Kansanedustaja Suldaan Said Ahmed nojaa seinään ja katsoo vakavalla ilmeellä suoraan kohti kameraa.

Nuorten itsensä vuoksi

Kirjoittaja on helsinkiläinen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu. Kuva: Vitali Gudatinsky.

Nuorten syrjäytyminen on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Tätä lausetta hokevat poliitikot yli puoluerajojen eikä syyttä. Jo ennen koronapandemiaa Suomessa oli yli 60 000 syrjäytynyttä nuorta, eikä pandemia ole muuta kuin syventänyt tätä ongelmaa.

Usein keskustelu nuorten syrjäytymisestä jää kuitenkin hyvin ylätasolle. Yhteen ääneen vakuutamme, että kyllä, ehdottomasti syrjäytymiselle täytyy nyt jotakin tehdä ja että ei, emme halua yhdenkään nuoren syrjäytyvän tässä hyvinvointivaltiossamme. Mutta mistä oikein puhumme, kun puhumme nuorten syrjäytymisestä? Puhummeko ilmiön valtavasta hintalapusta valtion taloudelle? Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori kun maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa.

Vai puhummeko ilmiön vaikutuksista meidän kaikkien turvallisuudelle? Eduskunnan käsittelyssä parhaillaan oleva sisäisen turvallisuuden selonteko nostaa syrjäytymisen esiin vakavana turvallisuuspoliittisena ongelmana. Melko pieni, pääosin syrjäytyneistä ja syrjäytymisvaarassa olevista ihmisistä koostuva joukko tekee suurimman osan rikoksista Suomessa. Tai kenties puhummekin syrjäytymisen vaikutuksista Suomen työllisyys-, korkeakoulutus- tai vaikka äänestyslukuihin. Nuorten syrjäytymisen vaikutukset kun näkyvät todella monella yhteiskunnan alalla.

Vaikka nämä kaikki ovat tärkeitä näkökulmia, toivoisin, että keskusteluissa muistettaisiin aina, että tilastojen takana on ihmisiä. 1,2 miljoonan hintalappu on toki hurja, mutta syrjäytymisen henkisiä ja fyysisiä vaikutuksia ihmiselle itselleen ei voida mitata euroissa. Syrjäytymistä ei ratkaista yhdellä taikaratkaisulla, vaan meidän on käytettävä useita rakenteellisia keinoja. Voimme ehkäistä syrjäytymistä esimerkiksi panostamalla mielenterveyspalveluihin ja koulutukseen sekä varmistamalla harrastustakuun toteutumisen. 

Tarvitsemme sekä ennaltaehkäisevää että korjaavaa nuorisotyötä. Myös rasismin ja syrjinnän vastainen työ ehkäisee syrjäytymistä. Jokaisella nuorella tulee olla oikeus elää mielekästä elämää osana yhteiskuntaa. Ja on meidän vastuullamme varmistaa, että tämä oikeus toteutuu. Ei vain talouden, ei vain turvallisuuden, ei vain Suomen tähden, vaan nuoren itsensä tähden.