Ilmasto ja turvallisuus ovat vahvasti Euroopan unionin agendalla, mutta päästäänkö sanoista viimein tekoihin? Kesäkuun eurovaalit ovat keskeiset.

Kakhovkan padon tuhoutuminen ja Nord Streamin kaasuputkien räjähdykset. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tehnyt näkyväksi, miten ilmasto ja turvallisuus liittyvät toisiinsa. Tätä kytköstä kutsutaan ilmastoturvallisuudeksi. Siitä puhutaan koko ajan enemmän.

– Aihe on ollut esillä eri foorumeilla, mutta laajemmin siihen on havahduttu vasta hiljattain. Vihreästä siirtymästä on puhuttu paljon kauppapolitiikan yhteydessä, mutta turvallisuuden näkökulma on tullut jäljessä, sanoo ulkoministeriön ilmastodiplomaatti Sara Tuxen.

– Nyt on nähty, miten Venäjä on tehnyt energiasta aseen. Ukrainan sota ja energiakriisi ovat vauhdittaneet vihreää siirtymää EU:ssa, ja Euroopan energiaturvallisuus on yhä keskeisempi kysymys.

EU:ta on kritisoitu reaktiivisuudesta. Vihreiden europarlamentaarikon Alviina Alametsän mukaan kritiikki on monilta osin oikeutettua, myös suhteessa ilmastonmuutokseen.

– Ilmastonmuutoksesta tiedettiin jo vuosikymmeniä sitten, mutta poliittista tahtoa ei ole ollut, ja siksi tässä kriisissä nyt ollaan, Alametsä sanoo.

Puolustusalan päästöt eivät esimerkiksi ole mukana ilmastopaneelin IPCC:n raporteissa eikä niitä raportoida.

Esimerkkejä ilmaston ja turvallisuuden kytköksestä on lukuisia: puhdas juomavesi, ruoantuotanto ja yleinen huoltovarmuus, samoin sään ääri-ilmiöt. Viime kesä oli Euroopan mittaushistorian kuumin. Liki 62 000 ihmistä kuoli kuumuuteen. 

Myös ilmastopakolaisuus on kasvussa. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR arvioi, että vuodesta 2008 lähtien äärimmäiset sääilmiöt ovat ajaneet kodeistaan keskimäärin 21,5 miljoonaa ihmistä vuodessa.

Jos ilmasto lämpenee Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n varoittamiin asteisiin, arvioidaan että jopa miljardit ihmiset joutuvat pakenemaan.

– Jos EU:n jäsenmailla on jo nyt vaikeuksia ja haluttomuutta ottaa vastaan pakolaisia, entä sitten kun määrä tästä vielä moninkertaistuu? Alviina Alametsä kysyy.

Alametsä toimii EU:n turvallisuus- ja ulkoasianvaliokunnissa. Siellä ilmastoturvallisuus on koko ajan enemmän esillä. Ilmastonmuutoksen tiedetään pahentavan olemassa olevia konflikteja ja synnyttävän uusia uhkakuvia. Siksi ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi myös geopolitiikkaan.

– Esimerkiksi Syyrian sisällissodan syttymisessä ilmastokriisillä oli iso rooli. Vastaavia tapauksia tullaan näkemään jatkossa yhä enemmän, Alametsä sanoo.

Samalla kun ilmastonmuutos koettelee toisia valtioita, toiset voivat hyötyä siitä.

– Venäjän kaltaiset valtiot, jotka tuottavat fossiilia polttoaineita ja ovat käytännössä diktatuureja, ovat ilmastonmuutoksen voittajia. Nämä valtiot voivat hyötyä uusista mahdollisuuksista ja horjuttaa kansainvälistä järjestelmää, Alametsä jatkaa.

Ilmastonmuutos voi esimerkiksi avata uusia laivaväyliä Venäjän militarisoimille alueille, kuten arktisille merialueille.

Nyt on tultu pisteeseen, jossa ilmastoturvallisuuden näkökulmaa ei voi enää ohittaa. Kesällä 2023 julkaistu raportti listaa ensimmäistä kertaa konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Raportin on laatinut Euroopan ulkosuhdehallinto, ja ehdotuksia on yhteensä 30.

