Viime vuoden elokuussa Taliban julistautui Afganistanin sodan voittajaksi ja otti maan hallintaansa. Yhteiskuntajärjestyksen määrää äärikonservatiivinen arvomaailma. Afganistanilainen toimittaja Zahra Karimy ja Mikkeliläinen maahanmuuttajia työkseen auttava Zarghounah Sharifee kertovat, mikä tilanne Afganistanissa on nyt ja miten pakolaiset pärjäävät Suomessa.

Kun Taliban otti väkivalloin vallan Afganistanissa elokuussa 2021, järjestö väitti muuttuneensa. Talibanin tiedottaja Zabihullah Mujahid kertoi 17.8.2021, että naiset saisivat edelleen käydä töissä, opiskella ja lupasi naisten olevan ”erittäin aktiivisia yhteiskunnassa Islamin puitteissa”. Vuosi on kulunut ja todellisuus on paljastunut julmalla tavalla.

— Mikään lupauksista ei ole toteutunut. Heidän sanojaan ei missään nimessä pidä uskoa, kun otetaan huomioon kaikki nämä teot, jotka vuoden aikana on tapahtunut, kaikki lupaukset on petetty, toteaa Zahra Karimy.

Karimy on Ylen toimittaja ja on saapunut perheensä kanssa Suomeen 2000-luvun alussa. Hän oli silloin yksivuotias. Ylellä Karimy on tehnyt juttuja muiden muassa Afganistanin tilanteesta. Toimittajan töiden lisäksi hän työskentelee kehittämisasiantuntijana Ylen palveluita saavutettavimmiksi kaikenlaisille suomalaisille kehittäen.

Se, joka oli ennen hedelmäkauppias, on nyt kerjäämässä rahaa ja se, joka oli ennen yliopistolehtori, on nyt hedelmäkauppias

Afganistanissa on sodittu pitkään, mutta Talibanin tultua valtaan moni asia kuitenkin muuttui. Ihmiset pakenivat. Maan talous romahti. Naisten asema romahti. Konservatiiviset näkemykset ottivat maassa vallan.

— Todella paljon rajoittamista. Pukeutumista on rajoitettu todella paljon. Ei saa esimerkiksi käyttää mitään värikkäitä vaatteita. Ei saa käyttää hajuvettä, meikkiä, kenkiä joista kuuluu ääni, koska nämä kaikki saa miehet kuulemma ajattelemaan kamalia asioita, Zahra Karimy kertoo.

Talibanin valtaannousun jälkeen yli 12-vuotiaat tytöt eivät ole saaneet käydä koulua. Monet vanhemmat eivät enää lähetä edes nuorempia tyttöjä kouluun, vaikka heillä olisi lupa siihen.

— Osa ihmisistä ehkä pelkää, että näille tytöille tapahtuisi jotain, Karimy kertoo.

Afganistanin taloudellinen romahdus on koskettanut yhteiskunnan kaikkia kerroksia. Karimy kertoo, että ennen Afganistanissa ei ollut juurikaan kerjäläisiä, mutta nyt heitä on paljon.

— Se, joka oli ennen hedelmäkauppias, on nyt kerjäämässä rahaa ja se, joka oli ennen yliopistolehtori, on nyt hedelmäkauppias, Karimy kuvailee.

Uusi Taliban on sama vanha Taliban

Mikkelissä asuva Zarghounah Sharifee perheineen saapui Suomeen kiintiöpakolaisina vuonna 2004. He pakenivat Afganistanista Iraniin vuonna 1996, kun Taliban tuli ensimmäisen kerran valtaan. Sarifee oli opiskellut Uzbekistanissa Tashkentin yliopistossa ja työskenteli Afganistanissa lehtitoimittajana. Talibanin tultua valtaan oli selvää, ettei korkeakoulutetulle työssäkäyvälle naiselle ollut sijaa maassa.

