Eurovaalien alla ilmestyvä Ydin 2/2019 luo tietysti katseen EU:hun ja Eurooppaan. Heikki Patomäki pohtii yleiseurooppalaista DiEM25-liikettä ponnahduslautana kohti globaalia poliittista puoluetta, kun taas Louis Clerc analysoi Ranskan keltaliivejä merkkinä luottamuksen kriisistä. Laëtitia Sédou kirjoittaa Euroopan puolustusrahastosta, joka uhkaa kasvattaa jäsenmaiden omaa asevarustelua, ja Laura Lodenius muistuttaa ydinaseriisunnan tarpeesta Euroopasta. Numerossa käsitellään myös muun muassa ”Euroopan pääkaupunkia” Brysseliä sekä sen katukuvassa näkyviä historioita ja identiteettejä.
Lehden muissa jutuissa Hanna Wass ja Arja Alho käyvät vuoropuhelua osallisuuden merkityksestä demokratialle ja Jussi Ahokas selittää, mitä tarkoittaa SOSTEn tutkima hyvinvointitalous. Otto Kylmälä kirjoittaa Iranin kahlitsemattomasta elokuvasta, kun taas tutkija Tiina Vaittinen kertoo filiippiniläisten sairaanhoitajien muuttoliikkeestä ja siihen liittyvästä hallinnasta. Lisäksi Hannu Reime ja Eero Suoranta muistelevat Rosa Luxembourgia ja Tiananmenin aukion mielenosoituksia ja Esko Harni kysyy, kuuluuko nuorten ääni politiikassa.
Vuoden 2018 viimeinen Ydin tarkastelee ihmis- ja kansalaisoikeuksien tilaa sekä niiden puolustajia ja vastustajia eri puolilla maailmaa. Liisa Liimatainen analysoi Saudi-Arabian armotonta hovipolitiikkaa, joka on juonitteluineen kuin tuulahdus keskiajalta. Hema Preya Selvanathan käsittelee demokraattisempaa Malesiaa ajavaa Bersih-liikettä, kun taas Nils Torvalds pohtii vanhoihin identiteetteihin takertuvia Trabant-ideologioita sekä niiden merkitystä EU:n tulevaisuudelle. Numeron Ydinhenkilö puolestaan on thaimaalainen toimittaja Pravit Rojanaphruk, joka on joutunut maan sotilashallinnon hampaisiin kriittisten kirjoitusten vuoksi.
Ydin 3/2018 tähystelee uusia utopioita ja kartoittaa nykyhetken karikoita. Rutger Bregman ja Arja Alho pohtivat, minne utopiat ovat menneet ja miten kehitystä pitäisi mitata. Timo Antero Korhonen käy läpi Jäämeren rataan liittyviä haavekuvia ja Heidi Nummi tuo esiin digitaalisten teknologioiden nurjan puolen käsitellessään Kiinan uiguurien asemaa valvonnan alaisina. Hussein al-Taee puolestaan muistuttaa ilmastonmuutoksen ja konfliktien suhteesta ja Vera Šćepanović ja Tom Junes selittävät, miksi kolmas maailmansota ei tule alkamaan Montenegrosta.
Ydin 2/2018 tarkastelee oikeutta toimeentuloon Suomessa ja Euroopassa. Jiri Sironen ja Arja Alho miettivät, onko Euroopan unioni jo kiinnostuneempi köyhyyden vähentämisestä kuin suomalaiset päättäjät. Lauri Mäkinen raportoi tutkimuksista, joiden mukaan myös Suomessa yhteiskunnan tarjoama vähimmäisturva ei riitä takaamaan kaikille riittävää toimeentuloa. Josephine Ortleb ja Tim Kaufmann taas kirjoittavat uudesta sosialidemokraattisesta ajattelusta ja Pertti Haaparanta kysyy, miksi talouskriisin jälkeinen taloudellinen elvytys vaihtui suurituloisia hyödyttävään kiristävään finanssipolitiikkaan.
