Anna Gustafsson: Ympäristö – sodan hiljainen kärsijä
Sotien ja konfliktien aiheuttamat ympäristövahingot uhkaavat ihmisten terveyttä ja ekosysteemin hyvinvointia jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Millaisia ympäristöuhkia Ukrainan sotaan liittyy?
Sodan aiheuttama humanitaarinen kärsimys ja ympäristölle aiheutettu tuho liittyvät vahvasti toisiinsa, sanoo Freek van der Vet, yliopistotutkija Helsingin yliopistossa. Van der Vet johtaa Toxic Crimes -tutkimusryhmää, joka selvittää mahdollisuuksia parantaa kansainvälistä lainsäädäntöä ympäristön suojelemiseksi sodassa.
Suomen Akatemian ja Koneen säätiön rahoittama tutkimusprojekti kartoittaa Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamia ympäristötuhoja ja arvioi uusia tapoja seurata ympäristön tilaa konfliktialueella.
Sota tuhoaa ja saastuttaa ympäristöä kahdella tavalla. Suoraa vahinkoa luonnolle aiheutui esimerkiksi Vietnamin sodassa, jossa Yhdysvallat levitti ruoantuotannon kannalta tärkeille peltoalueille ympäristömyrkkyjä. Kuwaitin sodassa 1990-luvulla sytytettiin tahallisesti öljykenttiä tuleen, jolloin ilmaan levisi myrkyllisiä saasteita. Sota tuhoaa luontoa myös epäsuorasti. Iskuja tehdään teollisuuslaitoksiin, joista valuu maahan ja veteen saastetta. Ammuksista, rikkoutuneesta sotakalustosta ja raunioituneista rakennuksista jää jälkiä luontoon jopa vuosikymmeniksi.
Freek van der Vet käyttää termiä hidas väkivalta, kun hän puhuu konfliktien ja sodan aiheuttamista ympäristötuhoista ja niiden vaikutuksista ihmisiin.
”Sota saastuttaa ympäristöä ja pidentää siten konfliktin aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä. Jos maaperä ja vesistö saastuvat, ihmisten on hyvin vaikea palata entiselle asuinalueelleen. Saastunut vesi ja maaperä ovat pitkäaikainen uhka kansanterveydelle”, van der Vet sanoo.
Ukrainassa taisteluja on käyty erityisesti maan itäosissa, alueilla, jotka olivat pahasti saastuneita jo ennen konfliktia. Pelkästään Donbasissa on yli 4 500 saastuttavaa teollisuuslaitosta. Alue oli Freek van der Vetin mukaan Euroopan pahin ihmisen aiheuttama ekokatastrofi jo ennen sotaa. Van der Vet sanoo, että toimittajat kysyvät häneltä jatkuvasti, mikä on Ukrainan sodan pahin ympäristötuho. Sellaista on kuitenkin vaikea nimetä.
”Kriisi alkoi jo vuonna 2014. Tänä aikana taistelut ovat vahingoittaneet ympäristöä, luonnonsuojelualueita ja paikallisen väestön terveyttä laajasti ja uhka ihmisten terveydelle ulottuu paljon Ukrainaa suuremmalle alueelle. Osa tuhoista näkyy vasta pidemmän ajan kuluttua, eikä niiden vaikutus jakaudu tasaisesti”, van der Vet selittää.
Itäisessä Ukrainassa sijaitsee paljon kaivosteollisuutta, öljynjalostamoja ja raskasta teollisuutta. Venäjän hyökkäyksessä kaivoksia on tuhoutunut ja niistä tulvinutta saastunutta vettä on valunut maaperään. Iskut ongelmajätelaitoksiin, voimaloihin, kaasuputkiin ja teollisuuslaitoksiin ovat aiheuttaneet vakavia tuhoja alueen luonnolle, ihmisille ja ekosysteemille. Mustamereen valuvat kemikaalit ja myrkyt kulkeutuvat jokia myöten myös muihin maihin. Tuhojen todellinen laajuus ei ole vielä tiedossa ja selviää vasta pitkän aikavälin seurannassa.
Osana Toxic Crimes -projektia tutkitaan myös mahdollisuutta kehittää kansainvälistä lainsäädäntöä, jotta sodassa luontoa tuhonneet voisivat joutua teoista rikosoikeudelliseen vastuuseen.
**
Kansainvälinen lainsäädäntö kykenee puuttumaan ympäristön tuhoamiseen konflikteissa paremmin, kuin yleensä ajatellaan, sanoo Stavros Pantazopoulos. Pantazopoulos toimii post-doc tutkijana Toxic Crimes -projektissa.