— Afganistanissa meillä oli kaunis omakotitalo pääkaupungissa. Minulla oli tosi hyvä työ ja miehellä myös. Meillä oli kavereita ja sukulaisia, kaikki, mitä tavallisella perheellä tarvitsi olla. Talibanin takia kaikki piti jättää taakse, Sharifee kuvailee.

Nykyään Sharifee työskentelee Mikkelissä Monikulttuurityö Mimosa ry:ssä palveluohjaajana. Hän ohjaa ja neuvoo darin-, persian- ja venäjänkielisiä asiakkaita ja auttaa heitä kaikenlaisissa arkielämän asioissa. Esimerkiksi erilaisten hakemusten tekemisessä.

Sharifeet pakenivat ensin Iraniin, sillä kieli ja kulttuuri olivat tuttuja. Elämää ei kuitenkaan pystynyt rakentamaan sinne. Perhe joutui uusimaan vuosittain oleskelulupansa, Sharifee ei voinut tehdä töitä toimittajana, lasten koulu maksoi liikaa ja miehen ei ollut mahdollista tehdä vakituisia töitä pakolaisena. Lopulta he pääsivät YK:n pakolaisjärjestön kautta kiintiöpakolaisina Suomeen.

Talibanin uusi nousu saa Sharifeen surulliseksi.

— Afganistanissa tavallisen ihmisen elämä on kuin vankilassa. Ihmisiltä puuttuvat perusoikeudet. Toivon, että maailma tietää, että Afganistanin tilanne ei ole parantunut ja taliban ei ole koskaan muuttunut, Sharifee harmittelee.

Karimyn mukaan 2020-luvun Taliban rajoittaa naisia ja harjoittaa samanlaisia julmuuksia kuin 90-luvun Taliban, mutta löytää myös olennaisen eron. Sosiaalinen media on läsnä etenkin Afganistanin suurissa kaupungeissa.

— Taliban on enemmän varuillaan esimerkiksi Kabulissa. Some on joka paikassa, eivätkä he halua huonoja videoita julkisuuteen. Afganistanilaiset ovat nyt myös koulutetumpia kuin 90-luvulla, Karimy kertoo.

Maahanmuuttoviraston tiedonsaanti on vaikeutunut

Maahanmuttovirasto osallistuu tiiviisti  Euroopan unioinin turvapaikkaviraston Country Guidance -linjausten valmisteluun yhdessä muiden EU-maiden virastojen kanssa. Country Guidance -linjaukset toimivat Maahanmuuttoviraston maakohtaisten soveltamisohjeiden eli maalinjausten taustalla. Afganistanin kohdalla linjaus on muuttunut Talibanin valtaannousun jälkeen.

Maahanmuuttoviraston erityisylitarkastaja Eppu Ojala kertoo, että virasto on tunnistanut selkeästi vaarassa olevia ryhmiä. Esimerkiksi turvallisuusjoukoille työskennelleet, yhteiskunnallisesti aktiiviset naiset, uskonnolliset vähemmistöt, ihmisoikeustyöntekijät, seksuaalivähemmistöt ja muut ryhmät, joita Taliban ei katso hyvällä, ovat sellaisia selvästi vaarassa olevia ryhmiä.

Ojala kertoo, että ilmaiskujen ja maataisteluiden vähennyttyä, vaara joutua erottelemattoman väkivallan uhriksi on suurimmassa osassa Afganistania vähentynyt. Hän toteaa, että Vaikka taisteluiden väheneminen on parantanut yleistä turvallisuustilannetta, ei maa silti ole kaikille ihmisryhmille turvallinen.

— Kun otetaan huomioon Taliban järjestön asettama yhteiskuntajärjestys ja heidän aikaisempi toiminta, niin huomaamme, että siellä on selkeästi tällaisia ryhmiä, jotka voivat olla suuressa vaarassa siellä, Ojala kertoo.

Kansainvälisten joukkojen vetäydyttyä Afganistanista ja Talibanin otettua maa hallintaan on maalinjauksia tekevien virastojen tiedonsaanti vaikeutunut. Maahanmuuttovirastossa Afganistanin maalinjaukset tehdään maakuntakohtaisesti. Linjaamisella tarkoitetaan esimerkiksi erottelemattoman väkivallan riskin arviointia.

