Lohduttavat myytit

Kun Donald Trump hävisi Yhdysvaltain presidentinvaalit, hän twiittasi voittaneensa ne. Samaan aikaan hän kertoi amerikkalaisille, että vaaleissa on huijattu, vaikka näyttöä sellaisesta ei ollut eikä tullut. Yhdysvaltain kongressin valtauksen jälkipyykkiä pestään pitkään, mutta syitä sille on jo tiedossa.

– Donald Trump on poliittinen opportunisti siinä mielessä, että hän käyttää kaikkea mahdollista edistääkseen yhteiskunnallista tarinaa, joka hyödyttää juuri häntä, sanoo kulttuurintutkija ja tohtorikoulutettava Toni Saarinen Helsingin yliopistosta.

Saarinen on tutkinut salaliittoajattelua ja puhuu salaliittoteorian sijaan mieluummin salaliittomyytistä. Hänen mukaansa näkyvimmistä salaliittoaktivisteista on vaikea sanoa, miten paljon heillä on sitoumuksia taustaryhmiin tai aitoa uskoa salaliiton todellisuuteen. Yhteistä heille on, että he luottavat muutamiin vahvoihin symboleihin ja toistuviin tarinakaavoihin, joita on helppo hyötykäyttää. Siten tekee myös Trump.

– Kun olen seurannut häntä nämä viisi vuotta, hän ei ole keksinyt mitään kovin erikoista tai omaa. Puheet tuntuvat aika lailla samojen myyttisten teemojen kierrätykseltä. Muihin salaliittoaktivisteihin verrattuna Trump kuitenkin palvoo itseään ja korostaa omia saavutuksiaan, Saarinen sanoo.

Saarisen mukaan Trumpin aluksi satunnaisille QAnon-yhteyksille on annettu painoarvoa, joka taas auttoi QAnonia tulemaan näkyväksi. Siksi Trumpia voi sanoa salaliittoaktivistien keppihevoseksi, jolla he ratsastivat itsensä esiin.

Trumpin ajattelun ristiriitaisuus näkyy esimerkiksi siinä, että hän on mustamaalannut Clintonit ja Obamat eliitin edustajiksi. Samaan aikaan hän itse on miljonääri ja Yhdysvaltain presidentti, mutta kieltää silti kuuluvansa ylintä valtaa käyttäviin.

Salaliittokulttuurissa nähdään, että on olemassa muista erottuva eliitti, joka toimii huonosti ja korruptoituneesti. Valtamedia ja miljonäärit näyttävät pahantahtoisilta, Yhdysvalloissa Trumpin mukaan demokraattieliitti. Syytökset ovat historiallisesti katsoen olleet kytköksissä antisemitistisiin kuvitelmiin maailmaa hallitsevasta juutalaisten salaliitosta, joita on esiintynyt myös QAnonin piirissä.

1900-luvulla epäluulo kaikkia mahdollisia instituutioita kohtaan kasvoi. Ilmiölle on paljon selittäviä syitä.

– Maailma on mennyt niin mutkikkaaksi, että tarvitaan yksinkertaistavia selityksiä, jotta pystytään hahmottamaan kokonaiskuva maailmasta. Luonnontieteet, esimerkiksi ilmastotieteet ja ilmastonmuutos, ovat mutkikasta ja hankalaa ymmärrettävää ihmiselle, joka ei ole käyttänyt koko elämäänsä niihin perehtymiseen. Siten tiede voi vaikuttaa täysin saavuttamattomalta maailmalta, jossa puhutaan omaa salakieltä, Toni Saarinen konkretisoi.

– Meihin vaikuttaa yhä pitkä valistusajan perinne, jonka mukaan pitää ajatella itse ja tulkita kriittisesti. Nämä asiat ovat nähdäkseni ristiriidassa.

Vaihtoehtoselitykset antavat yksilölle osallisuuden lisäksi toimijuuden. Voi tehdä itse sen sijaan, että pitäisi vain luottaa tieteilijöihin ja hyväksyä lukemansa.

Asian toinen puoli on, että salaliittouskomusten taustalla on usein jonkin verran tosiasioita, Saarinen sanoo. Esimerkiksi 1900-luvulla CIA kokeili MK-Ultra-projektissaan viattomiin ihmisiin psykedeelisiä huumeita ja Yhdysvallat avusti Etelä-Amerikan valtioiden vallankaappauksia. Tätä perua on myös ajatus ”deep statesta” eli syvävaltiosta, jonka ajatellaan olevan politiikan taustalla ja tekevän kansaa hallitsevia tai kansalaisten etujen vastaisia toimia.

Salaliittomyytti onkin yhdistelmä tosiasioita, omia kokemuksia, arvauksia, epäilyksiä, puhdasta mielikuvituksen käyttöä, tunteita ja poliittisia päämääriä.