Ydin 1/2018 kääntää katseen median murrokseen ja sananvapauden tilaan. Arja Alho ja Marketta Mattila käyvät vuoropuhelua siitä, millaiset teknologiset ja kulttuurilliset tekijät muokkaavat nykyajan tiedonvälitystä. Katja Pietarinen kirjoittaa toimittajiin kohdistuvista uhista ympäri maailmaa ja A.-P. Pietilä muistuttaa kaupallisen uutismedian ahdingosta mainostulojen vähentyessä. Jasmina Amzil puolestaan kiinnittää huomion suomalaisen valtamedian yksiäänisyyteen ja kysyy, mitä tarkoittaisi vapaus puhua itselle.
7.12. ilmestyvä Ydin syventyy Suomi 100 -teemakokonaisuuden voimin Suomen itsenäistymiseen, suomalaisen demokratian vaiheisiin ja historian kipukohtiin. Seppo Hentilä kysyy, oliko itsenäisyys välttämättömyys vai historian oikku. Niko Kannisto kirjoittaa demokraattisen Suomen rakentamisesta kuntatasolla sisällissodan jälkeen, kun taas Marjaliisa Hentilän aiheena on vuonna 1918 saksalaisiin hurahtanut porvarillinen Suomi. Pekka Elomaan kuvat puolestaan johdattavat hiljentymään sisällissodan unohdettujen hautojen äärellä.
Ytimen numero 3/2017 käsittelee yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä. Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa puhuu yhteistoiminnasta, jonka varassa yhteiskunta toimii. Giacomo Sinin kuvareportaasi vie Koillis-Georgiaan Pankisin laaksoon, jossa asuvien kistien yhteisö uskoo rauhaan ja lähimmäisenrakkauteen, kun taas Sirpa Kähkönen käsittelee kolumnissaan sivistyksen ja keskinäisen kunnioituksen tärkeyttä yhteisöllisyyden luomisessa. Omanlaisensa yhteisö on myös oikeusvaltio, joka on Arja Alhon ja Pauliine Koskelon vuoropuhelun aiheena. Eero Suoranta puolestaan kertoo Helsingissä järjestetystä Worldconista eli scifi- ja fantasiakirjallisuuden harrastajien maailmanlaajuisen yhteisön kokoontumisesta.
Ydin 2/2017 paneutuu propagandaan ja mielipidevaikuttamiseen monesta eri näkökulmasta. Arja Alho ja Joonas Pörsti kysyvät, missä menee raja propagandan ja markinoinnin välillä, ja Juho Kajava kirjoittaa siitä, miten sosiaalisessa mediassa käyty vaikuttamiskampanja ratkaisi Brexit-kansanäänestyksen. Historioitsija Oula Silvennoinen puolestaan puhuu fasismin siemenistä ja Suomen historian varjoista, kun taas Veikko Räntilä tarkastelee kapitalismin ja markkinatalouden käsitteitä sekä niiden yhteensopivuutta demokratian kanssa. Lehdessä myös raportoidaan Ytimen ja Helsingin seurakuntayhtymän järjestämästä keskustelutilaisuudesta, jossa kysyttiin, millaiseen suuntaan Helsinkiin suunniteltu suurmoskeija voisi viedä suomalaista islamia.
Ytimen 1/2017 teemana ovat demokratia ja osallisuus. Birgit Coufal ja Johannes Jauhiainen kirjoittavat Itävallan ja Ranskan presidentinvaaleista, joissa molemmissa on riittänyt yllätyksellisiä käänteitä. Tomi Kiilakoski puolestaan analysoi nuorten erilaisia tapoja vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Erästä niistä käsitellään tämän numeron kuvajutussa, joka esittelee suomalaisia mielenosoituksia eri vuosikymmeniltä. Kirsi Koivuporras taas kirjoittaa kolumnissaan siitä, miten eriarvoisuus ja ihmisten luokittelu vaikuttavat heidän mahdollisuuksiinsa toimia tasavertaisina kansalaisina yhteiskunnassa.