”On olemassa useita kansainvälisiä oikeudellisia välineitä ja yleissopimuksia, joissa käsitellään erityisesti aseellisten konfliktien ympäristövaikutuksia. Niissä luetellaan valtioiden ja muiden toimijoiden velvollisuuksia suojella ympäristöä sodan aikana”, Pantazopoulos sanoo.
Yksi merkittävimmistä sopimuksista on Geneven yleissopimus ja tarkemmin vuoden 1977 lisäpöytäkirja I neljään vuoden 1949 Geneven yleissopimukseen. Siinä esimerkiksi kielletään sellaisten sotatoimien käyttö, joiden tarkoituksena on tahallisesti aiheuttaa laajaa, pitkäaikaista ja vakavaa vahinkoa luonnolle. Niin ikään YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunta on laatinut periaatteita, joiden kautta pyritään ehkäisemään, minimoimaan ja korjaamaan aseellisten konfliktien ympäristövaikutuksia.
On myös muita kansainvälisiä sopimuksia, joita olisi mahdollista soveltaa suojelemaan ympäristöä sodan aikana. 150 maan allekirjoittama YK:n luonnon monimuotoisuutta koskeva yleissopimus mainitsee ympäristönsuojelun merkityksen sodan ja konfliktien aikana. Pariisin ilmastosopimus vuodelta 2015 on solmittu torjumaan ilmastonmuutosta ja voisi soveltua myös sotatilanteessa.
Ongelmia tulee vasta siinä vaiheessa, kun ympäristösotarikoksista pitäisi nostaa syyte. Onko sodassa aiheutettu tuho ympäristölle sotarikos yksittäistä ihmistä, yhteisöä vai luontoa kohtaan?
”On mielenkiintoista nähdä, miten pitkälle pääsemme nykyisellä kansainvälisellä lainsäädännöllä. Oikeudellisesti ympäristön kohdalla voidaan käyttää ihmisoikeuksien turvaamiseksi laadittua lainsäädäntöä. Ihmisoikeuksiin kuuluu esimerkiksi oikeus elämään, turvallisuuteen ja terveyteen. Kaikki nämä käsitteet sisältyvät ympäristöön, jossa ihminen elää”, Stavros Pantazopoulos kuvaa.
**
YK:n yleiskokous julisti oikeuden puhtaaseen, terveyttä ja luontoa suojelevaan elinympäristöön osaksi ihmisoikeuksia vuonna 2022. Pantazopoulos sanoo, että kansainväliset tuomioistuimet ovat jo varsin hyvin varautuneet yksilöä koskevien ihmisoikeusloukkausten tuomitsemiseen. Kokonaisten yhteisöjen oikeuksien turvaaminen esimerkiksi sodan, tai tulevaisuudessa myös ilmastonmuutoksen aiheuttamien ympäristötuhojen seurauksena, on sen sijaan vasta alussa.
Haagissa toimiva, vuonna 2002 perustettu kansainvälinen rikostuomioistuin ICC voi asettaa syytteeseen yksittäisiä henkilöitä sotarikoksista, joka tahallinen hyökkäys luonnonympäristöä vastaan voi tietyissä olosuhteissa olla. Venäjä ei kuitenkaan tunnusta ICC:n toimivaltaa, joten sen johdon saaminen tuomiolle Haagiin voi olla hyvin vaikeaa.
Vaikka Venäjän saaminen oikeudelliseen vastuuseen olisi lähes mahdotonta, on tärkeää kerätä tietoa ja todisteita Ukrainan sodan vaikutuksista alueen luontoon, ekosysteemiin ja eläimiin. Sota-alueella tarpeeksi kattavien näytteiden kerääminen on vaikeaa ja vaarallista. Toxic Crimes -projektissa sovelletaan myös uusia metodeja sota-alueen ympäristötuhojen kartoittamiseen. Esimerkiksi Donbasin tilannetta on seurattu satelliittikuvien avulla ja kansalaisille on annettu mahdollisuus kerätä aineistoa omasta lähialueestaan.
”Olemme nyt hyvin kriittisessä vaiheessa. Meillä on jo kasassa paljon dataa sodan aiheuttamista ympäristötuhoista. Kansainvälisesti on myös herätty sodan aiheuttamaan välittömään ympäristöuhkaan. Ukrainan hallitus on myös halukas osallistumaan seurantaan. Mitä tarvitaan nyt, on kansainvälisesti tunnustettu rekisteri, johon kaikki tuhot on mahdollista kirjata. Tietoa tullaan tarvitsemaan jälleenrakennuksen alkaessa”, van der Vet sanoo.
Toimittaja Anna Gustafsson osallistui Toxic Crimes -seminaariin Ateenassa ja kirjoitti Ydin-lehdelle aiheesta reportaasin.