Ehdotukset ovat esimerkiksi seuraavanlaisia: ilmastoturvallisuuteen keskittyvän datakeskuksen perustaminen, ilmasto- ja ympäristöasiantuntijoiden lisääminen EU:n missioissa ja tutkimuksen tekeminen erityisen haavoittuvista alueista, kuten arktisesta alueesta ja Sahelin autiomaasta.

– Hyviä ehdotuksia on paljon. Vielä ne eivät kuitenkaan velvoita jäsenmaita, Sara Tuxen sanoo.

Vettä myllyyn lisää sekin, että vuoden 2023 loppuun mennessä kaikilla EU:n jäsenmailla täytyy olla strategia siitä, mikä ilmastonmuutoksen ja valtion aseistettujen joukkojen välinen suhde tulee olemaan.

Joissakin maissa tämä suhde on jo tiivis. Esimerkiksi Hollannissa armeija on ottanut yhä humanitaarisemman roolin ja tehnyt pelastustoimia tulva-alueilla. Myös EU:n aseistetut joukot ovat suorittaneet vastaavanlaisia operaatioita.

Jo EU:n vuoden 2003 raportissa tunnistettiin, että ilmastonmuutos on uhkien moninkertaistaja.

Sittemmin on laadittu tiekartta (2020) ja tarkasteltu EU:n kriisinhallintaa ja puolustusta ilmaston näkökulmasta (2021). EU julkaisee myös vuosittaista trendianalyysiä ilmastosta ja turvallisuudesta.

Kaiken kaikkiaan ilmastoturvallisuus on kasvattanut merkitystään EU:n agendalla jatkuvasti, sanoo Tukholman rauhantutkimusinstituutin SIPRIn tutkimusanalyytikko Anniek Barnhoorn.

– Nyt voidaan jo puhua ilmastonmuutoksen valtavirtaistamisesta ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Paljon hyvää työtä on tehty.

Ennen kaikkea kyseessä on ollut oppimiskokemus, Barnhoorn sanoo.

– Pitkään ajatuksena oli, että ilmastonmuutos on turvallisuusriski muualla, esimerkiksi Afrikassa. Viime vuosina on havahduttu siihen, että se on riski myös Euroopassa. Sanoisin silti, että Euroopassa on yleisesti ottaen korkeampi resilienssi verrattuna moniin muihin maailman osiin.

YK:n tutkimuksen mukaan maailmassa on 20 sellaista maata, jotka ovat erityisen haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen edessä ja joilla on huonot edellytykset vastata sen haasteisiin. Näitä maita ovat esimerkiksi Somalia, Afganistan ja Etelä-Sudan.

– Ilmastonmuutos on konfliktin taustalla vaikuttava juurisyy, ja samalla se tekee konfliktista paljon vaikeamman ja monisyisemmän, Barnhoorn kuvaa.

EU:n lisäksi ilmastoturvallisuus on nykyään tärkeä painopiste myös esimerkiksi Yhdistyneissä kansakunnissa, Natossa ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjissä.

Miksi vasta tänä kesänä on nähty ilmastoturvallisuuden ensimmäiset toimenpide-ehdotukset? Tuxen uskoo syynä olevan kytköksen monisyisyys ja turvallisuussektorin luonne. 

– Kansalliseen turvallisuuteen liittyvät asiat ovat sellaisia, mitkä halutaan pitää pitkälti omana tietona, Tuxen sanoo.

Ilmastopakolaisuus on kasvussa. Äärimmäiset sääilmiöt ovat ajaneet kodeistaan keskimäärin 21,5 miljoonaa ihmistä vuodessa.

Ylipäänsä puolustussektoria ei velvoita yhtä laaja raportointivelvollisuus kuin muita sektoreita. Puolustusalan päästöt eivät esimerkiksi ole mukana IPCC:n raporteissa. Jäsenmaiden välillä on myös eroja siinä, miten määrätietoisia ilmastonmuutoksen suhteen ollaan, Tuxen sanoo.

