Avainsana-arkisto: suomi

Uskotko henkesi pääomasijoittajalle?

Arja Alho

Suomen julkinen terveydenhuolto on laadultaan Euroopan kärkeä ja kustannuksiltaan kohtuuhintaista. Nyt sairauksien hoidosta ollaan lohkaisemassa rahakas siivu yksityisille toimijoille. Aki Lindén kertoo, miksi niin ei pitäisi tehdä.

Kuva: Pekka Elomaa.

Arja: Mikä sinusta on hyvää suomalaisessa terveydenhuollossa? Monella eri mittarilla katsottuna rapakunnossa ei olla, mutta kuntien kyvyssä selvitä kasvavista sote-menoista väestön ikääntyessä on suurta vaihtelua.

Aki: Kunnallinen terveydenhuolto jakaantuu niin, että 40 prosenttia on perusterveydenhuoltoa ja 60 prosenttia erikoissairaanhoitoa. Joitain asioita on vuosien varrella siirtynyt perusterveydenhuollosta sairaanhoitopiireille, koska on ollut järkevää, että isommat kokonaisuudet vastaavat niistä. Julkisen rahoituksen osuus kaikesta terveydenhuollosta on puolestaan noin 75 prosenttia, eli kansalaiset maksavat ”suoraan omasta taskustaan” 25 %, mikä on eurooppalaisittain erittäin paljon.

On ehkä populistista sanoa, että eihän meillä ole kuin kaksi ongelmaa: terveyskeskuksen lääkärille ja hammaslääkärille pääsy. Kun ihmiset kysyvät toisiltaan, että kävitkö terveyskeskuksessa, he eivät tarkoita kaikkiaan niitä yli 30 erilaista palvelua, joita terveyskeskukset tarjoavat, vaan he tarkoittavat käyntiä terveyskeskuslääkärillä.

Lue loppuun

Luokittelua

Kirsi Koivuporras

Mies kertoo tarinaa. Vastaa niin kuin tuntemattomalle kysyjälle kerrotaan: rauhallisesti, kiihkotta. Kamera ei näytä kasvoja, enkä muista tarinaa sanasta sanaan jälkikäteen, mutta sen perussanoma on tuttu.

Tuli avioero, työpaikka meni alta ja terveys petti. Sitten tulivat pakolaiset, mutta samassa leipäjonossa heitä ei ole näkynyt. Miten se on mahdollista?

Lue loppuun

Pääkirjoitus 4/2016: Missä on se valta?

arjaYdin-lehden keskustelussa Helsingin Kirjamessuilla tutkija Johannes Kananen korosti valtamekanismien erittelyn merkitystä – jos ja kun haluamme muutosta.

Mitä valta oikein on? Sosiologian klassikon Max Weberin suppean määritelmän mukaan valta on A:n kykyä saada B tekemään halunsa mukaan B:n vastustuksesta huolimatta. Mutta vallankäyttö voi tulla oikeutetuksi ja eri osapuolten hyväksymäksi myös pehmeästi vaikkapa tradition, karisman sekä lain ja rationaalisen ajattelun kautta.

Heikki Paloheimo ja Matti Wiberg erottavat muitakin vallan ilmenemismuotoja kuin pakottamisen. Kun toimintavaihtoehtoja rajoitetaan, voidaan kohde saada toimimaan halutulla tavalla. Asenteitakin voidaan muuttaa. Kun valta muuttuu oikeudeksi ja tottelemisvelvollisuudeksi, on kyse sisäistetystä vallasta. Kohde kokee, että hänellä on velvollisuus totella, ja vallankäyttäjä puolestaan, että valta on hänen oikeutensa.

Lue loppuun

Mistä uhka Suomen turvallisuudelle?

Jaakko Blomberg
kuvablomberg-page-001

Jaakko Blombergin artikkeli Suomen lännenpolitiikka, Ydin 6/1969.

 

Uuden ulkopolitiikan kannattajat arvostelivat Suomen ulkopoliittista suuntaa 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa myös Ydin-lehden sivuilla. Keskusteluun osallistunut Jaakko Blomberg arvioi nyt, että kiistan osapuolilla oli lopulta samat tavoitteet.

Lue loppuun

Kolumni: Suomen on katsottava tulevaisuuteen

Ozan Yanar
Ozan_Yanar

Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja. Kuva Mikko Kauppinen.

Suomi elää pitkittyneessä taantumassa. Hallitus ajaa laajoja leikkauksia ja väittää niin sanottua yhteiskuntasopimusta välttämättömäksi. Sen peruspilareihin olisi kuulunut muun muassa työajan pidennys. Valitettava tosiasia on, ettei Suomea näin saada kestävästi nousuun. Lue loppuun

Tärkeintä on koulutuksen tasa-arvon eetos

Arja Alho

Jarmo Kallunki ja Erno Lehtinen - Kuva Pekka Elomaa

Pisa-paistattelussa koulupiirijaosta on luovuttu, puhutaan maksuista ja opintotuen rajoituksista. Miten koulutuspolitiikasta voisi saada säästöpaineissa kokonaisen kuvan? Jarmo Kallunki ja Erno Lehtinen auttavat. Samalla teemme kunniaa uraa uurtavalle peruskoulu-uudistukselle.

Lue loppuun

Pääkirjoitus 4/2014: Sanojen maku, merkitys ja voima

arjaViimeisten vuosikymmenten aikana monista käsitteistä ja yhteiskunnallisista arvoista on tullut otsikonomaisia ja sisällyksettömiä. Niin oikealla kuin vasemmalla ylistetään pohjoismaista hyvinvointimallia. Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta ei vastusta kukaan, poikkeuksena soinilaiset ja räsäsläiset, jotka eivät homoliittoja hyväksy.

Jos kuitenkin kaivautuu otsikkomaisuuden taakse, ristiriitaiset ja erilaiset käsitykset sanojen todellisista merkityksistä ovat suuria. Hankalinta on, että kaivuutyö on ulkoistettu meille itsellemme. Äkkiseltään luulisi, että poliittiset puolueet palaisivat halusta hikoilla puolestamme. Joskus tuntuu, että hieksi riittää aakkosämpäristä kaivetut miellyttävät ja kivat sanat.

Lue loppuun