— Suurta osaa alueista emme ole vielä pystyneet linjaamaan tiedonpuutteen vuoksi. Esimerkiksi Kabulin maakunnasta ollaan saatu tarpeeksi tietoa sen alueen linjaamiseksi, Ojala kertoo.

Kabulin maakuntaan kuuluu sekä maaseutu- että kaupunkialueita. Ojala kertoo, että yksittäisen hakijan kohdalla selvitetään tarkka kotipaikka. Jokaisen hakijan tilanne ja turvapaikan tarve arvioidaan erikseen.

Maahanmuuttoviraston tämän vuoden Afganistanilaisia koskevista 274 päätöksestä  yli 240 on ollut myönteisiä turvapaikkapäätöksiä. Talibanin valtaannousun jälkeen Maahanmuuttoirasto ei ole tehnyt yhtään käännytyspäätöstä Afganistaniin.

Karimy kertoo, että näkemys turvallisuustilanteesta riippuu siitä, keneltä sitä kysytään. 

— Esimerkiksi vähemmistöjen kohdalla kuten shiiat, hazarat, sikhit ja hindut ovat sellaisia ryhmiä, kenelle turvallisuustilanne ei ole mitenkään parantunut, Karimy kertoo.

Karimyn mukaan toisilla alueilla Talibania taas kannatetaan. Ne ovat alueita, joilla Taliban hallitsi myös silloin kun kansainväliset joukot olivat vielä maassa.

— Siellä ajatellaan, että Taliban on hyvä ja että he puolustavat meitä, Karimy kertoo.

Kieli ja koulutus ovat avaavat ovet yhteiskuntaan

Kouluttamattomalla tai lukutaidottomalla henkilöllä on vieraaseen yhteiskuntaan asettuminen hankalampaa. Tulkkina toiminut ja päivittäin maahanmuuttajia auttava Sharifee kertoo, että kieli on avain yhteiskuntaan.

— Kielen avulla pääsee mukaan yhteiskuntaan. Jos ei osaa kieltä, niin ei voi ymmärtää mitään tv:stä tai lehdistä eikä ymmärrä mitä ihmiset keskustelevat, Sharifee sanoo.

— Minulle sopeutuminen ei ollut vaikeaa, koska en ollut Afganistanissa kotirouva. Olin työelämässä ja olen koulutettu ihminen. Kaikilla ei ole sama tilanne. On paljon sellaisia rouvia, jotka ovat vain kotona eivätkä ole käyneet kouluja, Sharifee sanoo.

Afganistanin aivovuodosta, eli koulutettujen ihmisten pakenemisesta on kirjoitettu niin kotimaan mediassa, esimerkiksi Ylellä, kuin kansainvälisessä mediassa, kuten LA Timesissa. Maahanmuuttoviraston mukaan todellisuus se, että ihmisiä saapuu ihan kaikenlaisista taustoista.

— Evakuointilennoilla oli virkamieskuntaa ja kansainvälisille joukoille työskennelleitä. Siinä joukossa oli ehkä keskimääräistä enemmän korkeasti koulutettuja. Muuten sieltä tulee ihan kaikenlaisia ihmisiä. Sitten taas 2015 ja 2016 tulleissa on erityisesti hazara-vähemmistöön kuuluvia, Ojala kertoo.

Sharifeen mukaan vaatii erityistä vahvuutta pärjätäkseen pakolaisena vieraassa maassa.

— Kieli ja kulttuuri ovat erilaisia. Ympäristö, sää, yö ja päivä ovat kaikki erilaisia. Tarvitsee tehdä todella paljon työtä ja olla vahva. Silloin onnistuu, Sharifee kertoo.

Karimy oli vielä hyvin pieni saapuessaan Suomeen. Hän on käynyt suomalaiset koulut, ensin Hämeenlinnassa, sitten Helsingissä.