– Siinä ajatellaan tunteellisesti ja kokemusperäisesti. Joskus todisteita ei edes tarvita, toisinaan taas yhdistellään mitä erilaisimpia todisteita. Oma käsitys maailmasta rakentuu kaikesta tästä, ja eri ihmisillä eri puolet painottuvat. Siksi salaliittomyytissä on jokaiselle jotakin.

Saarinen alleviivaa, että tiede sisältää lähtökohtaisesti sen epävarmuuden, että asiat voivat muuttua, jolloin joudutaan muuttamaan sekä arvioita että tuloksia. Ero salaliittomyyttiin on suuri, sillä siinä ollaan hyvin varmoja siitä, mikä on perimmäinen totuus.

– Epävarmuuden ajat ja tilanteet lisäävät kuvitteellisia tarinoita. Pitää kuvitella iso osa siitä, jota ei voi varmasti tietää, ja silloin kaikenlaiset mielikuvitusta hyödyntävät salaliittomyytit ja vastanarratiivit lisääntyvät.

Samaan aikaan salaliittomyytit pyrkivät kuitenkin jäljittelemään tieteen kieltä, ja esimerkiksi viittauksia varhaisempiin salaliittoaktivistien teksteihin käytetään paljon. Pyritään siis tekemään vastakulttuurin tiedettä.

Vaikka tutkijat ovat löytäneet persoonallisuustyyppejä tai sosiaaliluokkia, joihin salaliittomyytti vetoaa, siitä huolimatta melkein millainen ihminen tahansa voi omaksua tällaisen ajattelutavan.

– Se vetoaa ihmisiin, jotka ovat avoimia vaihtoehdoille eivätkä tarvitse konsensustilannetta, Toni Saarinen kuvailee.

Uskoakseen salaliittomyyttiin tarvitaan heräämistä tai havahtumista siihen, että kaikki epäluuloisuus voikin olla perusteltua. Heräämisen taustalla on usein tyytymättömyyttä vallitsevaan tilanteeseen: on oltava valmis hyväksymään kahtiajako, jossa on hyviä ja pahoja, ja itse on asettunut hyvien puolelle.

Saarinen erottaa yhtäältä passiiviset havahtuneet ja salaliittoaktivistit, jotka ovat muita enemmän näkyvillä. Toisaalta kaikki salamyyttiin uskovat ovat aktiivisia, sillä kun he hyväksyvät uuden, vaihtoehtoisen maailmanselityksen, heidän täytyy olla valmiita omaksumaan uutta tietoa ja levittämään sitä.

– Tulee myös jonkinlaista vastuuta. Herääminen vaatii uudenlaista vastuunottamista.

Onko tässä nyt allegoria uskonnollisesta tai poliittisesta heräämisestä?

– Se on yhdistelmä molempia. Uskomuksellisia sävyjä siinä mielessä, että pitää olla mielikuvitusta nähdäkseen asioita, joita ei voi tietää muuten kuin toisen käden lähteestä. Poliittista se on siinä mielessä, että puhutaan yhteisistä asioista, joihin pitää vaikuttaa.

Yksilölle salaliittomyytti on yksi selitys.

– Hirveän monet, jotka ovat kirjoittaneet kriittisesti salaliittoteorioista, ovat sanoneet, että tämä on niin helppo selitys ja että jos uskoo vain salaliittoteoriaa, niin kaikki on helppoa maailmassa, kun tietää tasan tarkalleen, miten kaikki toimii. Ei se minusta helppoa ole, vaan vaikeuttaa elämää tosi paljon, Saarinen sanoo.

Miksi salaliittomyyttiin sitten tartutaan, vaikka sen kanssa eläminen on työlästä?

– QAnon kertoo, että pahat voimat ovat häviämässä. Se on liike, jonka kärkenä on pelastajahahmo Trump.

Siinä on lohtuelementti. Myytti tarjoaa siis eläjälleen lupauksen paremmasta maailmasta ja muistuttaa siten monia muita ismejä.

1900-luvun salaliittoteorioissa painottuivat huonon suunnan skenaariot, joissa pahat voimat ottavat vallan ja kansat alistetaan. QAnonin kannattajat ja edistäjät ovat olleet sitä mieltä, että pahat voimat ovat olleet vallalla jo pitkään, jopa vuosisatoja, mutta nyt kaikki olisi viimein muuttumassa hyväksi. Nyt he ovat uudessa tilanteessa, sillä Trump on ajanut itsensä ansaan.

Salaliittoja on ollut aina. Jos kaksi ihmistä solmii avioliiton salaa, sehän on selvä salaliitto! Toki julkiset kuulutukset täytyy etukäteen olla.

