Miksi lakkasimme lukemasta?

Heikkilä käytti tutkimuksessaan Tilastokeskuksen pitkittäisaineistoja aina 1980-luvulta nykypäivään. Lisäksi hän teki viisikymmentä haastattelua sellaisten ihmisten kanssa, joiden tausta tilastollisesti ennusti vähäistä lukemista ja alhaista kulttuurista osallistumista. Haastateltavat olivat muun muassa pienillä paikkakunnilla asuvia, vähäisen koulutustason omaavia tai työelämän ulkopuolella olevia.

Hän muistuttaa, että vaikka huolipuhe lukemisen romahtamisesta on vallitseva, se keskittyy erityisesti tiettyyn joukkoon.

– Aineiston perusteella voi nähdä, että matalasti koulutettujen lukeminen on vähentynyt vuosikymmenestä toiseen. Korkeammin koulutetut lukevat aika lailla yhtä paljon kuin aiemminkin mutta nuoret eivät oikein näytä pääsevän entiseen malliin lukemisen makuun, sanoo Heikkilä.

Lukemisen kultainen sukupolvi onkin 1940-50-luvulla syntyneet, jotka lukevat kaiken aikaa. Tunnistan myös omasta kokemuksestani kirjastojen vetovoiman ja lukemisen lumon 50-luvulla syntyneenä. Ehkä nyt uusi teknologia on muuttanut myös lukemista?

Heikkilä sanoo kuitenkin, etteivät digi- tai äänikirjat ole tuoneet lukemisen piiriin uusia ryhmiä. Sähköisiä mahdollisuuksia käyttävät ne, jotka lukevat muutenkin jo paljon.

**

Mistä syystä lukeminen on tärkeää ja arvokasta? Äkkiseltään voisi kuvitella, että lukeminen avartaa käsitystä maailmasta, ihmisistä, kulttuureista, ruokkii mielikuvitusta – joilla on yhteytensä myös rauhantyön keskeiseen ideaan: sovitella ja sopia. Mitä Heikkilä on tutkimustyössään havainnut?

– Lukemiseen yhdistyvät monet kognitiiviset taidot. Lukeminen laajentaa sanavarastoa, vahvistaa muistia, lisää oppimisen kykyä ja vaikkapa koulussa pärjäämistä mutta myös edistää kykyä ilmaista itseään ja tunteitaan. Lukemisen kautta pystymme ymmärtämään toisten ihmisten elämää vaikkapa toisella vuosisadalla tai toisessa kulttuurissa. Voimme tuntea empatiaa. Siksi pidän paljon ajatuksesta Make Peace – tartu kirjaan, hän sanoo.

Elokuvat ja musiikki eivät Heikkilän mielestä vahvista empatiaa samalla tavalla kuin lukeminen.

-Kyse on kielestä ja toisten ihmisten aidosta äänestä. Lukemalla matkustetaan ihmisen ajatuksiin ja elämään ja juuri siksi lukemisella on yhteytensä empatiaan. Myös siksi on surullista, että lukeminen on eriytynyttä ja osin jopa hiipumassa. Täsmällisemmin sanottuna lukeminen on sosiaalisesti kerrostunutta.

Heikkilä löysi haastatteluaineiston perusteella kolme erilaista puhetapaa lukemiseen suhtautumisessa. Oli hyväksyvä puhetapa, jossa lukeminen nähtiin myönteisenä ja ihanana, varsinaisena iltojen ilona. Myös kulttuuri nähtiin tärkeänä vaikkei sen kirjosta ihan kaikkea itse ymmärtänytkään. Sitten oli käytännöllinen puhetapa. Lukeminen oli viihdyttävää ja auttoi sietämään arkea paremmin. Uutta oli kuitenkin uhmakkaan puhetavan löytyminen.

– Uhmakkaassa puhetavassa oli avoin vihamielisyys lukemista kohtaan. Se koettiin turhana ja vastenmielisenä, oikein tervan juomisena. Taustalta saattoi löytyä tölväisyjä kouluajoilta, jolloin oli koettu nöyryyttäviä hetkiä huonon lukutaidon vuoksi, kuvailee Heikkilä.

Hän huomauttaa myös, ettei vastaavanlaista puhetapaa löydetty aiemmista, esimerkiksi Katariina Eskolan 1980-luvun tutkimuksista.  Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntyminen eriyttää myös lukemista.

