Ytimessä 3/2020 katsellaan Eurooppaa ja maailmaa yhdessä ja erikseen. Timo Miettinen pohtii Arja Alhon kanssa EU:n menneisyyttä ja tulevaisuutta sekä eri perinteiden yhteensovittamista Euroopassa, mitä käsitellään myös Aurora Lemman katsauksessa maanosan monimuotoiseen historiaan. Saara Paatero tarkastelee koulujen EU-opetusta ja Eero Suoranta selvittää unionin ja Kiinan suhteiden kiemuroita. Kinga Polynczuk-Aleniuksen aiheena on puolestaan vastakkainasettelu ja demokraattisen mielikuvituksen puute Puolassa, kun taas Liban Sheikh kysyy, onko antirasismin aika koittanut myös Euroopassa.
Lehden muissa jutuissa Joonas Widlund kirjoittaa yksilönvapauden ja turvallisuuden suhteesta tiedustelutoiminnan näkökulmasta, Johannes Kananen analysoi eriarvoisuuden uutta logiikkaa ja Kerttu Willamo raportoi Chilen kansanliikkeestä, jota koronakaan ei ole kukistanut. Kolumneissa Aku Kervinen esittää kysymyksiä asevelvollisuuden uudistamisesta ja Kaisu Kinnunen muistuttaa valvontateknologiaan sekä autonomisiin aseisiin liittyvistä vaaroista. Kulttuurin puolella taas pohditaan arvojen ja politiikan näkökulmasta niin 250-vuotiasta Beethovenia kuin 75-vuotiaita muumejakin.
Ydin 2/2020 nostaa esiin niin ajankohtaisia ja ajattomia kulttuurin ilmiöitä kuin korona-ajan keskeisiä kysymyksiäkin. Vuoropuhelussa JP Pulkkinen kertoo, mistä on hyvät tv-sarjat tehty ja miten ne voivat auttaa meitä ymmärtämään maailmaa. Professori Tuomas Ojanen puhuu perustuslaillisuuden valvonnasta poikkeustoimista päätettäessä ja Esko Harni käsittelee uutta poliittista ekologiaa, joka haastaa ajattelemaan uudelleen suhdettamme ei-inhimillisiin olentoihin. Janne Juhana Rantala kirjoittaa globaalista räp-kulttuurista ja Anna Heikkinen sata vuotta sitten status quota vastaan hyökänneestä dada-liikkeestä, kun taas Chen Qiufan pohtii maailmankirjallisuuden merkitystä vaikeina aikoina.
Uuden vuosikymmenen aloittava Ydin nostaa esiin positiivista uhmaa ja muutoksenjanoa. Riitta Oittinen kirjoittaa punkyhtye Terveistä Käsistä ja Tornion kevät -valokuvanäyttelystä, jossa lyövät kättä anarkia, itse tekeminen ja maailmantuska. Giacomo Sinin reportaasissa esitellään italialaisia talonvaltaajia, jotka puolustavat oikeutta omaan kotiin, ja Katri Pajusolan jutussa nettiaktivistit miettivät, miten verkossa voidaan käydä rakentavaa keskustelua. Päätoimittaja Arja Alho puolestaan puhuu Hannu Reimen kanssa israelilaisten ja palestiinalaisten yhteenkietoutuneista kohtaloista ja siitä, mitä kansojen väliseen rinnakkaiseloon tarvitaan.
Ytimessä 4/2019 puhutaan siitä, miten voimme rakentaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa. Anna Pulkka kirjoittaa yhteisöllisen toiminnan tarpeesta ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa, kun taas Jari Heinonen tarkastelee työajan lyhentämistä keinona uuden hyvinvointimallin luomiseen. Ydinhenkilömme Timo Korpi kertoo, millaista on elää vähähiilistä elämää, ja ekonomisti Patrizio Lainà puhuu pankkijärjestelmää vakauttavasta rahareformista. Läpi käydään myös hallituksen talouspolitiikka ja tulevaisuusinvestoinnit: väheneekö eriarvoisuus ja paraneeko työllisyys, ja miten investoinnit voidaan rahoittaa oikeudenmukaisesti?
Eurovaalien alla ilmestyvä Ydin 2/2019 luo tietysti katseen EU:hun ja Eurooppaan. Heikki Patomäki pohtii yleiseurooppalaista DiEM25-liikettä ponnahduslautana kohti globaalia poliittista puoluetta, kun taas Louis Clerc analysoi Ranskan keltaliivejä merkkinä luottamuksen kriisistä. Laëtitia Sédou kirjoittaa Euroopan puolustusrahastosta, joka uhkaa kasvattaa jäsenmaiden omaa asevarustelua, ja Laura Lodenius muistuttaa ydinaseriisunnan tarpeesta Euroopasta. Numerossa käsitellään myös muun muassa ”Euroopan pääkaupunkia” Brysseliä sekä sen katukuvassa näkyviä historioita ja identiteettejä.
Vuoden 2018 viimeinen Ydin tarkastelee ihmis- ja kansalaisoikeuksien tilaa sekä niiden puolustajia ja vastustajia eri puolilla maailmaa. Liisa Liimatainen analysoi Saudi-Arabian armotonta hovipolitiikkaa, joka on juonitteluineen kuin tuulahdus keskiajalta. Hema Preya Selvanathan käsittelee demokraattisempaa Malesiaa ajavaa Bersih-liikettä, kun taas Nils Torvalds pohtii vanhoihin identiteetteihin takertuvia Trabant-ideologioita sekä niiden merkitystä EU:n tulevaisuudelle. Numeron Ydinhenkilö puolestaan on thaimaalainen toimittaja Pravit Rojanaphruk, joka on joutunut maan sotilashallinnon hampaisiin kriittisten kirjoitusten vuoksi.
Ydin 3/2018 tähystelee uusia utopioita ja kartoittaa nykyhetken karikoita. Rutger Bregman ja Arja Alho pohtivat, minne utopiat ovat menneet ja miten kehitystä pitäisi mitata. Timo Antero Korhonen käy läpi Jäämeren rataan liittyviä haavekuvia ja Heidi Nummi tuo esiin digitaalisten teknologioiden nurjan puolen käsitellessään Kiinan uiguurien asemaa valvonnan alaisina. Hussein al-Taee puolestaan muistuttaa ilmastonmuutoksen ja konfliktien suhteesta ja Vera Šćepanović ja Tom Junes selittävät, miksi kolmas maailmansota ei tule alkamaan Montenegrosta.
Ydin 2/2018 tarkastelee oikeutta toimeentuloon Suomessa ja Euroopassa. Jiri Sironen ja Arja Alho miettivät, onko Euroopan unioni jo kiinnostuneempi köyhyyden vähentämisestä kuin suomalaiset päättäjät. Lauri Mäkinen raportoi tutkimuksista, joiden mukaan myös Suomessa yhteiskunnan tarjoama vähimmäisturva ei riitä takaamaan kaikille riittävää toimeentuloa. Josephine Ortleb ja Tim Kaufmann taas kirjoittavat uudesta sosialidemokraattisesta ajattelusta ja Pertti Haaparanta kysyy, miksi talouskriisin jälkeinen taloudellinen elvytys vaihtui suurituloisia hyödyttävään kiristävään finanssipolitiikkaan.