Gazan tuhka kauhistuttaa ihmisiä mutta houkuttaa rahaa

Arja: Mistä kiinnostuksesi Israelin, Palestiinan ja Piilaakson välisten suhteiden tutkimisesta lähti liikkeelle?

Antti: Usein kiinnostukset lähtevät henkilökohtaisista kokemuksista. Niin minullakin. Työelämäkokemukseni liittyivät uuteen teknologiaan ja start-up-kulttuuriin. Siinä oli jotakin väkivaltaista, josta en saanut otetta.

Minulla on myös muuta historiaa Israelista ja Palestiinasta – olen asunut alueella vuosia – ja tiesin, että Israel on globaali teknologiakeskittymä. Ajattelin, että jos haluan ymmärtää teknologiapöhinän pimeitä puolia, Israel on hyvä paikka tutkia sitä. Erityisesti miten poliittinen ja valtioväkivalta kytkeytyvät start-upeihin ja muuhunkin teknologian kehittämiseen.

Halusin tietää, mitkä ovat ne suuret aallot, joista aina innostumme ja mitä niiden alle peittyy.

Arja: Atomin halkaiseminen oli suuri teknologiaharppaus, josta oltiin innostuneita. Mutta silläkin oli pimeä ja tuhoava puolensa. Atomipommit 80 vuotta sitten johtivat kauhun tasapainoon ja ydinaseriisunnan tarpeeseen erilaisin sopimuksiin. Nyt eletään aseriisunnassa takaiskujen aikaa. Tekoälyyn liittyy ehkä samanlaista uuden uskoa ja intoa. Sen käytön pimeät puolet edellyttäisivät eettistä ja moraalista pohdintaa ja periaatelinjauksia kehitystyön suunnalle.

Väitetään myös, että aseteknologinen kehitys ja -varustelu tuottaa myönteisiä ratkaisuja myös siviilimaailman ongelmiin. Mitä mieltä olet tästä väittämästä?

Antti: Sota saa aikaan investointiaallon. Useinhan on niin, että hulluimmat, oudoimmat ja kaikkein riskialtteimmat ideat edellyttävät valtioiden rahoitusta. Väitetään, että ensimmäinen vaihe tuottaa väkivaltaa mutta seuraava jo hyvää – vaikkapa lääketieteessä.

Minusta uutta teknologiaa voi syntyä myös hyvän ja rauhanomaisen kautta. Siihen ei tarvita sotaa. Mutta se edellyttää poliittista valintaa. Sota saa rahahanat toki auki mutta sekin on poliittinen päätös. En ole teknologiavastainen ollenkaan. Ratkaisevaa on, mitä valitsemme ja mitä päätämme.

Arja: Rauhanaktivistin näkökulmasta on piinallista, että eksistentiaaliset ydinaseista ja ekologisesta kriisistä aiheutuvat uhat on siirretty sivuun ja rahavirrat kääntyneet niiden ratkaisuista niiden lisäämiseen. Mutta palataan aiheeseemme. Olet perehtynyt erityisesti kolonialismiin. Millaiset yhteydet näet sillä Gazaan?

***

Antti: Käsitämme usein niin, että kolonialismi on aikanaan ollut puhtaan laskelmoivaa raaka-aineiden ryöstöä ja jotenkin rationaalinen hanke.  Mutta sitten on myös kolonialismin utopian ja toivon ulottuvuus, joka on tulevaisuuksien uusien maailmojen pystyttäminen. Sehän näkyy jo uusien paikkojen nimeämisessä kuten Kalifornian Eldorado-myytissäkin.

Arja: Uusi Englanti, Israel – luvattu maa…

Antti: … aavikko kukkimaan, maitoa ja hunajaa virtaamaan… Jos katsotaan historiaa, sieltä löytyy utooppisia kasvu-unelmia. Jätetään vanha maailma taakse ja löydetään jotakin, joka saa talouskasvun kiihtymään moninkertaiseksi.  Kolonialismin rajamaat ovat paikkoja, joissa uudet teknologiat ja finanssi-ideat syntyvät tieteen ja teknologian laboratorioissa.

