Vuoden viimeisessä Ytimessä pohditaan, mitä reilumpaan ja parempaan maailmaan tarvitaan. Ydinhenkilömme Kaisla Ovaska kertoo Elokapinasta ja sen toiminnasta yhteisen maapallon puolesta, kun taas Euroopan investointipankin Thomas Östros vastaa kysymyksiin EU:n vihreistä investoinneista. Hanna Ojanen ja Ronja Karkinen analysoivat unionin ja Afrikan suhteita turvallisuuden ja kumppanuuden näkökulmasta, ja Antti Jauhiainen tarkastelee demokraattiseen suunnitteluun perustuvan osallisuustalouden ajatusta. Esko Harni puolestaan kokoaa yhteen yhteiskunnallista eriarvoisuutta koskevia tutkimustuloksia ja Oreva Olakpe kysyy, miten koronapandemia vaikuttaa globaalin etelän siirtolaisiin ja vapaaseen liikkuvuuteen.
Lehden muissa jutuissa Tuomas Louhela kirjoittaa asevelvollisuuden hinnasta, Laura Fornell raportoi Sri Lankan teenpoimijoiden tilanteesta ja Arja Alhon haastattelemat asiantuntijat kommentoivat uutta ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Anu ja Ilkka Lastumäen kuvat näyttävät Itämeren eri vuodenajat kaikessa kauneudessaan, kun taas Pasi Kostiainen miettii partisaanilaulu Bella Ciaon uutta suosiota ja Saara Paatero selvittää suomalaisen Afrikka-kuvan alkuperiä. Kolumnisteistamme Obert Hodzi käsittelee Kiinan ja Afrikan suhteita, Alviina Alametsä arktiseen alueeseen kohdistuvia uhkia ja Laura Lodenius kansainvälisen järjestelmän nykytilaa sekä satavuotiaan Rauhanliiton taivalta.
Ytimessä 3/2020 katsellaan Eurooppaa ja maailmaa yhdessä ja erikseen. Timo Miettinen pohtii Arja Alhon kanssa EU:n menneisyyttä ja tulevaisuutta sekä eri perinteiden yhteensovittamista Euroopassa, mitä käsitellään myös Aurora Lemman katsauksessa maanosan monimuotoiseen historiaan. Saara Paatero tarkastelee koulujen EU-opetusta ja Eero Suoranta selvittää unionin ja Kiinan suhteiden kiemuroita. Kinga Polynczuk-Aleniuksen aiheena on puolestaan vastakkainasettelu ja demokraattisen mielikuvituksen puute Puolassa, kun taas Liban Sheikh kysyy, onko antirasismin aika koittanut myös Euroopassa.
Ydin 2/2020 nostaa esiin niin ajankohtaisia ja ajattomia kulttuurin ilmiöitä kuin korona-ajan keskeisiä kysymyksiäkin. Vuoropuhelussa JP Pulkkinen kertoo, mistä on hyvät tv-sarjat tehty ja miten ne voivat auttaa meitä ymmärtämään maailmaa. Professori Tuomas Ojanen puhuu perustuslaillisuuden valvonnasta poikkeustoimista päätettäessä ja Esko Harni käsittelee uutta poliittista ekologiaa, joka haastaa ajattelemaan uudelleen suhdettamme ei-inhimillisiin olentoihin. Janne Juhana Rantala kirjoittaa globaalista räp-kulttuurista ja Anna Heikkinen sata vuotta sitten status quota vastaan hyökänneestä dada-liikkeestä, kun taas Chen Qiufan pohtii maailmankirjallisuuden merkitystä vaikeina aikoina.
Uuden vuosikymmenen aloittava Ydin nostaa esiin positiivista uhmaa ja muutoksenjanoa. Riitta Oittinen kirjoittaa punkyhtye Terveistä Käsistä ja Tornion kevät -valokuvanäyttelystä, jossa lyövät kättä anarkia, itse tekeminen ja maailmantuska. Giacomo Sinin reportaasissa esitellään italialaisia talonvaltaajia, jotka puolustavat oikeutta omaan kotiin, ja Katri Pajusolan jutussa nettiaktivistit miettivät, miten verkossa voidaan käydä rakentavaa keskustelua. Päätoimittaja Arja Alho puolestaan puhuu Hannu Reimen kanssa israelilaisten ja palestiinalaisten yhteenkietoutuneista kohtaloista ja siitä, mitä kansojen väliseen rinnakkaiseloon tarvitaan.
Ytimessä 4/2019 puhutaan siitä, miten voimme rakentaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa. Anna Pulkka kirjoittaa yhteisöllisen toiminnan tarpeesta ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa, kun taas Jari Heinonen tarkastelee työajan lyhentämistä keinona uuden hyvinvointimallin luomiseen. Ydinhenkilömme Timo Korpi kertoo, millaista on elää vähähiilistä elämää, ja ekonomisti Patrizio Lainà puhuu pankkijärjestelmää vakauttavasta rahareformista. Läpi käydään myös hallituksen talouspolitiikka ja tulevaisuusinvestoinnit: väheneekö eriarvoisuus ja paraneeko työllisyys, ja miten investoinnit voidaan rahoittaa oikeudenmukaisesti?
Eurovaalien alla ilmestyvä Ydin 2/2019 luo tietysti katseen EU:hun ja Eurooppaan. Heikki Patomäki pohtii yleiseurooppalaista DiEM25-liikettä ponnahduslautana kohti globaalia poliittista puoluetta, kun taas Louis Clerc analysoi Ranskan keltaliivejä merkkinä luottamuksen kriisistä. Laëtitia Sédou kirjoittaa Euroopan puolustusrahastosta, joka uhkaa kasvattaa jäsenmaiden omaa asevarustelua, ja Laura Lodenius muistuttaa ydinaseriisunnan tarpeesta Euroopasta. Numerossa käsitellään myös muun muassa ”Euroopan pääkaupunkia” Brysseliä sekä sen katukuvassa näkyviä historioita ja identiteettejä.
Vuoden 2018 viimeinen Ydin tarkastelee ihmis- ja kansalaisoikeuksien tilaa sekä niiden puolustajia ja vastustajia eri puolilla maailmaa. Liisa Liimatainen analysoi Saudi-Arabian armotonta hovipolitiikkaa, joka on juonitteluineen kuin tuulahdus keskiajalta. Hema Preya Selvanathan käsittelee demokraattisempaa Malesiaa ajavaa Bersih-liikettä, kun taas Nils Torvalds pohtii vanhoihin identiteetteihin takertuvia Trabant-ideologioita sekä niiden merkitystä EU:n tulevaisuudelle. Numeron Ydinhenkilö puolestaan on thaimaalainen toimittaja Pravit Rojanaphruk, joka on joutunut maan sotilashallinnon hampaisiin kriittisten kirjoitusten vuoksi.
Ydin 3/2018 tähystelee uusia utopioita ja kartoittaa nykyhetken karikoita. Rutger Bregman ja Arja Alho pohtivat, minne utopiat ovat menneet ja miten kehitystä pitäisi mitata. Timo Antero Korhonen käy läpi Jäämeren rataan liittyviä haavekuvia ja Heidi Nummi tuo esiin digitaalisten teknologioiden nurjan puolen käsitellessään Kiinan uiguurien asemaa valvonnan alaisina. Hussein al-Taee puolestaan muistuttaa ilmastonmuutoksen ja konfliktien suhteesta ja Vera Šćepanović ja Tom Junes selittävät, miksi kolmas maailmansota ei tule alkamaan Montenegrosta.