Vakavammin: Jos kaksi ihmistä vehkeilee kolmannen selän takana, se ja etenkin se, on jo yksinkertainen salaliitto.

– Jos oletetaan, että ihmiset juonivat ja toteuttavat juoniaan, Toni Saarinen tarkentaa.

Kun taas puhutaan salaliittoteoriasta tai -myytistä, kyse on uudempia aineksia sisältävästä maailmankatsomuksesta.

Salaliittoteoria on terminä suhteellisen tuore. Vaikka sitä käytettiin jo 1800-luvulla, merkitys ymmärrettiin tuolloin toisin. Esimerkiksi poliisitutkinnassa sillä tarkoitettiin epäilystä, että tietyt tahot ovat juonineet lainvastaisesti.

Termi nykyisen kaltaisena on peräisin 50−60-luvuilta sosiaalitieteistä, ja se yleistyi poliitikkojen ja tavallisten kansalaisten kieleen 70−80-luvuilla, mitä Katharina Thalmann on tutkinut. Kun termi sai negatiivisen merkityksen, tultiin luoneeksi tila, jossa salaliittoaktivistit voivat toimia valtavirran ja valtamedian ulkopuolella. Syntyi yhteisö, joka sai tunnettuutta.

”Salaliittomyytti” ilmaisee asian moniulotteisuutta ja perustavanlaatuisuutta. Saarinen sanoo, että ajatteluun sisältyy isoja maailmankatsomuksellisia seikkoja, joita ei voi irrottaa noin vain, sillä niistä tulee osa ihmisen identiteettiä.

Knowledge network, se on salaliittoihin uskovien käsitys tiedon jakautuneisuudesta. Tutkimukseen termin toi Clare Birchall.

Salaliittoaktivistien maailmassa on kaksi tiedon kenttää, valtavirran ja vastakulttuurien, ja ne ovat merkittävästi eriytyneet. Salaliittoihin perustuva tieto on kuviossa arvokasta.

– Tulevaisuuden ennustaminen on riskaabelia, mutta en usko, että näiden oletettujen tietoverkkojen eroaminen toisistaan tulee vähenemään. Tulee poteroitumista entisestään, ollaan vahvasti omassa käsityksessä, mikä on oikeaa tai hyväksyttävää tietoa, Toni Saarinen sanoo.

Salaliittomyyttisyys siis vahvistaa puolustusasemiaan. Saarinen kuitenkin kiistää, että tässä palattaisiin taikauskoon tai aikaan ennen valistusta.

– Salaliittomyytti on kehittynyt nykyiseen muotoonsa valistuksen vaikutuksesta ja on modernin ilmiö. En sanoisi, että ilmiön vahvistuminen olisi paluuta valistusta edeltävään vaan pikemminkin näen sen uudenlaisena versiona modernista ajasta.

Kyse on kaiken kääntämisestä ylösalaisin: valistuksen arvoja ei Saarisen mukaan hylätä, vaan ne halutaan määritellä uudelleen. Salaliittomyytin puolelta katsottaessa sen sijaan nykytiede on hylännyt rationaalisuuden.

Kaiken tämän jälkeen on helpompaa ymmärtää, miksi monet amerikkalaiset uskoivat Donald Trumpin puheita. Ihmiset ovat vilpittömiä uskoessaan omiin − vaikka sameisiin − tietolähteisiinsä.

Aloitettiin Trumpista, päädyttiin Trumpiin.

– Trump on impulsiivinen eikä edusta rationaalisen ihmisen kuvaa. QAnon-kehyksessä hänet on kuitenkin raamitettu henkilöksi, joka on äärimmäisen salaa rationaalinen, jolla on loputtomasti suunnitelmia, joista kukaan ei voi tietää, kuinka nerokkaita ne ovat.

Toni Saarisen mukaan myyttistä ajattelua on ollut aina, mutta se on aikojen saatossa ottanut erilaisia muotoja. Salaliittomyytti on vain sen yksi ilmentymä.

– Salaliittomyytit ovat toki haitallisia siinä, miten ne leimaavat vähemmistöjä ja ruokkivat vastakkainasettelua, Saarinen sanoo.

Toni Saarinen on tutkinut suomalaisia salaliittomyyttejä. Niissä ison maailman asiat lokalisoituvat Suomeen vaikkapa niin, että perussuomalaisten hajotessa Timo Soini sinisine kumppaneineen asetettiin välittömästi osaksi vastustajan suurta suunnitelmaa, pahan eliitin palvelijaksi.

Toki Suomen historiasta löytyisi materiaalia salaliittoteorioihin. Sellaiseksi kelpaisi oivasti vaikkapa markan devalvointi vuodelta 1992, sillä siinä pankit voittivat ja yrittäjät menettivät kaiken.

Se toisi lohtua sinne, missä toivo on hukassa.