katsoja kokee päähenkilöiden valinnat oikeutetuiksi. Suomessakin suosittu Rahapaja on noussut Netflixin kaikkien aikojen katsotuimmaksi ei-englanninkieliseksi sarjaksi ja sillä on paljon myös nuoria faneja.

Ehkäpä tämän seurauksena Bella Ciao on noussut uutena EDM-versiona myös tanssilattioiden hitiksi. Hollantilaisten dj-tähtien Hardwellin ja Maddixin versio osoittaa, että hyvällä melodialla ja isolla ajatuksella varustettu kappale kestää minkä tahansa käsittelyn.

Maustetytöt

Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä

Is This Art!

Maustetyttöjen toinen albumi sopii pimeään vuodenaikaan kuin sadetakki ja heijastin. Viime vuonna sensaatioksi noussut duo ei ole piristynyt, mitä laulujen aiheisiin tulee: uutuudella masentuneen elämänhallinta luisuu flirttailuun itsemurha-ajatusten kanssa.

Anna ja Kaisa Karjalaisen kirjoittamissa ja esittämissä kappaleissa on kuitenkin outoa lohtua. Siis samaan tapaan kuin itkuvirsissä, slaavilaisissa iskelmissä tai Leevi & The Leavingsin kaikkein synkimmissä klassikkolauluissa. Levyn kuuntelu ei ahdista, vaan puhdistaa.

Maustetyttöjä on verrattu useasti Gösta Sundqvistin tuotantoon. Vaikutteet ovat ilmeisiä niin sanoitusten maailman, laulujen melodisuuden kuin paljolti 1980-luvun suomalaisesta syntetisaattoripopista ammennetun soundimaailman osalta.

Mutta ei edes mestari Sundqvist olisi osannut kirjoittaa juuri näitä lauluja. Ensilevyn hittien rinnalle nousevat uljas nimikappale, hirtehinen Äiti älä huoli, avohakkuita vastustava Ne tulivat isäni maille ja aiemmin sinkkuna julkaistu Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään, joka lienee yksi upeimpia viimevuosina kirjoitettuja rakkauslauluja. Siitä kelpaa ottaa vaikutteita tulevaisuuden sundqvistien ja karjalaisten, vaikka vuosikymmenten kuluttua.