Aikanaan pahoiteltiin enemmän sitä, ettei luettu ja löydettiin sille tekosyitä ajan puutteesta alkaen. Heikkilä katsookin, että nykytilanne peilaa yhteiskunnallista eriytymiskehitystä. Ollaan ikään kuin tipahdettu pois korkeakulttuurisesta omistajuudesta. Kulttuuri koetaan uhmakkaasti turhana, jota ei verovaroin kannata tukea.

Heikkilällä on tärkeä huomio:

-Sosiologina koen uutena kulttuurin ja politiikan kulkemisen käsi kädessä. Aiemmin oli tietty musiikkimaku, tietyt vaatteet ja tietyt kirjat, jotka kuvasivat ihmisiä ja mihin joukkoon he sosiaalisesti kuuluivat. Mutta nyt poliittiset näkemykset ennustavat kulttuuriin suhtautumista. Myönteisyys kulttuuria ja lukemista kohtaan liittyy poliittiseen liberaalisuuteen. Kielteinen suhtautuminen taas poliittiseen konservatiivisuuteen.

Jakolinjat ovat hänestä myös yllättävän suuria.

-Pojat ovat enemmän konservatiiveja ja kulttuurivihamielisiä kun taas tytöt liberaaleja ja kulttuurimyönteisiä.

**

Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu (kuoli 2002) tutki makutottumuksia, jotka heijastelivat sosiaalista asemaa ja kulttuurista pääomaa. Tämä oli ennen sosiaalisen median aikaa.

Nyt algoritmit tuottavat ryhmäidentiteettejä. Heikkilän meneillään oleva tutkimushanke tutkiikin juuri algoritmien merkitystä kulttuurisen pääoman uusintamisessa kirjastovertailujen pohjalta. Jotkut kirjastot nimittäin käyttävät niitä ja tulevat näin ohjanneeksi lukijoita tietyn kirjallisuuden tai sen eri lajien pariin. Kirjastotarjonnassa on Heikkilän mielestä huolestuttavaa sekin, että niiden resurssit ovat pienentyneet tarjonnan suhteen merkittävästi.

-Bourdieu olisi kauhuissaan. Hänen teoriassaan hyvää makua määrittivät keski- ja yläluokka mutta myös portinvartijat olivat keskeisiä. Opettajilla ja kirjallisuuskriitikoilla on ollut esimerkiksi suurta merkitystä lukijoiden ohjaamisessa hyvän maun piiriin ja samalla monenlaisen kirjallisuuden pariin runoudesta alkaen. Algoritmit tarkoittavat portinvartijoista luopumista, hän arvelee.

Voisiko uhmakkaalla puhetavalla suhteessa kulttuuriin ja lukemiseen olla yhteyttä sosiaalisen median hallitsevuuteen lasten ja nuorten maailmassa? Väkivaltainen kuvasto kuten myös muokattu virtuaalinen todellisuus hallitsevat vyöryllään ihanteita siitä, millaista oman elämän ja ulkonäön pitäisi olla kirjojen sijaan.

-Ajattelen tosiaan niin, että kirjaan tarttuminen on make peace -teko. Olen toki huolissani nykyisestä digitaalihuumasta. Sen hyödyt nimittäin kasautuvat samoille ihmisille, jotka osaavat käyttää sitä vastuullisesti. Haitat taas valuvat samoille, jotka eivät lue eivätkä ole puolustuskykyisiä. Kysymys onkin, miten saada kaikki laadukkaiden tekstivirtojen äärelle.

Kun lukemisen eriytyminen kohdentuu juuri poikiin, ehkäpä runoudesta – ylipäätään lyhyistä teksteistä kuten rock-lyriikoista tai rap-teksteistä – voisi rakentaa siltaa lukemiseen avaraan maailmaan. Se lisäisi ymmärrystä, itseilmaisua ja ennen muuta empatiaa, joka edesauttaa rauhan rakentamistakin.

-Kuulostaa tosi hyvältä! Ulkopuolisuuden kokemus tuo juuri uhmaa.

 

Ydinasiantuntija:

Riie Heikkilä on Helsingin yliopiston valtiotieteiden tiedekunnasta väitellyt (2011) ja nykyisin Tampereen yliopiston tutkija ja sosiologian dosentti.

Heikkilä sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon teoksestaan Miksi lakkasimme lukemasta? Sosiologinen tulkinta lukemisen muutoksesta (Gaudeamus 2024).

Teksti ja kuva: Arja Alho