Toimittaja Pertti Pesonen: Netanjahulle tärkeää on vain hän itse
Korruptiosta syytetty Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu haluaa pysyä vallassa keinolla millä hyvänsä. Hän haluaa olla pääministerinä keinolla millä hyvänsä. Oma asema on tärkeämpi kuin yli 55 000 kuollutta palestiinalaista. Gazan kansanmurha näyttää olevan hänelle vain oheisvahinko suuremman pyrkimyksen – oman valta-aseman – pönkittämisessä.
Nainen pitelee käsissään kylttiä, jossa lukee “Netanjahu – wanted for genocide”. Eli Netanjahu, etsintäkuulutettu kansanmurhasta. Vieressä on mies Netanjahua kuvaava naamari päässään.
Otin kuvan joulukuussa 2024 Tel Avivin oikeustalon edessä. Alkamassa oli Netanjahun korruptio-oikeudenkäynti. Oikeudenkäynti on jatkunut tähän asti.
Toimittaja Anshel Pfeffer kertoi minulle viime joulukuussa pitävänsä Netanjahun suurimpana rikoksena – ei suuren luokan korruptiota – vaan sitä, että hän toi kaikkein synkimmät Israelin politiikan pohjavirrat vallan ytimeen. Pfeffer on The Economist -lehden toimittaja.
Kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump houraili Gazan Rivierasta ja kaikkien Gazan asukkaiden siirtämisestä “johonkin muualle”, niin Israelissa innostuttiin. Trumpin puheen jälkeen mielipidemittauksissa noin 70 prosenttia ihmisistä kannatti Gazan asukkaiden pakkosiirtoa eli etnistä puhdistusta, joka on sotarikos.
Netanjahua tukevalla tv-kanavalla hänen oman Likud-puolueensa kansanedustaja Moshe Saada sanoo tukevansa koko Gazan näännyttämistä. Ja suosittu pop-laulaja Kobi Peretz sanoi, että Israelin raamatullinen velvollisuus on sääliä tuntematta tuhota Gazan väestö, vanhat ja nuoret.
Peretzin kommentit olivat Israelin suurimman lehden Yediot Ahronotin etusivulla.
Saada ja Perez tukevat joukkomurhaa, useimmat puhuvat vain “avustuskuljetusten estämisestä”. Lopputulos on sama, jälkimmäinen vain on puettu kauniimmin. Gazan asukkaiden murhaamisesta ja karkottamisesta puhutaan Israelissa normaalin poliittisen keskustelun osana, ei vain jossain internetin syövereissä.
Hallitus perusti alkuvuonna viraston, jonka tehtävänä on rohkaista “Gazan asukkaiden vapaaehtoista siirtymistä muualle”. Vahvin ehdokas viraston johtoon on entinen eversti Ofer Winter.
Törmäsin Winterin nimeen kymmenen vuotta sitten Rafahin kaupungissa Gazassa. Edellisen Israelin hyökkäyksen aikana israelilainen sotilas nimeltä Haidar Goldin ammuttiin. Hänen ruumiinsa katosi.
Israelin armeija määräsi Rafahiin kostopommituksen, jossa kuoli noin 150 ihmistä. Kaupungissa asuva perheenisä Ishmel Shikheead kertoi menettäneensä 11 sukulaistaan. Armeijan osastoa johti eversti Ofer Winter, jota nyt siis kaavaillaan johtamaan virastoa, jonka tehtävänä on Gazan asukkaiden “vapaaehtoinen siirtäminen muualle”.
Hallituksen toimet ovat vahvistaneet kaikki pahimmat pelot. Gazan kansanmurhakin näyttää olevan vain oheisvahinko Netanjahun pyrkimykseen pysyä vallassa. Tammikuussa hän allekirjoitti sopimuksen tulitauosta Gazaan. Maaliskuusta eteenpäin Israelin joukkojen olisi pitänyt aloittaa vetäytyminen. Mutta poliisiministeri Itamar Ben-Gvir luopui ministerinsalkusta, ja toinen uskonnollisen äärilaidan ministeri Bezalel Smotrich uhkasi erota, jos vetäytyminen alkaa.
Niinpä Netanjahu repi itse allekirjoittamansa paperin ja aloitti maaliskuussa raskaat pommitukset Gazassa. Äärioikeistolaiset ministerit palasivat hallitukseen. Pommituksissa on kuollut maaliskuun alun jälkeen jo lähes 2000 ihmistä. Netanjahulle sekin on ilmeisesti pieni hinta siitä, että hän voi jatkaa enemmistöhallituksen pääministerinä.
Israelin valtionvarainministeri Betzalel Smotrichin mielestä Israelin armeija voi levätä vasta, kun sadattuhannet ihmiset on häädetty Gazasta, Syyria valtiona on tuhottu ja Hizbollah Libanonissa nujerrettu.
Benjamin Netanjahu on Israelin pitkäaikaisin pääministeri. Hän haluaa jäädä historiaan Israelin sankarina, pääministerinä, joka teki Israelista suuren. Ei kansanmurhaan syyllistyneenä korruptoituneena roistona, kuten Gazan kansanmurha ja todisteiden vyöry hänen korruptio-oikeudenkäynnissään osoittavat.
JK:
Ydin-toimituksen lisäys: Israelin hyökkäykset Iraniin ja niiden vastaiskut kuten myös Yhdysvaltojen aamuiset (22.6.2025) pommitukset kesken neuvottelujen ja diplomatian, ovat kärjistäneet Lähi-idän tilanteen hyvin vaaralliseksi sotatilan kaltaiseksi. Kaikkien niiden maiden, jotka ovat tuominneet yhden suurvallan hyökkäykset, tulee tehdä niin johdonmukaisuuden nimissä myös toisen suurvallan osalta. Kyse on kummassakin kansainvälisen oikeuden rikkomisesta.