Kuvittele tulevaisuus!

On tuskallista nähdä, miten militarisoituminen puskee ovista ja ikkunoista.  On vain asevaraisuuden vaihtoehto.

Vaikka jotkut saattavat myöntää Yhdysvaltojen asemoitumisen muutoksen olevan pulmallinen nyt ja tulevaisuudessa, silti transatlanttinen yhteistyö on ykkösasia. Aseteollisuuden ylivertaisuus jyrää kauniit arvopuheet. Vaikka EU:n strategisen autonomian vahvistaminen itsenäisestä ulkopoliittisesta toimijuudesta aina eurooppalaiseen puolustusteollisuuteen – synergioiden ja toimintakyvyn kasvattamiseksi – saa kannatusta, silti EU:n keskeiset toimijat horjuvat. Eikä vain Euroopassa, vaan myös Suomessa.

Iranin sodan ei pitänyt olla ”meidän sotamme” mutta näyttäisi siltä, että Hormuzinsalmelle ollaan menossa. Israelin käsittämätön piittaamattomuus kansainvälisestä oikeudesta saa vain yksittäistä arvostelua. Ukrainan ja sen kansalaisten kärsimysten lopettaminen ei etene, koska Ukraina ”taistelee Euroopan puolesta”. Eikö meidän olisi aika kyseenalaistaa tällainen itsekkyytemme suhteessa ukrainalaisiin?  Ja EU:n erityisesti, jonka juuret ovat sodan kauheuden ja raunioiden järkyttämät ja jonka integraation – yhteistyön, kaupan ja kaikkinaisen kanssakäymisen – tarkoituksena on ollut lujittaa rauhanomaisen rinnakkaiselon mahdollisuutta.

Erikoisinta on, ettei Suomessa pidetä keskusteluyhteyksiä Venäjään tarpeellisena. Tosin entinen presidentti Sauli Niinistö pitää.

Kyseessä on kotimaamme, jolla on kunniakas rauhanturvaamisen, sovittelun, liennytyksen ja kansainvälisen yhteistyön edistämisen menneisyys. Mutta nyt ei diplomatian mahdollisuuksista saa edes puhua. Keskusteluyhteys ei ole kuitenkaan naiivia, se on realismia ja tie ulospääsyyn pitkittyneestä sodasta.

Absurdia on, että Ukrainan droonien iskukyvystä ollaan valtavan innoissaan – jotkut eivät tahdo pysyä edes housuissaan – kunnes sitten rysähtää naapurustomme kerrostaloon. Tosiasia on, että autonomisten asejärjestelmien kehitys tekee elämästämme vaarallisen. Koneilla ei ole tunteita eikä aisteja erottaa lapsia aikuisista eikä siviilejä sotilaista.

Militarisoitumisen kliimaksi olikin sitten hallituksen esitys sallia pahimman joukkotuhoaseen, ydinaseiden, sijoittaminen ja kuljettaminen Suomen maaperällä. Perustelut ovat kestämättömät, esitys on huonosti ja kiireellä valmisteltu. Tosiasiallinen tarkoitus on sallia Yhdysvaltojen toiminta ja mahdollinen ydinaseiden sijoittaminen tai kauttakulku DCA-sopimuksen perusteella kriiseissä, joissa Suomi eikä Nato ole edes ehkä osallinen.

***

Katseen pitää olla teknologiassa, sanoo sosiaalipsykologian tohtori Suvi Uski. Voisiko olla niin, että digitaalinen ympäristömme on hakkeroinut aivomme suopeaksi kaoottiselle nykymenolle sen sijaan, että tekisimme määrätietoisesti sellaisia ratkaisuja, jotka tukevat ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuutta – sodan ja vihan sijaan rauhaa ja rakkautta.

Keskustelujutussamme emme toki pohdi tätä ulottuvuutta vaan sitä, että somen algoritmit haistavat ja metsästävät meitä. Erityisesti lasten ja nuorten kannalta väkivaltainen ja sotaisa, minäkuvaa voimakkaasti muokkaava ja koukuttava sosiaalinen media on pahasta.

Uski sanookin, että toki voimme haluta, että teknologian alustajätit suojelisivat pieniä ihmisiä oma-aloitteisesti koukuttavilta ja kehitystä vaarantavilta sisällöiltä. ”Mutta niin ei tule tapahtumaan.” Siksi tarvitaan välittömiä toimia. Suojelemme lapsia ja nuoria muutenkin eri ikärajoilla, niin pitää tehdä nytkin.  Emme liioin saa irrottaa eettistä pohdintaa teknologiahypetyksestä.

***

Kuvitellaanpa kuitenkin toisenlainen tulevaisuus, kuvitellaan rauha!  Se on aivan yhtä mahdollinen, jos vain niin haluamme.

Yrjö Kallisen syntymästä on kulunut 140 vuotta. Hänen elämäntapansa oli rauhantyö. Tämän poikkeuksellisen ihmisen keskeinen viesti on usko sivistykseen ja ihmisten omaan haluun kasvaa ja kehittyä. Hän katsoo myös, että vain näin aito demokratia voi toimia.

Demokratiaa eivät ole galluptulokset, joissa kerrotaan vastaajien enemmistön kulloinkin olevan jotain mieltä. Eikä demokratiaa ole liioin algoritmeilla hakkeroidut aivomme alustajättien kilpaillessa rahasta ja vallasta. Siksi tarvitaan toimia, joilla suojelemme tulevaisuuttamme – lapsia ja nuoria mutta myös kaikkia elollisia.

Demokratiassa käydään keskustelua, otetaan selvää, arvioidaan argumentteja puolesta ja vastaan ja etenkin otetaan vastuuta ihmiskunnan tulevaisuudesta tämän päivän päätöksillä. Enemmistö kunnioittaa vähemmistön oikeuksia. Digitaalisessa elinympäristössämme on siksi varjeltava kaikin keinoin kykyämme ajatella ja käsitellä kriittisesti tietoa, tuntea empatiaa ja haluamme olla sosiaalisissa yhteisöissä: jokaisen ainutlaatuisuuden tunnistaen, erilaisuuden rikkaudesta nauttien, ennakkoluuloista vapautumisen ja kaiken tämän tuottamasta ystävyydestä, naurusta ja ilosta.

Kuvareportaasissamme siuntiolaisen Adam Lignellin piirustuksessa maailma on kuin palapeli, josta syntyy kokonaisuus. Marius Söderblomille se on kuin iloinen retki, jossa erilaisia ihmisiä yhdistää ystävyys ja rakkaus. Kira Sjöholmin piirustuksessa puolestaan ovat esillä ne kahleet, joista pitää vapautua, jotta Maa-pallomme olisi kirkkaan sininen: vapaa ilmastoa ja luontoa kuluttavista valinnoistamme ja sotien ja konfliktien elämää tuhoavista voimista. Kyllä me pystymme parempaan, kun valitsemme sivistymisen tyhmistymisen sijaan.

***

Ydin-lehti sai Kalevi Sorsa -säätiön palkinnon, josta iloitsemme ja olemme valtavan ylpeitä! Tilaisuudessa minulta kysyttiin parhaasta numerostamme. Minulle se on aina viimeisin numeromme. Niin tälläkin kertaa. Tuhannet kiitokset haastateltavillemme, kirjoittajillemme ja lehtemme kaikille tekijöille! Ydin-lehti ja kuvittele tulevaisuus. Kuvittele rauha!