Helmikuun 20. päivä Yhdysvallat torjui taas veto-oikeudellaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman välittömästä tulitauosta Gazaan. Iso-Britannia pidättäytyi äänestämästä, kun muut 13 turvallisuusneuvoston jäsenet tukivat lauselmaa.
Seuraavana päivänä Yhdysvallat puolusti Israelia myös kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) istunnossa, jossa tuomioistuin käsitteli Israelin puolivuosisataa kestäneen miehityksen laillisuutta. ICJ:n tutkimus on erillinen Etelä-Afrikan nostamasta kanteesta mahdollisesta kansanmurhasta Gazassa. Yhdysvaltain mukaan oikeuden ei tulisi vaatia Israelin välitöntä vetäytymistä miehittämiltään alueilta.
Tapauksia yhdistää lähes varaukseton poliittinen tuki, jonka Israel Yhdysvalloilta saa.
EU:n ja Suomen asenne on ollut pitkälti samankaltainen. Osa maista kuten Irlanti olisi valmiimpi tiukempiin toimiin. Toisin kuin Yhdysvallat, EU ei ole saanut aikaan edes yksittäisiä siirtokuntalaisia koskevia pakotteita palestiinalaisiin kohdistuneesta väkivallasta ja pelottelusta Länsirannalla.
Olennaista on, että länsimaiden politiikka suhteessa Israeliin poikkeaa huomattavasti siitä, miten nämä kohtelevat palestiinalaisia. Vaikka siirtokuntalaiset ovat kiinteästi Israelin valtion suojeluksessa, Israel valtiona ei koskaan joudu kollektiivisten sanktioiden kohteeksi.
Kun Israel esittää syytöksiä yksittäisten UNRWAn työntekijöiden mahdollisesta osallistumisesta Hamasin terrori-iskuun, Suomi monen muun länsimaan tavoin kohdistaa rangaistuksen jo ennen tutkintaa koko järjestöön ja miljooniin palestiinalaisiin, jotka ovat riippuvaisia UNRWAn avusta.
Kyse ei ole siitä, etteikö Hamasin terroria tulisi tuomita, vaan siitä, että länsimaat asettavat vuosikymmenestä toiseen ihan toiset kriteerit Israelille kuin monelle muulle valtiolle. Palestiinan konflikti, jossa ei ole kysymys vain Gazasta vaan pysyvästä miehityksestä ja kolonisaatiosta, on avohaava ja alleviivaamassa länsimaiden kaksinaismoraalia.
Meidän on otettava vakavasti globaalin etelän kokemukset tekopyhyydestä. Monet nuoret Yhdysvalloista Suomeen ovat havainneet poliittisten eliittien epäjohdonmukaisuuden. Pelkona on nuorten demokraattien kannattajien jääminen kotiin Yhdysvaltain tulevissa presidentinvaaleissa. Myös erityisesti nuoren polven diplomaatit ovat poikkeuksellisesti arvostelleet maidensa Israel-politiikkaa.