Hakeutuuko Suomi Naton radioaktiiviseen ytimeen?

Pienet uutiset voivat joskus avata isoja asioita.

Marraskuun alkupuolella ilmavoimat ilmoitti sosiaalisessa mediassa (https://x.com/FinnishAirForce/status/1988591088375095435), miten Suomen F-18 Hornetit saattoivat Suomen ilmatilassa amerikkalaista B-52 Stratofortress – pommikonetta. Kone lensi Kuopion koillispuolelle ja harjoitteli siellä simuloitua pommittamista (https://www.lentoposti.fi/uutiset/jtac_ilmatulenjohto_osoitti_maalit_sotinpurolla_usafn_b_52h_simuloidulla_pommitusteht_v_ll), jota suomalainen tulenjohto ohjasi maaliin.

Menneinä vuosikymmeninä Vietnamia ja Irakia mattopommittanut (https://en.wikipedia.org/wiki/Boeing_B-52_Stratofortress#) B-52 on konetyyppi, joka rakennettiin jo 1950-luvulla kantamaan Yhdysvaltojen atomiaseita. Kyseiset ”kuolemanlinnut” kuljettavat nykyisin erilaisia täsmäpommeja ja ohjuksia mukaan lukien AGM-86-risteilyohjus, joka voidaan varustaa 150 kilotonnin ydinkärjellä. Tämä on voimakkuudeltaan kymmenen kertaa enemmän kuin Hiroshiman pommi.

Suomessa ei ydinaseiden käyttöä ole harjoiteltu.

Maailmalla Yhdysvallat noudattaa kuitenkin periaatetta, jonka mukaan se ei kiellä eikä myönnä, onko sen liittolaismaissa vierailevissa ilma- tai merialuksissa ydinaseita.
B-52-koneet ovat lennelleet aiemminkin Suomen ilmatilassa ja harjoitelleet tehtäviä pudottamalla oikeita liitopommeja Suomen maaperään.

Ydinasevaltoja ja -harjoituksia

Sodan harjoittelutoiminnassaan Suomi on muutenkin hakeutunut jopa Naton mittapuulla pienen piirin kerhoihin.

Kesäkuussa ilmavoimien esikunnasta Tikkakoskelta johdettiin kahden viikon mittaista Atlantic Trident – harjoitusta (https://www.usafe.af.mil/News/Article-Display/Article/4229761/us-uk-french-and-finnish-air-forces-conclude-atlantic-trident-25-in-finland/), jossa Suomi testasi yhteistoimintaa sotilasliitto Naton kolmen ydinasevallan Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian kanssa. Harjoitusta ei ole aiemmin pidetty Atlantin ulkopuolella eikä siihen ole osallistunut muita kuin Naton ydinasevaltoja.

Lokakuussa Suomen Hornetit puolestaan lensivät Tanskan Skrydstrupin lentotukikohtaan Naton vuotuiseen Steadfast Noon (https://defmin.fi/-/suomi-osallistuu-naton-vuosittaiseen-ydinpeloteharjoitukseen) ydinpeloteharjoitukseen. Näihin manöövereihin osallistui vain 14 Naton yhteensä 32 jäsenmaasta.

”Pelotetta rakennetaan yhdessä”

Suomessa osallistumisen kansainväliseen harjoitustoimintaan hyväksyy hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta presidentin johdolla.

Kysymys kuuluukin, mihin lähes kokonaan kokoomusvetoinen ulkopolitiikan johto tällä pyrkii? Onko pinnan alla muhimassa muutos Suomen suhteessa ydinaseisiin? Vihiä tästä antoi presidentti Alexander Stubb puhuessaan (https://www.presidentti.fi/tasavallan-presidentti-alexander-stubbin-puhe-254-valtakunnallisen-maanpuolustuskurssin-avajaisissa-ritarihuoneella-helsingissa-3-marraskuuta-2025/) valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa marraskuun alussa:

– Olemme siirtyneet uudelle ydinaseaikakaudelle, jossa valitettavasti ydinaseiden merkitys on ollut kasvussa Stubb lausui.

Hänen mukaansa Suomessakin pitää nyt miettiä, miten ”pelotetta rakennetaan yhdessä, miten eskalaatiota hallitaan”.

Jo ennen vuoden 2024 presidentinvaaleja Stubb oli ”täysin samaa mieltä” väitteestä (https://www.vaalikone.fi/presidentti2024/hs/ehdokkaat/adcbf130-d5d9-463c-b096-12238c98f3d9), jonka mukaan ”Suomen tulee sallia ydinaseiden kuljetukset Suomen kautta”.

Venäjän ydinvarjo vaatii vastinetta

Myös puolustushallinnossa sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kokoomuspiireissä ydinaseista puhutaan varsin myönteiseen sävyyn. Suomen edustaja Naton ydinsuunnitteluryhmässä on puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.).

Logiikka kulkee niin, että Venäjän kalistelu ydinaseilla vaatii Natolta vastauksen. Nykyisin Venäjän sanotaan toimivan niin, että se valtaa toisen maan alueita, jotka siirtyvät sen jälkeen maan ydinasesateenvarjon alle. Jos hyökkäyksen kohteena olevalla maalla ei itsellään ole ydinasesuojaa, ei mitään juuri ole enää tehtävissä.

Tämä on vakava paikka erityisesti niin sanotun ”etulinjan maille”, kuten Suomea sotilaspiireissä nykyään kutsutaan. Jos Naton ydinaseistus ei ole kunnossa, puolustus ei ole kunnossa, hallinnossa järkeillään.

