Demokratia lepää jaetun vallan varassa. Toimivassa demokratiassa kansalaiset kokevat, että heillä on aito mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin. Mutta kun ihmisestä alkaa tuntua, ettei ympäröiviin olosuhteisiin pysty vaikuttamaan, ollaan vaaran tiellä. Turhautumisen seurauksena on uhkana asenneilmaston ääripäistymistä, myötätunnottomuutta ja välinpitämättömyyttä.
Yhteiskunnan ja elämäntapojen rytmin kiivastumisen myötä uusien vaikutusmahdollisuuksien löytämisestä on tullut yhä tärkeämpää vahvan demokratian säilyttämiseksi. Kansalaisten äänen kuuleminen ”uusilla korvilla” on aikamme imperatiivi.
Uudenlaiset kansalaisten toimijuuden muodot voivat tarjota konkreettisia väyliä jaetun vallan lisäämiseksi ja lähidemokratian kehittämiseksi. Samalla tämä kehityskulku voi kiihdyttää uusien keinojen käyttöönottoa kansanvallan lisäämiseksi laajemminkin yhteiskunnassa. Kansalaisten omaksumista uusista toimintavoista oppimalla on mahdollista rakentaa nykyistä vahvempi demokratia, jossa kansalaiset kokevat osallisuutta tehtyihin päätöksiin.
Ajallemme tyypillistä erittäin myönteistä kehitystä edustaa entistä tiedostavampi kuluttaminen, joka konkretisoituu jo suomalaisessa yhteiskunnassa vahvistuvan pitäjäaktivismin ja kaupunginosatoimijuuden muodossa. Se voi olla käytännössä esimerkiksi vertaistaloutta, jossa ylitetään tuottajan ja kuluttajan välinen raja sosiaalisen median tuomien mahdollisuuksien avulla.
Iskunsietokyistä yhteiskuntaa luonnehtii kiinteys ja eheys, joka sallii yhteisön jäsenten välistä vaihtelua samanlaisuuden sijaan.
Vertaistalouden kaltaiset jakavammat, osallistavammat ja paikallisemmat talouden muodot ovat vetovoimaisia, sillä ne vaalivat ihmisten välistä luottamusta. Niiden avulla on mahdollista valtavirtaistaa käyttöoikeuteen ja saatavuuteen perustuvaa talouden järjestäytymistä. Silloin omistamisen merkitys aineellisen hyvinvoinnin turvaamisessa pienenee ja jakamisen merkitys korostuu. Samalla kehitys on kestävämpää.
Vertaistalous voi käytännössä vahvistua siten, että kylän raitin porukat tai kaupunginosan asukkaat ratkaisevat jokapäiväiseen elämäänsä liittyviä ongelmia digitaalisten mahdollisuuksien avulla. Sosiaalisessa mediassa järjestäytynyt porukka voi pistää juhlavaatteet kiertoon alueen asukkaiden kesken – tai toimia niin, että saadaan paikallisten maanviljelijöiden tuottamaa ruokaa suoraan tiloilta yhteisön tarpeisiin. Ongelmat ratkaistaan organisoitumalla ongelmanratkaisuyhteisöksi digiajan mukanaan tuomien sähköisten vuorovaikutusalustojen avulla.
Tällainen pehmeäksi aktivismiksi miellettävä pop-up-tyylinen toiminta on ketterää. Siinä vältetään jäykkiä rakenteita. Se nivoo yhteen yrittäjämäiseen toimintaan liittyvän kannattavuuden periaatteen, kolmannelta sektorilta tutun organisaatiokulttuurin ja julkisen sektorin yleishyödyllisyyden.
Pitäjäaktivismin ja kaupunginosatoimijuuden vaikutukset voivat ulottua laajalle yhteiskuntaa. Kyse voi olla kehityskulusta, joka uudistaa demokratiaa entistä suoremman kansanvallan suuntaan esimerkiksi erilaisten kansalaisfoorumeiden muodossa. Tällainen kehityskulku auttaa lisäämään luottamusta kansalaisten välille. Kansalaisten välinen luottamus on vakaan yhteiskunnan perusta, sillä jos ihmiset ajautuvat henkisesti etäälle toisistaan, lisääntyy epäluuloisuus ja yhteiskunta ääripäistyy.
Jokainen ihminen on samaan aikaan heikko ja vahva. Toimiva yhteiskunta perustuu erilaisiin ihmisiin, joilla on toisiaan täydentävät roolit. Kun ihmisten välinen luottamus on vahvaa, kokevat ihmiset, että heidän tehtävänään on ylläpitää toinen toistensa elinvoimaa. Pitäjäaktivismi ja kaupunginosatoimijuus ovat konkreettia keinoja kansalaisten parhaiden puolien esiin houkuttelemisessa. Näistä keinoista oppimalla on mahdollista tuoda suomalaiseen yhteiskuntaan kansalaisten välistä yhteenkuuluvuutta.
Osallistavamman yhteiskunnan rakentaminen on kaikkien edun mukaista. Jaettu valta on myös tulevaisuuden toivoa tuottavan talouden järjestäytymisperiaate. Elämme nimittäin maailmassa, jossa voittojen yksityistäminen ja tappioiden sosialisointi kasvattaa kuilua rikkaan ja köyhän välille. Silloin ihmisten välinen yhteenkuuluvuuden kokemus rapautuu.
Vahvan demokratian perusta on yhteiskunnan eheys ja kiinteys. Kansalaiset kokevat, että he voivat vaikuttaa oman elämänsä olosuhteisiin monipuolisesti. Heillä on tulevaisuusvaltaa, jota käyttämällä he pystyvät vahvistamaan hyvän tulevaisuuden toivoa. He myös kokevat, että kukin saa säilyttää oman ainutlaatuisuutena. Näin toteutuvan yhteenkuuluvuuden ansiosta ihmiset ovat yhteistyökykyisiä ja yhteistyöhaluisia. Iskunsietokyistä yhteiskuntaa luonnehtii kiinteys ja eheys, joka sallii yhteisön jäsenten välistä vaihtelua samanlaisuuden sijaan.
Kirjoittaja on kestävän hyvinvoinnin professori Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella.