Ukrainan sota, Suomi ja maailman mahdit

Jos toimii Suomessa julkisessa hallinnossa, valtion laitoksissa, politiikassa, keskeisessä mediassa tai yrityselämässä, ei esimerkiksi Natoon liittymisestä voi olla kuin yhtä mieltä. USA:ssa tai Englannissa aseapu Ukrainalle on tabu, josta ei keskustella. Valtadiskurssin ote ei pitkään aikaan ole ollut yhtä kuristava kuin nyt. 

Näennäisesti kukaan ei pakota ketään, mutta kaikki tietävä sanomisen rajat. Tämä on länsimaista vapauttamme ja demokratiaamme. Onneksi hallitsevilla diskursseilla on yleensä tapana hävitä jossain vaiheessa ja tehdä tilaa uusille.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan odottamatta ja melkein kaikkien tyrmistykseksi, se näytti varsin ylivoimaiselta. Aluksi sen sotavoimat vyöryivät eteenpäin vailla vastusta. Jos verrataan Venäjää Ukrainaan, on materiaalisten voimasuhteiden ero melkoinen. Venäjän bruttokansantuote (BKT) oli vuonna 2021 lähes yhdeksän kertaa suurempi kuin siihen nähden köyhän Ukrainan BKT. Vuosittain Venäjän sotilasmenot ovat olleet yli 11 kertaa suuremmat kuin Ukrainan sotilasmenot, minkä vuoksi Venäjän sotilaallinen suorituskyky on ylivertainen suhteessa Ukrainaa. 

Venäjän hyökkäys juuttui kuitenkin jo alkuvaiheessa. On vaikea sanoa syytä tähän. Mutta silläkin on merkitystä, että lännestä alkoi valua aseita ja muuta sotilasapua Ukrainaan jo aivan sodan alkupäivinä. Jotkut maat kuten Kanada, Iso-Britannia, Hollanti ja Puola olivat toimittaneet aseistusta Ukrainaan jo ennen sodan syttymistä. Ratkaisevan tuen Ukrainalle antoi sittemmin USA:n mittava aseapu.

Kun tarkastellaan maailman suurimpien maiden BKT:ta, käy ilmi Venäjän resurssien rajallisuus. Maailmassa on kaksi mahtia, USA ensimmäisenä ja sitä haastava Kiina toisena. Sotilasmenojen vertailu niin ikään osoittaa, ettei Venäjä lopulta ole suurvalta. Vaikka Venäjä on ollut aktiivinen ja aggressiivinen Georgiassa ja Ukrainassa ja se on ratkaisevasti puuttunut Syyriankin tilanteeseen, ei sen voida odottaa uhkaavan USA:ta eikä Nato-liittoutumaa. 

Sotilasmahtina USA on aivan ylivertainen, kun tarkastellaan vuodesta toiseen käytettyjen sotilasmenojen määrää. On selvää, että USA:n ja muiden Nato-maiden Ukrainalle antama sotilastuki on muuttanut sodan luonnetta. Ainakin tasoittanut voimasuhteita. Tämän vuoden aikana lokakuun alkupäiviin asti Ukraina on saanut sotilasapua Nato-mailta ja muutamilta muilta länsimailta yhteensä noin 39 miljardia dollaria. Tästä summasta USA:n osuus on runsaat 70 prosenttia. Iso-Britannia on lahjoittanut 3,7 miljardia dollaria ja siten enemmän kuin EU yhteensä,  mikä on 2,5 miljardia dollaria. 

Nyt kun sota on käynnissä Ukrainassa, USA:n asevoimien suurta kokoa pidetään länsimaissa varsin yleisesti hyvänä asiana. Mihin kaikkeen USA tarvitsee asevoimiaan?

Läntisissä tiedotusvälineissä asia esitetään usein siten, että asemahtia käytetään lähinnä yksilönvapauksien, itsemääräämisoikeuden ja demokratian puolustamiseen maailmalla.  Mutta onko asia näin yksioikoinen ja onko muita selityksiä? USA:ssa puolestaan kysytään usein, mihin tarvitaan näin suuria asevoimia, jotka ovat läsnä lähes kaikkialla maailmassa. 

Vallitseva näkemys USA:ssa on, että asevoimat on tärkeä elementti diplomatian ja talouselämän ohella, jolla taataan USA:n johtava globaali asema. Tämä asema tekee USA:sta mahdin, joka myös varmistaa sen oman maan yritysten vapaan toiminnan suuressa osassa maailmaa. 

Voidaan kysyä, toimiiko maailman suurin ase- ja talousmahti kansainvälisellä kentällä kunnioittamalla kansainväistä oikeutta ja WTO:n (Maailman kauppajärjestö) asettamia pelisääntöjä? Pari viimeistäkin vuosikymmentä osoittavat sen, että USA voi rikkoa kansainvälistä oikeutta ilman, että siitä koituisi sille negatiivisia seuraamuksia. Päinvastoin, kuten hyökkäys Irakiin osoitti, osa sen Natokumppaneista seurasi sitä spontaanisti, vaikkei asiasta oltu tehty Natossa muodollista päätöstä. 

