Puolalainen aktivisti on liikuttunut suomalaisten tuesta: Tämä on solidaarisuutta, kuljemme yhdessä.
Marta Lempartin puheessa toistuvat vahvat ilmaisut kuten kauhistuttava, naurettava ja kiusaaminen. Ne ovat kuitenkin totisinta totta ja omakohtaisesti koettua. Hän on ollut keskeisesti mukana naisten ja vähemmistöjen oikeuksien edistämisessä Puolassa. Useat suomalaiset järjestöt ovat mukana tukikampanjanjassa aborttioikeudesta eurooppalaisena kansalaisaloitteena.
Lempartin aktivismi alkoi, kun Laki ja oikeus -puolue voitti vaalit vuonna 2015 ja jo valmiiksi tiukkaa aborttilakia ryhdyttiin kiristämään entisestään. Hän oli perustamassa All-Poland Women’s Strike liikettä. Keskeisiä asioita ovat naisten oikeus omaan kehoon, LGBT-oikeudet ja ylipäätään vähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän tunnistaminen.
Lempart on pidätetty useita kertoja, häntä on uhkailtu ja hän on joutunut lähtemään kodistaan.
– EU:n järjestämässä Woman public life -konferenssissä monet kertoivat, etteivät halua välttämättä enää jatkaa tehtävissään ja kysyvät itseltään, että onko toiminta sen arvoista. Vihapostia kohdistetaan erityisesti vahvoihin naisiin, jotka haluavat vaikuttaa. Minä en siitä välitä, se ei ole solidaarista eikä kannustavaa. Organisaatiomme auttaa, ja paljastaa aktivisteihin liittyvää kiusaamista.
Samalla kun Marta Lempart edistää naisten oikeuksia, hän vaatii samalla tarmolla valtion ja kirkon erottamista toisistaan.
– Lainsäädäntömme perustuu uskonnolliseen säätelyyn. Lääkärit saavat esimerkiksi kieltäytyä uskonnollisista syistä antamasta palveluja. Uskonto ei mielestämme voi olla peruste kieltäytymiselle, on kyse myös potilaiden oikeuksista. Aborttilaillamme ei ole mitään tekemistä lääketieteellisten eikä liioin sosiaalisten perusteiden kanssa.
Lempartin mielestä on kauhistuttavaa, että kaikki uskonnot yrittävät tunkeutua valtiorakenteisiin ja käyttää hyväksi sen instituutioita kuten koulutusta ja poliisia. Uskonnot käyttävät valtiota pakottamiseen. Siksi Lempartin mielestä valtioiden pitää olla sekulaareja.
– Kun Puola oli sosialistinen, lainsäädäntö salli raskauden keskeytyksen. Ihmiset olivat kuitenkin uskonnollisia, kuten minunkin perheessäni. Kun valta vaihtui, Solidaarisuus -liike liittoutui katolisen kirkon kanssa. Tämä on merkinnyt sittemmin ihmisoikeuksien kannalta huonoa kehitystä.
– Me emme kuitenkaan ajattele omassa aktivismissamme, että juuri Puolan kirkko olisi paha. Samoja naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien polkemisia tapahtuu myös muissa katolisissa maissa eikä polkeminen rajoitu vain katolisiin maihin.
Puolassa käänne tapahtui Lempartin mukaan jo vuonna 2020, jolloin maassa kampanjoitiin vahvasti ja erityisesti nuorten tuella saatiin aikaiseksi asennemuutos. 70 prosenttia puolalaisista haluaa aborttioikeuden, 90 prosenttia katsoo, ettei sitä pitäisi kriminalisoida.
– Hallitusvastuussa olleet eivät toipuneet koskaan tästä muutoksesta. Se maksoi heille vaalit.
Marta Lempart ei näe välimuotoja aborttioikeuden suhteen. Abortin pitää olla laillinen eikä vain hiukan. Lääketieteellisen osaamisen puutteet ja kieltäytymiset hoitamisesta ovat jo johtaneet Puolassa suoranaiseen naisten kiduttamiseen. Naisia on myös kuollut sairaaloissa raskauden aiheuttamiin komplikaatioihin, kun heitä ei ole suostuttu hoitamaan.
Puolasta on jouduttu myös lähtemään muihin EU-maihin raskauden keskeytykseen. Mutta se maksaa. Kyse on 7,5 miljoonasta eurosta, jotta EU-kansalaiset voisivat olla tasavertaisia terveydenhuollon palvelujen suhteen. Solidaarisuusmekanismin kautta rahoituksesta tulee osa mutta 30 prosenttia katetaan avustuksilla.
– EU on elämää pelastava, sanoo Marta Lempart ja odottaa aborttioikeuden laillistamisen edistymistä innolla.