Ydin 2/2020 nostaa esiin niin ajankohtaisia ja ajattomia kulttuurin ilmiöitä kuin korona-ajan keskeisiä kysymyksiäkin. Vuoropuhelussa JP Pulkkinen kertoo, mistä on hyvät tv-sarjat tehty ja miten ne voivat auttaa meitä ymmärtämään maailmaa. Professori Tuomas Ojanen puhuu perustuslaillisuuden valvonnasta poikkeustoimista päätettäessä ja Esko Harni käsittelee uutta poliittista ekologiaa, joka haastaa ajattelemaan uudelleen suhdettamme ei-inhimillisiin olentoihin. Janne Juhana Rantala kirjoittaa globaalista räp-kulttuurista ja Anna Heikkinen sata vuotta sitten status quota vastaan hyökänneestä dada-liikkeestä, kun taas Chen Qiufan pohtii maailmankirjallisuuden merkitystä vaikeina aikoina.
Numeron muissa jutuissa Saara Paatero kirjoittaa internetissä leviävistä pseudohistorian teorioista, Karoliina Kantola kehitysmaiden mikrolainabisneksestä ja Lauri Siren suunnitelluista hävittäjähankinnoista. Teemu Vaarakallion ja Rebekka Kuukan aiheena on rasisminvastaisen työn merkitys ilmastoliikkeelle, kun taas Veli-Matti Huhta pohtii Theodor Adornon oikeistoradikalismia koskevien ajatusten merkitystä. Kolumnisteistamme Laura Lodenius muistaa ydinaseita vastustanutta END-liikettä, Pia Hytönen kiinnittää huomion mielenterveysomaisten tilanteeseen ja Tiina Kuuppelomäki kysyy, ovatko koulutusleikkaukset todella kansantalouden kannalta oikea ratkaisu.
Uuden vuosikymmenen aloittava Ydin nostaa esiin positiivista uhmaa ja muutoksenjanoa. Riitta Oittinen kirjoittaa punkyhtye Terveistä Käsistä ja Tornion kevät -valokuvanäyttelystä, jossa lyövät kättä anarkia, itse tekeminen ja maailmantuska. Giacomo Sinin reportaasissa esitellään italialaisia talonvaltaajia, jotka puolustavat oikeutta omaan kotiin, ja Katri Pajusolan jutussa nettiaktivistit miettivät, miten verkossa voidaan käydä rakentavaa keskustelua. Päätoimittaja Arja Alho puolestaan puhuu Hannu Reimen kanssa israelilaisten ja palestiinalaisten yhteenkietoutuneista kohtaloista ja siitä, mitä kansojen väliseen rinnakkaiseloon tarvitaan.
Ytimessä 4/2019 puhutaan siitä, miten voimme rakentaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa. Anna Pulkka kirjoittaa yhteisöllisen toiminnan tarpeesta ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa, kun taas Jari Heinonen tarkastelee työajan lyhentämistä keinona uuden hyvinvointimallin luomiseen. Ydinhenkilömme Timo Korpi kertoo, millaista on elää vähähiilistä elämää, ja ekonomisti Patrizio Lainà puhuu pankkijärjestelmää vakauttavasta rahareformista. Läpi käydään myös hallituksen talouspolitiikka ja tulevaisuusinvestoinnit: väheneekö eriarvoisuus ja paraneeko työllisyys, ja miten investoinnit voidaan rahoittaa oikeudenmukaisesti?
Eurovaalien alla ilmestyvä Ydin 2/2019 luo tietysti katseen EU:hun ja Eurooppaan. Heikki Patomäki pohtii yleiseurooppalaista DiEM25-liikettä ponnahduslautana kohti globaalia poliittista puoluetta, kun taas Louis Clerc analysoi Ranskan keltaliivejä merkkinä luottamuksen kriisistä. Laëtitia Sédou kirjoittaa Euroopan puolustusrahastosta, joka uhkaa kasvattaa jäsenmaiden omaa asevarustelua, ja Laura Lodenius muistuttaa ydinaseriisunnan tarpeesta Euroopasta. Numerossa käsitellään myös muun muassa ”Euroopan pääkaupunkia” Brysseliä sekä sen katukuvassa näkyviä historioita ja identiteettejä.
Vuoden 2018 viimeinen Ydin tarkastelee ihmis- ja kansalaisoikeuksien tilaa sekä niiden puolustajia ja vastustajia eri puolilla maailmaa. Liisa Liimatainen analysoi Saudi-Arabian armotonta hovipolitiikkaa, joka on juonitteluineen kuin tuulahdus keskiajalta. Hema Preya Selvanathan käsittelee demokraattisempaa Malesiaa ajavaa Bersih-liikettä, kun taas Nils Torvalds pohtii vanhoihin identiteetteihin takertuvia Trabant-ideologioita sekä niiden merkitystä EU:n tulevaisuudelle. Numeron Ydinhenkilö puolestaan on thaimaalainen toimittaja Pravit Rojanaphruk, joka on joutunut maan sotilashallinnon hampaisiin kriittisten kirjoitusten vuoksi.
Ydin 3/2018 tähystelee uusia utopioita ja kartoittaa nykyhetken karikoita. Rutger Bregman ja Arja Alho pohtivat, minne utopiat ovat menneet ja miten kehitystä pitäisi mitata. Timo Antero Korhonen käy läpi Jäämeren rataan liittyviä haavekuvia ja Heidi Nummi tuo esiin digitaalisten teknologioiden nurjan puolen käsitellessään Kiinan uiguurien asemaa valvonnan alaisina. Hussein al-Taee puolestaan muistuttaa ilmastonmuutoksen ja konfliktien suhteesta ja Vera Šćepanović ja Tom Junes selittävät, miksi kolmas maailmansota ei tule alkamaan Montenegrosta.
Ydin 2/2018 tarkastelee oikeutta toimeentuloon Suomessa ja Euroopassa. Jiri Sironen ja Arja Alho miettivät, onko Euroopan unioni jo kiinnostuneempi köyhyyden vähentämisestä kuin suomalaiset päättäjät. Lauri Mäkinen raportoi tutkimuksista, joiden mukaan myös Suomessa yhteiskunnan tarjoama vähimmäisturva ei riitä takaamaan kaikille riittävää toimeentuloa. Josephine Ortleb ja Tim Kaufmann taas kirjoittavat uudesta sosialidemokraattisesta ajattelusta ja Pertti Haaparanta kysyy, miksi talouskriisin jälkeinen taloudellinen elvytys vaihtui suurituloisia hyödyttävään kiristävään finanssipolitiikkaan.
Ydin 1/2018 kääntää katseen median murrokseen ja sananvapauden tilaan. Arja Alho ja Marketta Mattila käyvät vuoropuhelua siitä, millaiset teknologiset ja kulttuurilliset tekijät muokkaavat nykyajan tiedonvälitystä. Katja Pietarinen kirjoittaa toimittajiin kohdistuvista uhista ympäri maailmaa ja A.-P. Pietilä muistuttaa kaupallisen uutismedian ahdingosta mainostulojen vähentyessä. Jasmina Amzil puolestaan kiinnittää huomion suomalaisen valtamedian yksiäänisyyteen ja kysyy, mitä tarkoittaisi vapaus puhua itselle.