Kyseenalaistan myös Piilaakson uutuuden. Kalifornian historiassa on kultakuumeen, maatalouden ja sotateollisuuden kasvu-utopioiden ajat ennen viimeisintä 1970-luvulta alkanut korkean teknologian aikaa. Sinne mennään edelleen cowboyn jalanjäljissä.  Kyse on kuitenkin, mikä on kaiken kehittämisen hinta, kenelle alueet kuuluvat ja kenen poliittista projektia kasvu-utopiat vahvistavat.

Arja: Piilaakson miljardöörien valta tuskin hämmästyttää sinua eikä liioin vaikkapa [lih]Jeff Bezos cowboy-saappaissa. Mutta missä vaiheessa kolonialismin rajamaassa Israelissa on käynyt niin, että sen turvallisuus rakentuu pelkästään asevaraisesti, miehitysvaltana ja alistamisena Palestiinassa?

Antti: Sionistinen liike 1800-luvulta lähtien on avoimen kolonialistinen liike, jota termiä he itsekin käyttävät. Aiemmin Palestiinan alueella asui juutalaisia, kristittyjä ja muslimeja mutta erot eivät pääsääntöisesti kulkeneet etnisyyden tai uskonnon mukaan. Etnisyys tulee vasta brittiajalta eurooppalaisten rotuteorioiden leviämisen ja sionistisen veri ja maa -ajattelun myötä.

Sionistisessa liikkeessä on etnistä tuhoa ajava vahva virta. On toki muitakin kuten näennäistä tasa-arvoa ja rajattua demokratiaa ajavat liikkeet mutta ne syrjäytettiin poliittisesta järjestelmästä nopeasti. On vaarallista ajatella, että äärioikeistolainen käänne olisi viimeaikaista, se on toki tavallinen liberaali tulkinta Israelista.

Myös työväenpuolue – piti valtaa aina 1970-luvulle, sen jälkeen oikeisto vahvistui – toteutti massamurhia ja apartheidin kaltaista palestiinalaisten syrjintää.  Nykyinen äärioikeisto on vain kiihdyttänyt tätä kehitystä, se on nyt brutaalimpaa ja radikaalimpaa.

Arja: Olin vuonna 1987 Länsirannalla ja Gazassa ja miehitysvalta oli jo silloin sietämätöntä. Tapasin silloin Israelin rauhanaktivisteja, joilla tuntui olevan vielä vaikutusvaltaa. Nyt heidät on täysin marginalisoitu.

Antti: Rauhanliike Israelissa on tosiaan marginalisoitunut. Gazan tuhoamissota nostaa esille nyt uutta kansalaisliikehdintää. Kriittiset tutkijatkin ovat jättäneet Israelin. Maan yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut. Aiempina vuosikymmeninä saatettiin sulkea silmät kolonialismilta ja apartheidiltä. Ei enää.

***

Arja: Sitten on pitkään jatkunut viheliäinen terrorismin vastainen sota, jonka nimissä on annettu valtioille mahdollisuudet tehdä mitä tykkäävät. Israelissa ja muuallakin on voitu ylittää rajoja, joita aiemmin ei kehdattu.

Antti: Israel-Palestiina -kontekstissa rauhan ja sodan binääri hajoaa. Rauhan prosessit voidaan nähdä sodan muotoina. Sopimukset ovat edesauttaneet armeijaan sitoutuneitten teknologioiden kehittämisiä ja tuoneet investointeja. Abraham -sopimuskaan (Israelin ja arabimaitten välinen), jota Donald Trump edellisellä kaudellaan ajoi, ei ollut rauhanprojekti kuin lainausmerkeissä eikä lisännyt lainkaan palestiinalaisten vapautta.

