Soitan, koska se on elämääni

Värit, tuoksut ja musiikki ovat Afrikassa huumaavia. Etelä-Afrikassa oli paljon maahanmuuttajia ja siirtotyöläisiä. Perjantaisin ja lauantaisin musiikkia oli kaikkialla. Oli tansseja ja klubeja. Masekela lauloi itsekin kaikkialla: koulussa, takapihoilla ja kaduilla. Hänen vanhempansa panivat musiikkia pulppuavan pojan pianotunneille. Piano vaihtui pian vaskisoittimiin.

• Minä en ollut kiinnostunut musiikista, musiikki oli kiinnostunut minusta. Jos suinkaan oli lahjoja ja halua tehdä paljon työtä, musiikissa saattoi päästä pitkälle.
• Ensimmäisen trumpettini sain Trevor Huddlestonilta, anti-apartheid-liikkeen perustajalta.

Huddleston oli anglikaanisen kirkon piispana Johannesburgissa. Hän vastusti apartheid-lakeja ja sai mustalta yhteisöltä lempinimen Makhalipile, peloton. Trumpetin myötä Masekela luultavasti sai myös poliittisen tinkimättömyytensä ja sen kuulumisen luontevasti kaikkeen tekemäänsä.

Masekela opiskeli musiikkia ensin Englannissa.  Apartheidin kärjistyminen pakotti  Masekelan luopumaan kotiinpaluusta ja  haaveilemastaan opetustyöstä. Sitä vastoin  Harry Belafonte ja Miriam Makeba toivat hänet Yhdysvaltoihin ja samalla jazzin legendojen pariin.

Miltä tuntui lähteä rotusortoa pakoon ja tulla keskelle mustien kansalaisoikeusliikehdintää?

• Harry Belafonte oli merkittävä kansalaisoikeusliikkeen rahoittajana. Tulin keskelle mustien aktivismia ja se oli aivan luonnollista. Kasvoin siinä.

Masekela korostaa estoitta Miriam Makeban suuruutta. Masekela oli naimisissa Makeban kanssa 1964-1966. Makeballa olisi ollut mahdollista viettää hyvin ylellistä elämää, sillä hän oli erittäin suosittu.  Makeba valitsi toisin ja teki kaikkensa ihmisoikeuksien edistämiseksi. Hän tuki taloudellisesti opiskelijoita, aktivisteja ja pakolaisia. Masekelaa suorastaan suututtaa, ettei Makeba saanut sitä arvostusta ja julkista huomiota osakseen, joka hänelle olisi kuulunut.

• En tiedä ketään toista kuin Miriam Makeba, joka olisi tehnyt yhtä valtavasti työtä Afrikan hyväksi. Jos olisin uskonnollinen, sanoisin häntä Afrikan pyhimykseksi. Hän oli suurin ja merkittävin henkilö, jonka Afrikka on tuottanut.

Masekela palasi Etelä-Afrikkaan 1990-luvun alussa samaan aikaan kun poliittiset vangit vapautettiin. Hän ei odottanut ihmeitä. Sortajat eivät pyydä koskaan anteeksi. Masekela arvostaa äänioikeutta mutta ei voi olla välittämättä suuresta taloudellisesta eriarvoisuudesta.  Politiikassa kuulee niin usein samat lupaukset eikä Etelä-Afrikka ole Masekelan mielestä poikkeus.

• Enemmistö maailman ihmisistä on edelleen köyhiä, Pohjoismaat poislukien. Ihminen ei ole liioin oppinut ymmärtämään, että hän on vain pieni osa luontoa. Emme voi sitä omistaa. Silti en ole pessimisti, olen realisti.
• En pidä itseäni taitelija-aktivistina enkä pohdi miten nämä ominaisuudet minussa mahdollisesti yhdistyvät. Olen ihminen, joka vastustan epäoikeudenmukaisuutta – kuten kaikkien pitäisi tehdä.

Musiikin genret ja kaikenlaiset kategorisoinnit saavat Masekelalta muutenkin huutia. Hän ei pidä edes siitä, että kysyn häneltä afrikkalaisesta musiikista.

• Eivät Miles Davis tai Dizzy Gillespie koskaan sanoneet soittavansa jazzia. Jazz on median kategorisointia. Kun musiikki on intohimo, se on vain elämää.
• En analysoi musiikkia, olen musiikissa, sen sisällä. En pidä liioin musiikin määrittelystä maantieteellisesti. Musiikki oli jo ennen ihmistä.
• Musiikin ja ylipäätään taiteen analysointi on oma teollisuudenalansa, joka tahkoaa rahaa ja voi tuhota lahjakkuuksia yhdellä lauseella. Minä en kiinnitä mitään huomiota arviointeihin. Ainoa asia, joka minua kiinnostaa on, että nimeni on kirjoitettu oikein.

Masekelan asenne näkyy hänen tavassaan työskennellä. Siihen kuuluu paljon harjoittelua. Hän tekee myös paljon erilaisia produktioita nuorten muusikoiden mutta myös teatteriryhmien kanssa. Hän ei kerro miten pitää tehdä, vaan opettaa tekemällä.

• Kutsun tätä työssä oppimiseksi, job training. En anna mitään todistuksia. Tavoittelen, että musiikki koskettaa toista ihmistä ja tekee onnelliseksi.

Nelson Mandelasta on pakko kysyä. Onhan Masekela Bring Him Back Home-kappaleen tekijä.

• Mandela on syntynyt etelä-afrikkalaisten elämästä ja taistelusta. Hän muodostuu kaikista niistä, jotka saivat surmansa poliisien luodeista ja jotka jäivät tankkien murjomiksi. Mandela tuli Mandelaksi niitten ihmisten kautta, jotka uhrasivat henkensä.
• Mandela ei koskaan halunnut itseään nostettavan jotenkin muitten yläpuolelle. Toisin kävi. Hänen merkittävin perintönsä minusta on hänen moninainen työnsä lasten hyväksi. Lasten sairaala on hieno asia, orpojen ja HIV-tartunnan saaneiden lasten tukeminen samoin kuin hänen ponnistelunsa koulutuksen ja stipendien hyväksi. Hänen kuuluu saada lähteä rauhassa.

teksti Arja Alho