Kuva: Pekka Elomaa.
Eurooppa-tutkija Timo Miettinen on kiinnostunut erityisesti historian ja filosofian risteyskohdista sekä politiikan, talouden ja oikeuden välisistä suhteista. Voisivatko nämä näkökulmat tuoda jotain uutta ja syventävää Eurooppa-keskusteluun? Miettisen mukaan voivat – EU:lla on mahdollisuutensa.
Haastattelin Rutger Bregmania kaksi vuotta sitten. Hän oli kirjoittanut kirjan utopioista – oikeastaan sosiaaliturvan uudistamisesta, perustulosta. Kun ihmisiin luottaa, tapahtuu hyviä asioita. Sen hän osoitti hyvin vakuuttavasti. Mielessäni on keskustelustamme erityisesti hänen toteamuksensa, joka sopisi hyvin aikamme mietelauseeksi: utopioiden merkitys on erityisesti siinä, etteivät ne tarjoa vastauksia, mutta esittävät oikeita kysymyksiä.
Nyt Bregmanilta on ilmestynyt uusi kirja, Hyvän historia, jossa hän käy läpi ihmiskunnan vaiheita. Hän päätyy totutusta sotien ja konfliktien jaksottamasta ja ihmisen pahuutta korostavasta tulkinnasta toisenlaiseen historiaan. Ihmisen menestys ekosysteemissä ei ole ollut kiinni ahneudesta, väkivallasta ja itsekkyydestä, vaan evoluutiossa valinta on suosinut ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta. Erilaisissa kriiseissä ja katastrofeissa ihmiset pysyvät sittenkin enemmän rauhallisina kuin panikoituneina, kykenevät toimimaan ja pitämään huolta toisistaan.
Saksassa on taas herätetty henkiin vanha keskustelu siitä, haluaako se pitää jatkossa Yhdysvaltojen ydinaseita maallaan ja olla osa jaettua ydinasepelotetta, vaikka sillä ei ole omia ydinaseita kuten Ranskalla ja Isolla-Britannialla. Angela Merkelin hallitus on nimennyt komission arvioimaan muun muassa jaetun ydinasepelotteen hyötyä Saksalle. Isossa-Britanniassa ylähuoneen raportissa ydinasekysymyksestä taas suositellaan aikaisempaa vähemmän vihamielistä suhtautumista ydinasekieltosopimukseen.
Yleiseurooppalaisen trendin mukaisesti Euroopan parlamentin nykyisten valtaryhmittymien ennakoidaan menettävän kannatustaan sekä erilaisten populististen ja EU-kriittisten puolueiden puolestaan kasvattavan paikkamääriään toukokuun vaaleissa. Vaikka Euroopan kansanpuolue EPP ja sosiaalidemokraattinen S&D todennäköisesti säilyvätkin parlamentin suurimpina ryhminä, poliittisen asetelman muutos ja kriittisten äänenpainojen voimistuminen heijastuvat väistämättä Euroopan parlamentin seuraavaan viisivuotiskauteen ja sitä kautta unionin tulevaisuuden suuntaan.
Ilmastolakkoilijoita Jyväskylässä viime huhtikuussa. (saDanny/Flickr, CC BY 2.0)
Vaikka politiikka kiinnostaa suomalaisia nuoria enemmän kuin koskaan, luottamus poliitikkoihin ei ole yhtä korkealla, kertoo viimeisin Nuorisobarometri. Samalla kuitenkin vain neljännes nuorista suhtautuu maailman tulevaisuuteen pessimistisesti.
Euroopassa on aina ollut populistisia puolueita – niin vasemmisto- kuin oikeistopopulistisia. Populismissa ei sinänsä ole vikaa, jos lähdetään perusajatuksesta: politiikan pitää heijastaa kansan tahtoa. Populistiset liikkeet ovat haastaneet jo tovin demokratiaa ja kysyneet, toimiiko se todella niin kuin pitäisi. Vastaus on: ei toimi. Mutta mitä tehdä?
Arktiksen maantieteellisenä rajana pidetään usein pohjoista napapiiriä. Kuvassa Suomen arktisen alueen eteläosaa Itä-Lapissa. Kuva: Timo Antero Korhonen.
Julkaistu alun perin Ytimen numerossa 1/2019.
Arktikselle on tunkua, kun eri maat pyrkivät hyödyntämään aluetta taloudellisesti. Tehdessään yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa Suomen ja EU:n tulisi samalla muistaa myös ympäristö sekä alkuperäiskansojen oikeudet.
Kuva: Pekka Elomaa
Julkaistu alun perin Ytimen numerossa 2/2018.
Suomi-kuplassa köyhät tekevät vääriä valintoja ja ovat siksi köyhiä. Leipäjonot ovat kiusallisia onnellisten maassa, mutta silti kutsuja päivälliskutsuille ei tule. Jiri Sironen tietää, että EU:ssa puhutaan itse asiasta: rahasta ja sen riittävyydestä ihmisarvoiseen elämään. Samalla sen talouskuri kurittaa.
Konfliktimineraalien ja väkivallan noidankehä piinaa erityisesti Keski- ja Länsi- Afrikan maita. Kuva: Jenni Heikka.
Julkaistu alun perin Ytimen numerossa 4/2017.
Länsimaissa digitalisaatio kasvattaa mineraalien kysyntää. EU yrittää nyt ensimmäistä kertaa puuttua lain kautta niitä tuovien yritysten hankintaketjujen vastuullisuuteen.