Suomalainen työmarkkinajärjestelmä ei kykene tekemään sitä, mihin se on suunniteltu. Se on kuin ilman piirustuksia viiden sentin timpureiden tekemä talo: vino ja vesi tulee katosta läpi.
Suomalainen työmarkkinamalli toimii huonosti. Keskitettyjen ratkaisujen aika päättyi Elinkeinoelämän Keskusliiton suunnanmuutoksella 2015. Menneen tilalle ei sovittu mitään. Suomalaista sopimisen mallia voisi luonnehtia erilaisten ja ristiriitaisten näkemysten sekasikiöksi.
Sisäkkö soittamassa puhelimella talon emännän puolesta. Bell Telephone Quarterly, 1930.
Yhteiskuntaluokat muuttuvat, mutta niiden vaikutus näkyy silti niin kirjallisuuden henkilöhahmoissa kuin ihmisten arjessakin. Ymmärrystä luokista tarvitaan myös, jotta yhteiskunnan eriarvoistuminen voidaan pysäyttää.
Ekonomisti Anni Marttinen. Kuva: Pekka Elomaa.
Ekonomisti Anni Marttinen avaa kevään talouskeskustelun keskeisiä käsitteitä ja väittämiä. Tämä jokaisen pitää vähintään tietää velasta, työllisyydestä ja talouspolitiikan poliittisuudesta.
Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani. Kuva: Pekka Elomaa.
Sami Itanin lempilaji 10-ottelijana oli korkeushyppy. Nyt hän on urheiluvaikuttaja, joka puhuu urheilun vastuusta ihmisoikeuksien, kehityksen ja rauhan edistäjänä. Itanin rima on korkealla. Mihin hän mahtaa vielä yltää?
Varusmiehiä tauolla marssin aikana vuonna 1953. Kuva: Thomas Backa/Flickr.
Asevelvollisuus tulee kalliiksi niin yhteiskunnalle kuin yksilöllekin. Normaalin palkan maksaminen varusmiehille, palvelusajan lyhentäminen ja varusmiesten määrän vähentäminen voisivat auttaa korjaamaan tilannetta.
Käynnissä oleva työmarkkinoiden neuvottelukierros on näyttänyt monen silmissä erikoiselta. Työelämän sanotaan olevan murroksessa, mutta neuvotteluissa riidellään 24 työtunnista. Tämäkö on suomalaisen työelämän suurin haaste?
Korjattavana oleva euron merkki Frankfurtissa lähellä Euroopan keskuspankkia vuonna 2013.
(David Stanley/Flickr, CC BY 2.0)
Julkaistu alun perin Ytimen numerossa 3/2016.
Euroalueen taloutta ei pelasteta kopioimalla Saksan vientiteollisuuteen perustuvaa ”talousihmettä” muualle, vaan parantamalla työvoiman neuvotteluasemaa.