Avainsana-arkisto: pääkirjoitus

Maalari maalasi taivaanrantaa

Arja Alho

Kun tapaamme vieraan ihmisen, kerromme hänelle yleensä nimemme. Nimi tekee tuntemattomasta vähemmän tuntemattoman.

Saatan kysyä juhlissa uudelta tuttavuudeltani yhteyttä hääpariin tai syntymäpäiväsankariin. Olen kiinnostunut hänen kasvuympäristöstään, haluan tietää mistä hän kotoisin, missä käynyt koulua ja kuin huomaamatta olen onkinut samalla tietoja sukupolvikokemuksista, harrastuksista tai hänen ryhmäidentiteeteistään, siis mihin joukkoihin hän kuuluu. Yleensä aina löytyy jotain yhteistä. Lue loppuun

Minä olen muistanut

Arja Alho

Museovierailulla avautuvat silmät, aivoissa palasina oleva tieto järjestyy uudella tavalla ja myös erilaiset tunnekokemukset ravitsevat sielua, aivan kuten hyvää kirjaa lukiessa. Nyt vain kaikki aistit vahvistavat muutaman tunnin elämystä, joka tallentuu elämänkokemukseksi siinä missä eletty elämäkin.

Kävin Oslossa Holokausti-keskuksessa sekä myös pienessä juutalaisten museossa. Jälkimmäinen sijaitsee 1940-luvun juutalaiskortteleissa. Asukkaista 532 vietiin Saksaan. Museon pienet esineet, kuten muistokirjat kiiltokuvineen ja runoineen tai henkilökortit, joissa lukee ”ei-arjalainen”, puristavat sydäntä.

Lue loppuun

Miksi Ydin?

Arja Alho

4000 vuotta vanha kiinalainen keksintö, helmitaulu, on tietokoneiden esihistoriaa. Ensimmäisen tietokoneen näin omin silmin Helsingin yliopistolla Franzeniassa 1970-luvun lopulla. Se oli huoneenkokoinen, reikäkortteja louskuttava kuuma kapistus.

Mikroprosessorin keksiminen 1971 puolestaan teki kymmentä vuotta myöhemmin mahdolliseksi, että joka kotiin voitiin hankkia oma PC (personal computer). Hankin sellaisen työhuoneelleni vuonna 1984. Se oli hiirellinen Apple Macintosh, joka muistutti kottaraispönttöä. Olipa ihana muokata tekstiä ruudulla vain ranneliikkeellä, ilman saksia ja teippirullaa!

Lue loppuun

Pääkirjoitus 3/2017: Yhdessä toimimisen hyvä – väkivallan paha

Arja Alho

Kuva: Pekka ElomaaYdin-lehden kansikuvan kynttilät kunnioittavat väkivallan uhreja kaikkialla maailmassa. Niiden hento lepattava valo muistuttaa meitä joukkotuhoaseiden, sotien ja konfliktien uhreista sekä terrori-iskuissa menehtyneistä – pelosta, väkivallasta ja kaltoinkohdelluista ihmisistä.

Väkivalta on punoutunut kaikkialle. Se ei säästä edes lapsia. Sitä on uutisissa ja dokumenteissa. Sitä on tapahtumissa, joissa olemme osallisina tai sivullisina. Väkivaltaa on viihteessä ja peleissä. Sitä on kansakunnan muistissa ja sukupolvien kokemuksissa.

Lue loppuun

Pääkirjoitus 2/2017: ”Sen suven suloisuutta”

Arja Alho

Kevään puhkeaminen kylmän horroksesta on ottanut aikaa. Syntymän ihme ja menetyksen suru vuorottelevat niin luonnon kiertokulussa kuin ihmisten elämässä. Samat kaaret löytyvät myös kansakunnan historiallisesta muistista.

Paavo Lipponen korosti presidentti Mauno Koiviston muistotilaisuudessa hänen merkitystään kahden murroksen – niin sisäpoliittisen kuin ulkopoliittisen – luotsina.

Sisäpoliittinen murros ajoittui Koiviston pääministeri-presidenttikauden saranaan. Vallanvaihto tapahtui hyvässä kansanvaltaisessa järjestyksessä sekä johti parlamentarismin vahvistumiseen ja presidentin valtaoikeuksien kaventamiseen.

Ulkopoliittinen murros sijoittui kylmän sodan päättymiseen. Koivisto teki päätöksen EU-jäsenyyden hakemisesta mutta myös YYA-sopimuksen irtisanomisesta. Liikkumavaran hän oli varmistanut huolehtimalla hyvistä suhteista niin Neuvostoliittoon kuin länteenkin.

Lipponen luonnehti myös Koiviston persoonallisuutta, joka oli samanaikaisesti aristokraattinen ja rento. Samaa luonnehdintaa hakisin myös itse.

Lue loppuun

Pääkirjoitus 1/2017: Itsevaltius, harvojen valta ja kansanvalta

Arja Alho

Maailman kirjat ovat epäjärjestyksessä – elleivät sekaisin.

Presidentti Donald Trumpin uhmakas ja egosentrinen kielenkäyttö on ehtymätön lähde sosiaaliselle medialle. Samalla kun naurattaa, myös pelottaa.