USA:n huolia ja sen asemahdin globaalia roolia ymmärtää paremmin, kun tarkastelee eri maiden ja maablokkien vahvuuksia ja heikkouksia kansanvälisessä taloudessa. Ne ajat taitavat olla ohi, jolloin USA:n sotilaallisen mahdin keskeinen tehtävä oli varmistaa fossiilisten polttoaineiden saatavuus. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö USA:lla olisi yhä tärkeitä taloudellisia etuja, joita sen sotilasmahtikin tavallaan edistää. 

Kuvio 3. Suurimpien yritysten voitot, 12 kk huhtikuuhun 2022, mrd dollaria, Forbes

Oheiseen taulukkoon on kerätty USA:n suurimpien alustateollisuuden yritysten voitot. Tätä on verrattu EU:n kaikkien toimialojen kuuteen kannattavimpaan yritykseen. 

USA:n kansainvälinen kilpailukyky on pitkälti edellä esitetyn globaaleilla markkinoilla toimivan yritysjoukon varassa. Samalla joukon olemassaolo kertonee siitä, minkälaisten intressien vahvistamiseen USA:n sotilasmahti voisi mahdollisesti suuntautua nykyisin: vähintäänkin varmistaa näiden yritysten kitkaton toiminta. 

Kansainvälisessä kaupassa Eurooppa nojaa autoteollisuuteen sekä kone-, -laite ja kuljetusvälineteollisuuteen, mitä melko yleisesti pidetään puutteena. Mutta toisaalta, tätä teollisuutta on vaikeampi haastaa kuin USA:n melko haavoittuvaiseksi osoittautunutta alustateollisuutta, joka vielä toistaiseksi on markkinavoimaansa nojautuen kyennyt paisuttamaan voittojansa. 

Tuotteiden monimutkaisuutta kuvaava indeksi antaa hyvän kuvan kunkin maan kilpailukyvyn kestävyydestä. Monimutkaisuudessa ja siten vaikeasti matkittavuudessa kestävintä tuotanto on Japanissa, Etelä-Koreassa, Sveitsissä ja Saksassa. USA on tällä listalla 12., kun Suomi on 14. USA:n vahvuutena voidaan kuitenkin pitää sitä, että se on johtava maa joillakin strategisilla teknologian aloilla kuten siruteknologiassa.

Tällä hetkellä Kiina on USA:lle suurin uhka sen internet- ja verkkokauppayritysten haastajana. Forbesin maailman 100 kannattavimman yrityksen joukossa onkin vain kaksi ei-amerikkalaista alustateollisuuden yritystä, molemmat kiinalaisia (Tencent ja Alibaba). Siruteknologiassa USA:lla on vielä johtavat asema ja sen kilpailijat ovat lähinnä eteläkorealaisia ja taiwanilaisia yrityksiä. Kiina on vielä selvästi perässä. 

Viime aikoina USA on aktivoitunut toimissaan Kiinaa vastaan. Niin kauan kuin Kiina oli jäljessä länttä teknologiassa ja kun amerikkalaiset ja eurooppalaiset yritykset teettivät Kiinassa alihankintaa hyvin matalilla kustannuksilla tuotteita, kaikki tuntui olevan hyvin. Autoritaarinen hallinto ei ollut este kaupalle. Mutta kun Kiina rynnisti yhä vaativimpiin tuotteisiin, USA:n puheet Kiinan uhasta kiihtyivät ja lopulta asennemuutoksen ajateltiin legitimoivan Kiinan tuotteiden syrjinnän.

Itse asiassa sekä USA:n demokraatit että republikaanit pitävät Kiinaa uhkana sen johtavalle asemalle maailman talousmahtina. Tästä selittyy useat WTO:n sääntelemän kansainvälisen kaupan pelisääntöjen vastaiset toimet, joilla on rajoitettu kiinalaisen verkostotoimialan ja kiinalaisten elektroniikkayritysten toimintaa. 

Viimeksi lokakuun alkupäivinä USA määräsi, ettei vaativimpia amerikkalaisia puolijohteita saa viedä Kiinaan (CHIPS ACT). Näitä tuotteitahan Kiina ei vielä itse kykene valmistamaan. Samalla USA pyrkii estämään muitakin, kuten Etelä-Koreaa, viemästä näitä tuotteita Kiinaan, joka on niiden suurin vientimarkkina. Tarkemmin ottaen USA kieltää sellaisten puolijohteiden viemistä Kiinan, joissa on käytetty amerikkalaisia välineitä (tools), mitä se sitten tarkoittaakin. Kiina pitää tätä päätöstä aivan aiheellisesti WTO:n sääntöjen vastaisena. 