Suomelta ei varaumia ydinaseisiin
Nato-jäsenyyttä haki keväällä 2022 pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus. Sen jäsenyyttä koskevassa lakiesityksessä todettiin selvästi, että yhteiseen puolustukseen kuuluu myös ”Naton ydinasepelote, joka perustuu viime kädessä Yhdysvaltojen ydinaseisiin” ja että ”ydinaseet ovat keskeinen osa Naton pelotetta tavanomaisten aseiden ja ohjuspuolustuksen suorituskykyjen ohella”.

Samalla laki Nato-jäsenyydestä toteaa, että meni mukaan sotilasliittoon ”täysillä oikeuksilla ja velvollisuuksilla” eli ilman omia ehtoja ja varaumia. Kun jäsenyysprosessi oli meneillään, samaa alleviivasivat pääministerin Marinin ohella myös presidentti Sauli Niinistö, ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) ja puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.).

Ydinenergialaki kieltää räjäytykset

Joitain rajoituksia kuitenkin on. Voimassa oleva ydinenergialaki (https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1987/990) kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin sekä niiden ”valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen” Suomessa.

Myös rikoslaissa säädetään ydinräjähderikoksesta, joka kieltää sen, että ”tuo Suomeen taikka hankkii, valmistaa, kuljettaa, toimittaa, pitää hallussaan, kehittää tai räjäyttää ydinräjähteen tai harjoittaa tutkimustoimintaa sen valmistamista varten”.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta kuitenkin ennakoi mietinnössään keväällä 2022, että paineita ydinenergialain muuttamiseen voi tulla. Eteen voi tulla esimerkiksi tilanteita, joissa ”ydinaseita kuljettavalla Nato-maan aluksella olisi tarve liikkua Suomen aluevesillä tai ilmatilassa”. Ydinaseiden kuljettamiseen kelpaavia aluksia on nähty Suomessa jo paljon.
Mietintö kuitenkin totesi, ettei valiokunnan saaman selvityksen Naton ja Suomen neuvotteluissa noussut esiin seikkoja, jotka edellyttävät ydinräjähteitä koskevan lainsäädännön muuttamista.

Naton sitoumukset eivät enää päde

Myös Naton suhde ydinaseiden sijoittamiseen uusiin jäsenmaihin on muuttunut.
Vuonna 1997 hyväksytyssä Naton ja Venäjän välisessä perusasiakirjassa (https://www.nato.int/en/about-us/official-texts-and-resources/official-texts/1997/05/27/founding-act?selectedLocale=su) sotilasliitto vahvistaa niin sanotut kolme eitä. Sillä ei ole aikomusta, suunnitelmaa tai syytä sijoittaa ydinaseita sotilasliiton uusiin jäsenmaihin. Myöskään mitään tarvetta muuttaa ydinasepolitiikkaa ja sijoittelua ei ole nyt tai tulevaisuudessa.

Suomessa syksyllä vierailleen korkea-arvoisen Nato-virkailijan mukaan suuri osa Nato-maista katsoo Venäjän kanssa tehdyn peruskirjan kuitenkin olevan mitätön, koska Venäjä on rikkonut kaikkia sen perusperiaatteita.

Sotilasliitto totesi jo vuonna 2022 strategisessa konseptissaan (https://www.nato.int/content/dam/nato/webready/documents/publications-and-reports/strategic-concepts/2022/290622-strategic-concept.pdf), ettei Venäjä ole enää sen kumppani. Tämän takia Nato-maat eivät enää välitä myöskään tavanomaisten, pysyvien joukkojen sijoituksen kiellosta uusiin jäsenmaihin.

Joka tapauksessa päätösvalta liittyen ydinaseisiin on Yhdysvaltojen käsissä. Iso-Britannian voimat ovat vähäiset eikä Ranska ole asettanut ydinaseitaan Naton käyttöön.

Tarjolla saatto- ja tukipalveluita

Suomen entistä suopeampi suhtautuminen ydinaseisiin ei välttämättä tarkoita, että maaperäämme kaivetaan Naton ydinasesiiloja tai ydinpommein varustautuneet lentokoneet ja sotalaivat muuttuvat pysyviksi vieraiksi.

Natossa tunnetaan myös niin sanottu tavanomainen tuki ydinaseoperaatioille (Conventional Support for Nuclear Operations, CSNO). Se tarkoittaa erilaisia hävittäjäsaattueita ja muuta suojaa ydinaseita kuljettaville lentokoneille. Se voi tarkoittaa myös tiedustelutiedon, tankkauksen ja ylläpidon tarjoamista ydinaseita kuljettaville lentokoneille sekä niiden suojaamista ohjuspuolustuksella sekä elektronisella ja kybersodankäynnillä.

Jo Nato-jäsenyyden myötä Suomesta tuli rajamaa kahden ydinaseilla varustautuneen, toisilleen vihamielisen sotilaallisen mannerlaatan reunalle. Meillä ei ole juuri kysytty, lisääkö tämä todella suomalaisten turvallisuutta maailmassa, jossa ydinaseiden kalistelusta on tullut yhä enemmän arkipäivää.

Erityisesti Suomen kohdalla vastakkainasettelun riskiä kasvattaa se, että Venäjä on keskittänyt valtavan määrän ydinasevoimaa Kuolan niemimaalle.

 

**

Kirjoittaja Antero Eerola seuraa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Hän on myös varapuheenjohtaja puolustusministeriön yhteydessä toimivassa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan koulutus- ja järjestöjaostossa.