Arvaamattomuudesta on tullut moninkertaisesti enemmän maailmanpolitiikkaa hallitseva tekijä kuin aiemmin. Toki sekin voi merkitä myös hyvää: muiden on oltava herkempiä, ketterämpiä ja valmiimpia keskusteluille, jotta kansainvälinen yhteisö voi ylipäätään toimia minkään globaalin haasteen edessä.

Arvelen kuitenkin, ettei Donald Trump istu presidenttikauttaan loppuun asti. Hän on altis skandaaleille, mutta hän voi olla myös populistisuudessaan uhka amerikkalaiselle rautaiselle järjestykselle, jossa tunnetusti raha ja turvallisuuskoneisto puhuvat.

Lue loppuun

Pääkirjoitus 4/2016: Missä on se valta?

arjaYdin-lehden keskustelussa Helsingin Kirjamessuilla tutkija Johannes Kananen korosti valtamekanismien erittelyn merkitystä – jos ja kun haluamme muutosta.

Mitä valta oikein on? Sosiologian klassikon Max Weberin suppean määritelmän mukaan valta on A:n kykyä saada B tekemään halunsa mukaan B:n vastustuksesta huolimatta. Mutta vallankäyttö voi tulla oikeutetuksi ja eri osapuolten hyväksymäksi myös pehmeästi vaikkapa tradition, karisman sekä lain ja rationaalisen ajattelun kautta.

Heikki Paloheimo ja Matti Wiberg erottavat muitakin vallan ilmenemismuotoja kuin pakottamisen. Kun toimintavaihtoehtoja rajoitetaan, voidaan kohde saada toimimaan halutulla tavalla. Asenteitakin voidaan muuttaa. Kun valta muuttuu oikeudeksi ja tottelemisvelvollisuudeksi, on kyse sisäistetystä vallasta. Kohde kokee, että hänellä on velvollisuus totella, ja vallankäyttäjä puolestaan, että valta on hänen oikeutensa.

Lue loppuun

Pääkirjoitus 3/2016: Ydinasiaa

Arja Alho

 arjaYdin-lehden menneisiin vuosikymmeniin liittyy olennaisesti vapaaehtoinen, yhdistysmuotoiseen toimintaan solmiutunut sodanvastainen työ rauhan ja aseistariisunnan – erityisesti ydinaseista vapaan maailman – puolesta. Samalla maailman ja yhteiskunnan monimutkaisuutta haluttiin tutkia ja tulkita kaivamalla esiin ydinasioita. Tämä siksi, että toiminnalla ja vaikuttamisella olisi täsmäkohteensa.

Ydinaseeton maailma on unelma. Ei kuitenkaan mahdoton sellainen, vaan hyvinkin toteutettavissa oleva. Ellei näin olisi, koko maapallon tulevaisuus olisi kiinni satunnaisesta napinpainalluksesta. Onnesta ja epäonnesta. Siksi Astanassa pidetyssä ydinkoekieltokonferenssissa toivottiin kansalaisyhteiskunnan vahvaa tukea, jotta junnaavissa neuvotteluissa niin ydinkoekiellon kuin ydinaseriisunnankin suhteen voitaisiin saada aikaan läpimurtoja.

Onko toive mahdollinen? Kyllähän kaikki ihmiset ymmärtävät, että rauha on tärkeintä, eikö niin? Mutta jos edes Suomen hallitus ei ymmärrä rauhan ja rauhantyön merkitystä, kuinka me globaalin markkinauskon lannistamat ihmiset voisimme?

Lue loppuun

Pääkirjoitus 2/2016: Päiväunia

Arja Alho

arjaLiisa kysyy Ihmemaassa Irvikissalta neuvoa, minkä tien valitsisi. Irvikissa vastaa sen riippuvan siitä, mihin haluaa päätyä. Tätä kysytään nyt myös Suomessa.

Viime eduskuntavaaleista on vuosi. Hallitus lupasi ohjelmassaan, että ”Suomi vuonna 2025 on uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä. Yhteiskunnassamme vallitsee luottamus.”

Mutta toisin on käynyt. Vuoden päivät on kipuiltu kilpailukykysopimuksen kanssa. Mikko Mäenpää kiteyttää epäluottamuksen ytimen: ei ole yhteistä näkemystä tulevaisuudesta.

Normien purku vaikutti järkevältä byrokratian kitkan vähentämiseltä. Mutta kun konkreettiset esitykset on ladottu pöytään, kyse onkin markkinavetoisesta mellastamisesta, jonka jalkoihin jäävät niin ihmiset kuin ympäristökin.

Lue loppuun

Pääkirjoitus 1/2016: Jo valkenee kaukainen ranta

arjaAleksis Kiven runossa Onnelliset luultavasti kiteytyy keskeiset suomalaisille onnea tuovat asiat: luonto ja toisen rakastaminen. Kun astelemme vuorella raikkaassa tuulessa ja kuulemme laaksojen hyminän, olemme onnellisia.

Maailman sarjassa olemme seitsemänneksi onnellisimpia, Euroopassa toisia. Suomi on yksi maailman parhaimmista paikoista äideille ja pikkulapsille. Nuorisotutkijat vakuuttavat, että yhdenkin aikuisen hyväksyntä voi pelastaa lapsen ja nuoren, vaikka perheen elämä olisi kaaoksessa. Lue loppuun