Operaatio onnistui, mutta potilas kuoli.
Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius Ydin-kolumnissaan: Sarkastinen vitsi operaation onnistumisesta, vaikka potilas kuoli, on luultavasti nuoruuteni Ole totinen toveri -vitsikirjasta. Siinä pilkattiin neuvostosysteemin ja autoritaaristen järjestelmien järjettömyyksiä.
Kun seuraa Suomen poliittista menoa ja EU:nkin suuntaa, vitsi ajankohtaistuu. Hienoilla visioilla perustellaan menokuria muissa menoissa mutta ei asehankinnoissa. Minusta ei ole ollenkaan varmaa, että selviämme kuurista hengissä.
**
Istuin Hanasaaren turvallisuuspoliittisessa seminaarissa. Koolla oli Suomen ja Ruotsin eduskuntien puolustusvaliokunnan jäseniä ja “like-minded“-koalition tutkijoita ja asioita seuraavia. Into tukea sotilaallinen turvallisuus ensiksi -ajattelua oli suurta. Kansanedustaja kertoi puheluista maanviljelijöiltä, jotka haluavat muuttaa latonsa ja palstansa drone-tehtaiksi ja kysyvät, millä lailla päästä mukaan bisneksiin.
Analyysi maailmasta vaikutti olevan yhteinen. Suomi, Ruotsi ja EU ovat akuutisti uhattuina – ja nyt tarvitaan kaikki panostus sotilaalliseen turvallisuuteen. Oletuksena on, että valtion turvallisuus on yksi yhteen kansalaisten turvallisuuden kanssa.
Patrian edustaja oli laskenut mitä oli menetetty aseteollisuudessa, kun kylmän sodan jälkeen ei jatkettu varustelukierrettä. Nyt päättäjien pitää ymmärtää kymmeniksi vuosiksi sitoutumisen tärkeys. Vaikka Ukrainan sota loppuisikin, uhka muille onkin vielä suurempi.
Useassa puheenvuorossa todettiin, ettei oikeusvaltioperiaatteista voida jatkossa pitää kiinni orjallisesti. Ei liioin avoimuudesta. Kun Putin ei tätä harrasta, emme mekään. Lisäksi selväksi tuli, ettei liioin voida tehdä selkeää eroa sodan ja rauhan välillä eikä olettaa, että pitäisi julistaa tarvittavat poikkeusolot – turvallisuusuhkahan on koko ajan olemassa. Turvallisuusviranomaisille onkin annettava ensisija suhteessa kansalaisten perusoikeuksiin, kansainvälisten sopimusten noudattamiseen tai ihmisoikeuksiin nähden.
**
Epäilemättä monilla on tunne, että vaara vaanii enemmän kuin ennen. On hybridiuhkaa, trollausta ja uutisointia niin, että sota on monen mielestä todella täällä, tässä ja nyt.
Äidilläni oli tapana sanoa, että asiat näyttävät erilaisilta riippuen, miltä puolelta kiväärin piippua niitä katsoo. Mietin ihmisiä, jotka jäävät ilman tukea koska kaikista turvaverkoista karsitaan, kun “meillä ei ole niihin varaa”. Mietin työnsä menettäneitä tai nuoria, joille yhteiskunta ei enää ehkä pysty antamaan kunnon koulutusta. Mietin ihmisiä, joille sekaisinolo ja päihteet on varteenotettavin vaihtoehto selvitä arjesta.
Jos kaikki laitetaan aseisiin, voi olla, ettei enää ole niitä, jotka kokevat Suomen puolustamisen arvoiseksi eikä maata omakseen.