Metsähakkuiden väärät väitteet
”Metsiä pitää hakata, jotta metsät säilyvät hiilinieluna.” Näin esittävät usein etujärjestöt, päättäjät, metsäteollisuus, metsänomistajat ja jopa tutkijat joltakin muulta alalta kuin hiilen kierron tutkimuksesta.
Väite pitää paikkansa, jos nielulla tarkoitetaan biologista nielua maaperässä ja kasvavissa puissa. Tavoitteena on silloin maksimoida omistajan metsästään samaa hyöty ja pitää metsä nuorena.
Usein väite yhdistetään myös ilmastonmuutoksen hillintään. Nielua haluttaisiin ylläpitää minimoimaan hiilen määrä ilmakehässä ja tavoitteena maksimoida se metsässä. Nyt väite ei pidä paikkaansa. Pitää tarkastella nettonielua eikä biologista nielua. Nettonielussa huomioidaan myös hakkuut.
Metsän nettonielu maksimoituu, kun metsälle ei tehdä mitään. Tällöin myös hiilivarasto maksimoituu. Miten nielun maksimoituminen on mahdollista, vaikka vanhaksi kasvaneen metsän nielu on lähellä nollaa?
Vanha metsä vertautuu piripinnassa olevaan vesilasiin. Sinne ei mahdu enempää hiiltä kuten ei lasiinkaan. Jos lasiin halutaan lisätä vettä, täytyy sitä kaataa siitä pois. Jos metsään halutaan lisätä hiiltä, täytyy sitä viedä hakkuissa pois.
Nielu määritellään yksikäsitteisesti veden-/hiilenmäärän muutoksena tietyn aikajänteen yli. Täyden lasin nielu on nolla, mutta varasto maksimissaan. Kaadetaan vedestä ¾ pois. Lirutellaan sitten vettä ¼ lasin verran eli täytetään lasi puolilleen. Tällöin lasi on ollut veden nettolähteenä puolen lasin verran, ei nieluna, vaikkakin liruttelunielu – vertautuen biologiseen nieluun metsässä – on ollut ¼ lasia. Jos tarkoituksena on pitää vesi poissa ilmakehästä, sitä ei kannata kaataa pois.
Jos metsän hiilivarasto kasvaa, metsä toimii nettonieluna. Jos varasto pienenee, on metsä nettolähde, negatiivinen nielu. Vanha metsä saadaan toki biologiseksi nieluksi hakkaamalla ja uudistamalla. Silti nettonielu jää negatiiviseksi, kuten vesi lasia tyhjennettäessä ja uudelleen täytettäessä.
On kuitenkin hyviä syitä kaataa vettä pois. Tarvitaan vettä perunoiden keittämiseen. Metsän hiiltä tarvitaan sellunkeittoon. Näillä ei kuitenkaan minimoida veden tai hiilen määrää ilmakehässä, edes vaikka lasi oli täynnä ja metsä vanha. Vedestä voi tehdä jääkuutioita varastoon. Puista voidaan rakentaa hirsitaloja. Tämä on jo viisaampaa ilmaston kannalta.
”Hakkuiden ja puunkorjuun lisääminen pienentää Suomen metsien nettohiilinielua ja metsien hiilivarastoa vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin verrattuna tilanteeseen, jossa niitä ei lisätä.” Jos päättäjät eikä metsäteollisuus tiedä tätä tosiasiaa puunkorjuun vaikutuksesta hiilivarastoon, se on hälyttävää. Jos tietää, mutta eivät myönnä, se on törkeää.
Timo Vesala on meteorologian professori Helsingin yliopistossa.