Sadankomitean pääsihteeri Anni Lahtinen. Kuva Pekka Elomaa
Valtioneuvoston uudessa puolustusselonteossa turvallisuusympäristöä hallitaan varautumalla – ja varustautumalla. Miten Suomen puolustuspolitiikkaa arvioidaan rauhantyön näkökulmasta?
Ensimmäinen reaktioni elokuisiin uutiskuviin Kabulista oli: milloin leijat voivat taas lentää kirkkaalla sinitaivaalla? Tuulen pyörittäminä ylväitä vuorenrinteitä vasten, keltaisen auringon kujeillessa pienten ja vähän isompienkin leijanlennättäjien onnellisilla kasvoilla? Khaled Hosseinin Leijapoika on ollut yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani. Tunnen nyt selittämättömän suurta surua. Minä, jolle Afganistan on vieras ja kaukana. Lue loppuun
Varusmiehiä tauolla marssin aikana vuonna 1953. Kuva: Thomas Backa/Flickr.
Asevelvollisuus tulee kalliiksi niin yhteiskunnalle kuin yksilöllekin. Normaalin palkan maksaminen varusmiehille, palvelusajan lyhentäminen ja varusmiesten määrän vähentäminen voisivat auttaa korjaamaan tilannetta.
Jos yleinen asevelvollisuus on Suomen maanpuolustuksen selkäranka, sitä vaivaa skolioosi. Sukupuolten epätasa-arvo lain edessä on yhä vaikeampi perustella varsinkin nuorille, sotilaiden liikakoulutus vaikuttaa olevan ongelma jopa armeijalle ja kansainväliset ihmisoikeuselimet esittävät Suomelle toistuvasti moitteita totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista sekä sivarin rangaistuksenomaisesta pituudesta. Ei ole ihme, että Suomen hallitus päätti asettaa parlamentaarisen komitean selvittämään asevelvollisuuden kehittämistä.
F-35A-hävittäjä Yhdysvaltojen ilmavoimien tukikohdassa Arizonassa. Kuva: Robert Sullivan/Flickr.
HX-hankkeen tarkoitus on korvata Hornetit suorituskykyisemmillä hävittäjillä. Sen tarjouspyyntö sisältää kuitenkin sudenkuoppia, joihin putoaminen kasvattaa pahimmillaan puolustusmenot kansantalouden kannalta kestämättömän suuriksi.
Viime aikoina on puhuttu paljon lobbauksesta. Suomenkielinen vastine ”aulailu” ei ole oikein juurtunut kielenkäyttöömme, vaikka se onkin ilmiön arkea kuvaava sana.