Tuxen muistuttaa, että Suomen puolustusvoimien päästötavoitteet ovat kansainvälisessä vertailussa kunnianhimoisimpien joukossa. Muita kunnianhimoisia EU-maita ovat esimerkiksi Saksa, Tanska ja Ruotsi.

Myös Alametsän mukaan jäsenmaat priorisoivat ilmastoturvallisuutta eri tavoin.

– Monet jäsenmaat pitävät ilmastonmuutosta yhä kehitysyhteistyön ja ympäristön kysymyksenä. Jos ilmastokriisi nähtäisiin yhtä vakavana turvallisuusuhkana kuin Ukrainan tilanne, siihen olisi laitettu paljon enemmän rahaa ja tahdonvoimaa, Alametsä sanoo.

Puheista pitäisi päästä tekoihin.

– Seuraavat vuodet ovat kriittiset ja näyttävät, pystytäänkö nämä kunnianhimoiset strategiat laittamaan käyttöön, Anniek Barnhoorn sanoo.

Sanoista tekoihin siirtyminen vaatii rahaa, ja Barnhoornin mukaan ilmastorahoitus on kinkkinen kysymys.

– Ilmastonmuutos ei ole mikään yksittäinen asia, vaan se ilmenee eri tavoin eri alueilla. Sitä ei myöskään korjata hetkessä, vaan projektit ovat pitkiä. Usein on vaikea sanoa, millä rahoituksella saadaan aikaan mitäkin.

Kunnianhimoa kuitenkin on. Global Europe -rahoitusohjelma laittaa jo nyt 30 prosenttia rahoituksestaan ilmastoon. Määrä halutaan nostaa 35 prosenttiin. Ylipäänsä Euroopan unioni on maailman suurin yksittäinen ilmastorahoittaja.

– Sanoisin, että rahoituksen eteen tehdään paljon töitä. Yksi haaste on, meneekö raha oikeaan paikkaan, Barnhoorn sanoo.

YK:n kehitysohjelman UNDP:n tutkimuksesta selviää, että vain hyvin pieni osa ilmastorahoituksesta päätyy niin kutsuttuihin hauraisiin valtioihin. Barnhoornin mukaan maat, jotka apua tarvitsisivat eniten, saavat sitä vähiten. Myös maakohtaista suunnittelua tulee parantaa.

– Ei ole sama asia rahoittaa ilmastotoimia, vaikka Somaliassa ja Malilla, ne ovat aivan erilaisia ympäristöjä, Barhoorn sanoo.

– Eurovaalit ovat erittäin tärkeät siinä, mihin suuntaa agenda liikkuu. Olemme nähneet, miten äänestyskäyttäytyminen on monissa Euroopan maissa muuttunut, Anniek Barnhoorn sanoo.

Valtaosa poliitikoista ei vieläkään ota ilmastokriisiä riittävän vakavasti eikä esimerkiksi ole valmis leikkaamaan ympäristölle haitallisista tuista Alametsän arvion mukaan.

– Ilmastotoimet ovat herättäneet ärsytystä. Ihmiset haluavat palata vanhaan pikemminkin kuin etsiä uutta kestävää elämäntapaa. Poliitikot, jotka pelkäävät äänestäjiensä ärtyneen tästä keskustelusta, eivät halua nostaa ilmastoaiheita esiin.

Alametsän mukaan vaalien läheisyys on näkynyt komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin puheissa.

– Hän on ollut monista teemoista varovaisempi ja konservatiivisempi.

Kun Wopke Hoekstra otti vastaan ilmastosta vastaavan EU-komissaarin tehtävän, kaikki eivät olleet tyytyväisiä. Hoekstra on ennen luonut uraansa energiayhtiö Shellillä.

– Meneillään on paljon erilaisia poliittisia dynamiikkoja. Jos ei puhuta politiikasta, ei voida kertoa koko tarinaa ilmastoturvallisuudesta EU:ssa, Barnhoorn sanoo.

Artikkeli on tuotettu osana Sadankomitean Turvallisempia ilmoja, EU! -hanketta. Hanketta rahoittaa Eurooppatiedotus.