Avainsana-arkisto: uusliberalismi

Velka ja velkasuhde

Arja Alho
Anni Marttinen päällään sininen ulkotakki, selkä tummaa tiiliseinää vasten.

Ekonomisti Anni Marttinen. Kuva: Pekka Elomaa.

Ekonomisti Anni Marttinen avaa kevään talouskeskustelun keskeisiä käsitteitä ja väittämiä. Tämä jokaisen pitää vähintään tietää velasta, työllisyydestä ja talouspolitiikan poliittisuudesta.

Lue loppuun

Eriarvoisuus luokkakuvassa

Arja Alho

Arja AlhoYksilöpuheen yleisyydessä on hankalaa puhua luokasta. On väitetty, ettei luokkia enää ole. Myös keskiluokasta ja siihen kuulumisesta on tullut eräänlainen luokkien sulatusuuni. Tosin, eihän luokasta puhuminen tarkoita sitä, että ihmisiä pantaisiin jonkinlaiseen järjestykseen. Sitä vastoin luokkapuhe auttaa ymmärtämään erilaisia lähtökohtia ja resursseja, joita ihmisillä taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti elämässään on. Kuinka se voisi koskaan olla vanhanaikaista? Lue loppuun

Kamppailu hegemoniasta ja suunnasta

Arja Alho

Kamppailua yhteiskunnan johtajuudesta käydään koko ajan ja kaikkialla: politiikassa, työyhteisöissä, yliopistoissa ja mediassa. Omalle näkökulmalle maailman selittämiseen haetaan laajaa kannatusta. Kyse on hegemoniasta.

Hegemonisissa valtakamppailuissa tuotetaan ja annetaan ilmiasua uudenlaiselle toimijuudelle ja toiminnoille, joilla pyritään legitimoimaan ajattelutapoja ja näkemyksiä. Legitimiteetti ei perustu pakkoon, vaan siihen, että ihmiset noudattavat näitä ajattelutapoja vapaaehtoisesti sääntöinä. Usein säännöistä tulee myös lainsäädäntöä.

Lue loppuun

Kuka puolustaisi taiteilijaa?

Ville Ropponen

Antti Nylén. Kuva: Meri Björn.

Taide on työtä muiden joukossa, mutta sillä ei voi ansaita toimeentuloa. Uusliberaalissa yhteiskunnassa koko persoonallisuutensa uhraavan taiteilijan osaksi jää kamppailu sosiaalitukien hetteikössä.

Lue loppuun

Kerro, kerro kuvastin

Arja Alho

Politiikan kauniit ja rikkaat tanssivat jo tähtien kanssa ja tekevät diilejä. He avautuvat elämänsä vastoinkäymisistä ja joskus onnen hetkistäkin. Tiedämme, mitä Liike nyt -aktivistit sanovat baaritiskin naiselle ja kuinka toisen puolen kansanedustaja kamppailee viinapirun kanssa.

Politiikan rohkeat sankarit sen sijaan tekevät työtä lähes vuorotta. Odotamme heiltä kansan edustamisessa vastuullisuutta, näkemyksellisyyttä ja nuhteettomuutta. Ne kaikki ovat vaikeita asioita kenelle tahansa. Keväällä arvioimme heitä: joko luotamme tai sitten ei. Silti tärkeintä on, millaisilla ohjelmallisilla kysymyksillä niin puolueet kuin ehdokkaatkin puhuttelevat meitä ja mille he haluavat kannatuksemme!

Lue loppuun

Pääkirjoitus 2/2017: ”Sen suven suloisuutta”

Arja Alho

Kevään puhkeaminen kylmän horroksesta on ottanut aikaa. Syntymän ihme ja menetyksen suru vuorottelevat niin luonnon kiertokulussa kuin ihmisten elämässä. Samat kaaret löytyvät myös kansakunnan historiallisesta muistista.

Paavo Lipponen korosti presidentti Mauno Koiviston muistotilaisuudessa hänen merkitystään kahden murroksen – niin sisäpoliittisen kuin ulkopoliittisen – luotsina.

Sisäpoliittinen murros ajoittui Koiviston pääministeri-presidenttikauden saranaan. Vallanvaihto tapahtui hyvässä kansanvaltaisessa järjestyksessä sekä johti parlamentarismin vahvistumiseen ja presidentin valtaoikeuksien kaventamiseen.

Ulkopoliittinen murros sijoittui kylmän sodan päättymiseen. Koivisto teki päätöksen EU-jäsenyyden hakemisesta mutta myös YYA-sopimuksen irtisanomisesta. Liikkumavaran hän oli varmistanut huolehtimalla hyvistä suhteista niin Neuvostoliittoon kuin länteenkin.

Lipponen luonnehti myös Koiviston persoonallisuutta, joka oli samanaikaisesti aristokraattinen ja rento. Samaa luonnehdintaa hakisin myös itse.

Lue loppuun

Pääkirjoitus 2/2016: Päiväunia

Arja Alho

arjaLiisa kysyy Ihmemaassa Irvikissalta neuvoa, minkä tien valitsisi. Irvikissa vastaa sen riippuvan siitä, mihin haluaa päätyä. Tätä kysytään nyt myös Suomessa.

Viime eduskuntavaaleista on vuosi. Hallitus lupasi ohjelmassaan, että ”Suomi vuonna 2025 on uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä. Yhteiskunnassamme vallitsee luottamus.”

Mutta toisin on käynyt. Vuoden päivät on kipuiltu kilpailukykysopimuksen kanssa. Mikko Mäenpää kiteyttää epäluottamuksen ytimen: ei ole yhteistä näkemystä tulevaisuudesta.

Normien purku vaikutti järkevältä byrokratian kitkan vähentämiseltä. Mutta kun konkreettiset esitykset on ladottu pöytään, kyse onkin markkinavetoisesta mellastamisesta, jonka jalkoihin jäävät niin ihmiset kuin ympäristökin.

Lue loppuun