Oslon rauhansopimuskin oli hallintamalli ja sen seuraus oli, että Palestiinan hallinto oli täysin riippuvainen Israelista. Kaikki mahdollisuudet itsenäiseen talouteen poistettiin kuten omien lentokenttien, tullien, rajojen ja valuutan hallinta. Sopimus vapautti kuitenkin Piilaakson investoinnit Israeliin, kun maa ei sijoituskohteena enää ollut tabu.

Arja: Oslon -sopimukseen liittyvät myös rauhan-Nobelit Shimon Peresille, Yitzhak Rabinille ja Jasser Arafatille vuonna 1994.

Antti: Riippuvuusrakenne oli neoliberaalin rauhanprojekti, kun taas radikaalit ajoivat palestiinalaisten tuhoamista ja poiskarkottamista. Israelin oikeiston sisällä vastustettiin Rabinin mallia koska he eivät halunneet nähdä edes nimellisesti itsenäistä palestiinalaishallintoa vaan suur-Israelin.

Arja: Ja sitten oikeistovoimat murhasivat Rabinin. Tilanne on nyt kuitenkin äärimmäisen järkyttävä. Voiko kahden valtion malli olla kuitenkaan sellaisenaan ratkaisu, ellei siirtokuntakysymystä ratkaista?

Antti: Kahden valtion mallin toteuttaminen on muuttunut hyvin vaikeaksi juuri siirtokuntalaisten vuoksi. Kuinka saada yhtenäinen territorio siirtokuntien puhkomalle reikäjuustoalueelle ja Gazan tuhkalle? Poliittisen prosessin pitäisi lähteä siitä, että ensin saadaan oikeat olosuhteet. Pöydällä pitää olla kysymys siirtokunnista, Jerusalemista, pakolaisten paluuoikeudesta ja sitten voi olla erilaisia valtiomuotoja

Arja: Pitäisikö myös ryhtyä puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä? Antisemitismistä, sionismista sekä rauhanprosessien kääntöpuolista, jotta voisi löytyä ulospääsyä? Pitäisikö edistää totuuskomissiota?

Antti: EU ja mukana Suomi on ollut täysin kädetön ja haluton Israelin suhteen. EU:lla on käytössään konkreettisia painostustoimia kauppapolitiikassa mutta se ei ole edes jäädyttänyt sopimusta, joka mahdollistaa israelilaistuotteiden etuoikeutetun aseman. Pakotteilla olisi vaikutuksia, koska Israel on vientivetoinen maa.

Tähän liittyy painolastia ja historian tuntemuksen puutteita. Modernin antisemitismin synty liittyy niin juutalaisiin kuin islamilaisiin. Iberian niemimaalla 1500-luvulla juutalaiset ja maurit koettiin tunkeutujina. EU:n syyllisyystunto on siilotettu holokaustiin mutta ei kolonialismiin ja sen suojissa tehtyihin vääryyksiin eri puolilla maailmaa.

Meillä ei ole emotionaalista sidettä palestiinalaisiin, he ovat kuin ulkopuolella. Mutta kansalaisten paine kasvaa koko ajan ja jarruttajina Palestiinan kärsimysten lopettamisen suhteen ovat valtioiden johtajat.

***

Arja: Mikä rooli on kolonialistisella Piilaaksolla? Suojaavatko he valtiojohtajia kansalaispaineelta? Löytyykö kytkentöjä?

Antti: Löytyy. Haastattelin israelilaisia ja Piilaakson pääomasijoittajia.  Gazan sodan alussa markkinareaktio oli kielteinen. Hyvin nopeasti kuitenkin Israel sai kehystettyä Gazan tuhon markkinoille sopivalla tavalla. Tähän kehystykseen osallistuivat myös johtavat riskisijoittajat poliitikkojen ohella.  Kyse ei ollutkaan paikallisesta sodasta vaan globaalista mahdollisuudesta tekoälyn vallankumouksellisen roolin käynnistämiseen.