— Kun on asunut Suomessa pitkään, niin voi elää ihan tavallista arkea kuin muutkin ihmiset, Karimy sanoo.

Älkää unohtako Afganistania

Afganistanissa on sodittu jo vuosikymmenien ajan. Kun puhutaan toivosta ja siitä miten Afganistanin tilannetta voisi parantaa ovat vastaukset ristiriitaisia. Ulospääsyä on vaikeaa nähdä, mutta parempaan halutaan uskoa.

— Toivon, että tämä tilanne menee ohi, mutta kyse on koko maailman politiikasta. Afganistanilaisilla ihmisilläkin on oikeus elää rauhassa ja käydä koulua. Toivon, että he, ketkä ratkaisevat nämä asiat, ajattelevat niitä tavallisia ihmisiä, Sharifee sanoo.

Karimy kertoo, että afganistanilaiset ovat kasvaneet siihen, että toivoa pidetään yllä. 

— Ihmisillä on kyllä toivoa ja he haluavat uskoa parempaan huomiseen. Toisaalta en oikein usko tilanteen paranevan. Taliban on tullut jäädäkseen ja he yrittävät pitää vallasta kiinni. Afganistan on niin monimutkainen maa, ettei voi tietää mitä tapahtuu, Karimy pohtii.

Karimya harmittaa suuresti myös kansainvälisen yhteisön toiminta ja avustusten valuminen hukkaan. Viimeisen 20 vuoden aikana Afganistaniin on virrannut valtavasti avustuksia.

— Avustusten vaikuttavuutta ei valvottu kunnolla. Sillä rahalla olisi pystytty tekemään todella paljon asioita siten, että Afganistan itse pystyisi nyt elättämään itsensä. Sillä rahalla olisi pitänyt auttaa ihmisiä pysymään omilla jaloillaan. Nyt niitä meni paikallisten johtajien ja poliitikkojen taskuihin, Karimy sanoo.

Karimyn mielestä paikallisia ihmisiä tulisi auttaa ja tukea. Erityisesti naisia ja Talibania vastustavia tahoja. Hän toivoo maan suunnan muuttuvan.

— Tietenkin toivoisin, että Afganistanissa tapahtuisi joku käänne ja tulisi koalitiohallitus erilaisista heimoista. Ja että olisi eri uskonnoista ja vähemmistöistä ihmisiä edustamassa. Jotta edes päästäisiin samaan tilanteeseen, joka oli ennen Talibania, Karimy sanoo.

— Se tuntuu liian utopialta. Vähitellen toivo on hiipunut. Tuntuu, että koko tilanne on vain unohdettu ja jätetty Afganistan oman onnensa nojaan.

Karimy penää Afganistanin tilanteelle lisää mediahuomiota. Hän toivoo, että mediat kirjoittaisivat siitä, miten ihmisten elämä on muuttunut ja miten paljon ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu maaseudulla, miten paljon lapsiavioliitot ovat nousseet.

— Suurin osa asioista, mitä tiedämme on vain Kabulista ja siellä asiat ovat paremmin kuin maaseudulla. Maaseudulta emme saa mitään tietoa, Karimy sanoo.

Maahanmuuttajien kanssa työskentelevä Sharifee sanoo, että Afganistania ei saa unohtaa.

— Valitettavasti kaikki mitä maailmalla tapahtuu, Ukraina ja muut. Se peittää Afganistanin tilanteen. Se on surullinen juttu, vaikka asiat menevät vain huonompaan, Sharifee kertoo.

Tämä artikkeli on tuotettu yhteistyössä virolaisen kansalaisjärjestö Mondon kanssa. Artikkeli on osa hanketta ”I Am European: Migration Stories & Facts for the 21st Century”, jota rahoittavat Euroopan unioni, Viron kulttuuriministeriö, Viron kansallinen kansalaisyhteiskuntasäätiö ja Viron ulkoasiainministeriö kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun varoista. Tämän artikkelin sisältö ei välttämättä vastaa rahoittajien näkemyksiä.