Ydin 1/2022 meni painoon 14.2. Kun neuvottelutielle oli edes teoreettinen mahdollisuus Itä-Ukrainan kriisissä, sen eteen piti ponnistella. Siksi kirjoitimme: tarvitsemme sodanlietsonnan sijaan rauhanpolitiikkaa. Kun Venäjä 24.2. aloitti sodan Ukrainaa vastaan, selkeä viestimme on: sotatoimet seis, Venäjä pois Ukrainasta. Samoin yhtä selkeästi on tuomittava Venäjän ydinasevalmiuden nostaminen. Se on käsittämättömän vastuutonta.
Taidemaalari Eetu Iston (1865‒1905) tunnetuimmassa teoksessa Hyökkäys (1899) Venäjän kaksipäinen kotka ahdistelee Suomi-neitoa. Suomen kansallismuseo. Wikimedia Commons.
Jean Sibeliuksen Finlandia on yli 120-vuotisella matkallaan mukautunut moneen käyttöön: sotauhosta rauhanaatteeseen, elokuvatunnelmista urheilutapahtumiin.
Työpisteelläni on mustavalkoinen kuva. Kättelen siinä juuri vankilasta vapautunutta Nelson Mandelaa. Tuo kuva on ainoa, jota pidän esillä kaikista niistä vuosista, jolloin tein töitä kansanvallan ytimessä.
Mustavalkokuvissa – tässäkin – on valtavasti sävyjä ja kiinnostavia varjoja. Itse asiassa ne ovat kaikkea muuta kuin mustaa ja valkoista. On paljon eri asteita tummaa, harmaata ja vaaleaa. Mustavalkokuvat haastavat. Ne jopa sattuvat.
Ensimmäinen reaktioni elokuisiin uutiskuviin Kabulista oli: milloin leijat voivat taas lentää kirkkaalla sinitaivaalla? Tuulen pyörittäminä ylväitä vuorenrinteitä vasten, keltaisen auringon kujeillessa pienten ja vähän isompienkin leijanlennättäjien onnellisilla kasvoilla? Khaled Hosseinin Leijapoika on ollut yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani. Tunnen nyt selittämättömän suurta surua. Minä, jolle Afganistan on vieras ja kaukana. Lue loppuun
Rauhanjärjestöillä ja -aatteilla on näkyvimmin kannatusta silloin, kun ihmiset kokevat huolta turvallisuudesta – tuntevat, että rauhaa pitää puolustaa. Sellaisissa tilanteissa ehkä jopa suomalainen voi marssia kaduilla, joskus.
Afrikan unionin AMISOM-rauhanturvaoperaation kenialaisia sotilaita Kismayon kaupungissa Somaliassa lokakuussa 2012. EU on tukenut operaatiota Afrikan rauhanrahaston kautta. Kuva: AU-UN Information Support Team / Stuart Price.
EU:n uusi rauhanrahasto rahoittaa Afrikan maiden armeijoita, jotta terrorismiin voitaisiin puuttua ja puolustusteollisuudella riittäisi asiakkaita. Aseiden viennin riskinä on kuitenkin niiden päätyminen vääriin käsiin.
”Kahdeksanvuotiaana tiesin / että maailma tuhoutuu / kaksintaistelussa suurvaltojen…” Näin kirjoitti aikoinaan Anni Sinnemäki ja lauloi Ultra Bra, kuvaten hyvin 80-lukulaisten nuorten kokemusta ydinpelotteen alla. Monesta koulusta Suomessakin osallistuttiin rauhanmarsseihin, niin kuin koko Euroopassa. Uhka siitä, että suurvallat eivät vain verbaalisesti uhkailisi ydinaseilla ja loisi niillä pelotetta, vaan että niitä oikeasti käytettäisiin, oli todellisuutta. ”Läheltä piti” -tilanteitakin oli.
Maanpuolustuslogiikkaan kuuluu vahvasti skenaarioajattelu. Mahdollisia uhkia arvioidaan, varautumistoimenpiteitä harjoitellaan ja hankintoja perustellaan kuvitteellisten tilanteiden kautta. Mistä suunnasta hyökätään, millä keinolla, miten puolustamme omaa aluettamme, entä kumppaniemme alueita.
Konflikteissa kuolee koko ajan ihmisiä: itäisissä osissa Ukrainaa, Syyriassa, Jemenissä, Etelä-Sudanissa. Nälänhätä uhkaa koko eteläistä Afrikkaa. YK:n ruokaohjelma tarvitsee välittömästi 200 miljoonaa dollaria kuivuudesta kärsivien auttamiseksi. Samaan aikaan YK:n jäsenmaat käyttävät rahaa surutta asevarusteluun, ”ruokimme” aseilla, ”autamme” pommeilla.
Tampereella on Suomen ainoa rauhantutkimuskeskus. Professori Tarja Väyrysen mukaan Tampereella käsitteitä ei oteta annettuina, vaan niihin paneudutaan kriittisesti ja monitieteellisesti.
Menestynyt, korkeatasoinen, tasainen. Näin on luonnehdittu Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRIn johtoon 2014 valittua professori Tarja Väyrystä. Parin vuoden päästä keskus täyttää puoli vuosisataa.
Kuva: Jyrki Luukkonen.
Eteläinen Tampere näkyy hyvin kevättalven auringossa Tampereen yliopiston kirjaston Linnan kuudennen kerroksen ikkunoista. Väyrynen ei raski pitää verhoja.
– Professorina ohjaan väitöskirjan tekijöitä ja tutkimusjohtajana huolehdin siitä, mihin suuntaan tutkimus kehittyy, hankin rahoitusta ja hoidan hallinnollisia tehtäviä. Konferensseissa käyn harkiten ja valikoiden, jotta uutta tietoa kertyisi, hän kertoo.
– Viime aikoina on talossa keskusteltu vierailleen brittiprofessorin ansiosta Britannian EU-erosta ja Yhdysvaltojen vaaleista. Pöytäkeskustelut nousevat yleensä ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä, esimerkiksi terrorismista ja ääriliikkeiden noususta, populismista ja maahanmuutosta.
Tutkimusjohtajana Väyrynen työskenteli TAPRIssa jo vuosina 2000–2008. Suomen Akatemiassa vierähti viisi vuotta akatemiatutkijana.
Aiemmin kokemusta karttui omassa väitösyliopistossa Kentin yliopistossa Canterburyssa Isossa-Britanniassa sekä Yhdysvalloissa. Päätoimittajana hän toimi nelisen vuotta pohjoismaisessa Cooperation and Conflict -lehdessä.