Joistakin rahastoista voi nähdä, että Israelin laivan purjeet pysyvät pulleina tekoälyn kehittämisen vuoksi. Poliittinen johto Israelissa halusi tuhoa nopeasti. Tekoälyratkaisuja on valjastettu niin, että on nähty automaattista kohteiden valitsemista ilman ihmisen tekemiä viiveitä.  Google tarjoaa kasvojen tunnistamisohjelmia, Amazon ja Microsoft pilvipalveluja ja sitten on monia start-upeja. Tekoälyteknologia kasvaa ja pumppaa rahaa Israelin talouteen.

Lisäksi ovat miljardöörien tulevaisuusutopiat paratiisikuvineen. Tälläkin on pitkä historiansa. Gazaa on brändätty milloin Dubaiksi, milloin Singaporeksi – ja nyt sitten Rivieraksi Trumpin suunnitelman mukaan. Ne tuskin tulevat toteutumaan eikä liioin visio Gazasta sähköakkujen luvattuna mutta niiden avulla Israel pystyy venyttämään väkivallan horisonttia pidemmälle.

Arja: Gazassa murhataan kaikkia: lääkäreitä, hoitajia, toimittajia, pieniä ruokaa hakevia lapsia.  On ilmeistä, että tarvitaan sääntelyä uuden teknologian käyttötavoista sodissa. Meillähän on olemassa kansainvälisiä sopimuksia muutoinkin sodankäynnin suhteen.

Antti: Tärkeää on se, mitä sanoit aiemmin: puhutaanko asioista asioiden oikeilla nimillä. Tekoäly tai teknologia ei ole ongelma. Mutta päätökset niiden käyttämisestä on. Gazan sota ei ole perinteinen sota, jos sellaisia edes onkaan. Pitää nähdä kolonialistinen asuttajayhteys. Nyt on menossa tarve tehdä rodullinen valtakunta. Kolonialistisen hankkeen poliittinen rakenne ei ole katkennut. Se jatkuu ja ottaa vain eri muotoja.

Sodan alkumetreillä suuri tutkijajoukko ja myös YK varoittivat kansanmurhasta, kun kaikki pantiin Gazassa poikki: sähkö, vesi, ruokatoimitukset, lääkkeet.

***

Arja; Koko sota on kehystetty väärin ikään kuin Hamasin hyökkäyksen seurauksena. Niin journalismin kuin politiikankin pitäisi katsoa peiliin. Onko tässä kauheudessa ja kolonialismin kurimuksessa mitään myönteistä nähtävissä?

Antti: Meneillään on yhtä aikaa monta kehityskulkua. Yritetään palauttaa kahden valtion hallintamallia ja palestiinalaishallinnon leviämistä Gazaan. Sitten on globaalin kansalaisyhteiskunnan voimistuminen, joka vaatii vahvaa kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sitoutumista.

Pelkään kuitenkin eniten, että Palestiinan tapahtumat ovat synnyttäneet aaltoliikkeen, joka leviää. Se avaa mahdollisuuden autoritaarisuuden ja populistisen politiikan nousulle, kansalaisvapauksin rajoittamiselle sekä sotatalouden kasvulla, jolla on ekologiset vaikutuksensa. Edessä voi olla paluu sivilisaatioiden taistelun kaltaisiin myytteihin sekä biologiskulttuuristen vastakkainasettelujen nousuun niin yhteiskuntien sisällä kuin välillä. Tämä heittää lisää bensaa sotatalouden liekkeihin.

Palestiina on nyt maailmanjärjestyksen kiehumispiste. Ellemme uskalla katsoa tätä äärimmäistä esimerkkiä suoraan päin, seuraukset voivat olla kauaskantoiset ja suuret – vaikka Gazan kaistale kartalla on kovin pieni.

Arja: Se, mitä Gazassa tapahtuu, ei jää Gazaan. Etenkin, ellemme opi mitään historiasta.

 

Antti Tarvainen on Lähi-itä instituutin säätiön tutkija. Hän aloittaa syksyllä 2025 Post-doc tutkijana Suomen Akatemian hankkeessa, jossa tutkitaan Tampereen yliopiston Mikko Jorosen johdolla Palestiinaa globaalien muutosten keskuksena.

Teksti ja kuva: Arja Alho