Outi Popp auttaa turvapaikanhakijoita navigoimaan läpi lakibyrokratian. Maahanmuuttovirastolta hän kaipaa asennemuutosta ja Euroopalta inhimillisyyttä. Lue loppuun
Outi Popp auttaa turvapaikanhakijoita navigoimaan läpi lakibyrokratian. Maahanmuuttovirastolta hän kaipaa asennemuutosta ja Euroopalta inhimillisyyttä. Lue loppuun
Tiesitkö mitä Euroopan neuvosto tekee? Euroopan Ytimessä kertoo sen sanoin ja sävelin.
Kun ajattelet Arktista, mieleesi nousee todennäköisesti kuva rauhallisesta lumen, jään ja luonnon alueesta. Arktis on kuitenkin uhattuna. Sitä uhkaavat sekä ilmastonmuutos, sotilaalliset toimet että ihmisen ahneus.
Eurooppa on aina ollut kulttuurisesti, etnisesti ja uskonnollisesti monimuotoinen. Aikalaistemme enemmistö uskoo kuitenkin edelleen valkoisen Euroopan ja Suomen myytteihin.
Kiina on EU:lle samanaikaisesti yhteistyökumppani ja haastaja, jonka kanssa ollaan eri linjoilla esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksistä. Yhteisen linjan löytäminen Kiinan suhteen ei ole kuitenkaan aina helppoa EU:n sisälläkään.
Puolan ”liberaali” oppositio kertoo taistelevansa demokratian puolesta, mutta todellisuudessa sen ero valtapuolue PiS:ään on väitettyä vähäisempi. Polarisaatiosta irti pääsemiseen vaaditaankin aitojen demokraattisten arvojen ja mielikuvituksen elpymistä.
Eurooppa-tutkija Timo Miettinen on kiinnostunut erityisesti historian ja filosofian risteyskohdista sekä politiikan, talouden ja oikeuden välisistä suhteista. Voisivatko nämä näkökulmat tuoda jotain uutta ja syventävää Eurooppa-keskusteluun? Miettisen mukaan voivat – EU:lla on mahdollisuutensa.
Haastattelin Rutger Bregmania kaksi vuotta sitten. Hän oli kirjoittanut kirjan utopioista – oikeastaan sosiaaliturvan uudistamisesta, perustulosta. Kun ihmisiin luottaa, tapahtuu hyviä asioita. Sen hän osoitti hyvin vakuuttavasti. Mielessäni on keskustelustamme erityisesti hänen toteamuksensa, joka sopisi hyvin aikamme mietelauseeksi: utopioiden merkitys on erityisesti siinä, etteivät ne tarjoa vastauksia, mutta esittävät oikeita kysymyksiä.
Nyt Bregmanilta on ilmestynyt uusi kirja, Hyvän historia, jossa hän käy läpi ihmiskunnan vaiheita. Hän päätyy totutusta sotien ja konfliktien jaksottamasta ja ihmisen pahuutta korostavasta tulkinnasta toisenlaiseen historiaan. Ihmisen menestys ekosysteemissä ei ole ollut kiinni ahneudesta, väkivallasta ja itsekkyydestä, vaan evoluutiossa valinta on suosinut ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta. Erilaisissa kriiseissä ja katastrofeissa ihmiset pysyvät sittenkin enemmän rauhallisina kuin panikoituneina, kykenevät toimimaan ja pitämään huolta toisistaan.
”Kahdeksanvuotiaana tiesin / että maailma tuhoutuu / kaksintaistelussa suurvaltojen…” Näin kirjoitti aikoinaan Anni Sinnemäki ja lauloi Ultra Bra, kuvaten hyvin 80-lukulaisten nuorten kokemusta ydinpelotteen alla. Monesta koulusta Suomessakin osallistuttiin rauhanmarsseihin, niin kuin koko Euroopassa. Uhka siitä, että suurvallat eivät vain verbaalisesti uhkailisi ydinaseilla ja loisi niillä pelotetta, vaan että niitä oikeasti käytettäisiin, oli todellisuutta. ”Läheltä piti” -tilanteitakin oli.
Rosa Luxemburgin ja Karl Liebknechtin murhat sata vuotta sitten olivat sekä traaginen takaisku internationalistiselle sosialismille että ensimerkkejä Weimarin tasavallan kohtalosta.