Elokuussa 2022 USA sääti uuden lain, IRA:n (Inflation Reduction Act), joka antaa verotukea niille, jotka luopuvat vanhasta polttomoottoriautosta ja ostavat tilalle sähköauton. WTO:n sääntöjen kanssa tämäkin laki on mitä ilmeisimmin ristiriidassa, koska se edellyttää, että ostettava sähköauto on kokoonpantu USA:ssa. Tämä on myös eurooppalaisten etujen vastaista. 

EU ilmoittikin epävirallisesti huolensa molemmista yllä mainituista laeista ja asetuksista, mutta WTO:n kokouksessa EU:n komission edustaja oli hiljaa. EU ei ole kuitenkaan ollut täysin passiivinen WTO:ssa. Nostihan se kesäkuussa kanteen Kiinaan vastaa, kun se kielsi eräiden harvinaisten maametallien maastaviennin. 

Edellinen ehkä kertoo, mihin asemahtia tarvitaan. Kun sitä on tarpeeksi, mahtia kunnioitetaan. Joko sen vuoksi, että voit uhata aseilla tai sen vuoksi, että olet kiitollinen, kun näin mahtava valtio suojelee sinua aseillaan. 

Mitä tulee USA:n tuoreisiin toimiin puolijohteiden osalta, kaikki eivät edes maan sisällä usko, että ne ovat järkeviä. Riskinä on, että muun muassa korealaiset kaappaavat Kiinan markkinat ja että kiinalaiset ovat pakotettuja kehittämään omaa, vaativien sirujen tuotantoaan aiemmin suunniteltua nopeammin.

USA:ssa demokraattisen puolueen johtavalla ryhmittymällä (New Democratic Coalition), joka on johtanut ulkopolitiikkaa, on tiukin kytkös amerikkalaiseen alustateollisuuteen muun muassa vaalitukea koskevien tietojen perusteella. 

Kun tämä Bidenin johtama ryhmä näkee Kiinan uhkaavan kannattavimpien amerikkalaisten yritysten voittoja, republikaanit katsovat Kiinan uhkaavan USA:ta siksi, että amerikkalaiset työpaikat ovat kadonneet Kiinaan. Republikaanien tavoite palautta kaikkien työvaiheiden työpaikat Amerikkaan on lähinnä epätoivoinen, kun ottaa huomioon, että Apple ja Amazon maksavat Kiinassa kokoonpano- ja varastotyöläisille vain 1 – 2 dollaria tunnilta, paljon alle sikäläistenkin normien. 

Näennäisesti Suomella ei pitäisi olla mitään valittamista USA:n suuruudesta. Onhan Suomi pääsemässä Natoon ja siten USA:n suojelukseen. Mutta tässä on huonot puolensa. Ensinnäkin Suomi on jo tinkinyt aiemmista periaatteistaan, kun se hyväksyi Turkin painostuksesta kurdien oikeuksia polkevan sopimuksen. 

Natossa pienen Suomen on lisäksi seurattava USA:ta erilaisiin kansainvälisiin selkkauksiin kyseenalaistamatta juuri mitään varmistaakseen Naton häilyvien turvatakeiden pitävyyden. Toiseksi Suomi liittyy sotilasliittoon, joka ylläpitää sotilaallisia jännitteitä koko maailmassa ja siten sotilasmenojen tasoa korkeana kauttaaltaan. 

Nato-maat ovat tehneet liian vähän jännitteitä ylläpitävien rakenteiden purkamiseksi. Vaihtoehdottomuutta Nato-kysymyksessä perustellaan meillä sanomalla, että vaikkei Venäjä nyt uhkaa Suomea, eikä uhannut viime keväälläkään, hyökkäisi se suurella todennäköisyydellä myöhemmin puolueettomaan Suomeen. Tämä on epäuskottavaa, mutta myös ainoa peruste Natoon liittymiselle.

Seurauksena ovat olleet asemäärärahojen kasvu. Ukrainan sodan myötä sotilasmenot ovat nousemassa toki lähes kaikkialla. Suomen sotilasmenot ovat muutamassa vuodessa (2019 – 2021) nousseet 1,8 miljardia euroa niin, että näiden menojen BKT-suhde oli viime vuonna 2,0 prosenttia ja nousee siitä vielä prosentin kymmenyksen tänä vuonna. 

Ulkoministeri Haavisto lupasi hallituksen Natoon liittymistä koskevaan esitysluonnokseen vedoten, että Suomen puolustusmenojen suhde bkt:hen laskee alle 2 prosenttiin vuoden 2026 jälkeen. Epäilen tätä ja syynä ovat muun muassa ostettujen F-35 -hävittäjien alakanttiin arvioidut käyttö- ja ylläpitomenot. Suomen HX-ryhmä nimittäin uskoi, että Suomen kohdalla päästäisiin USA:n tasoisiin kustannuksiin, vaikka näitä menoja hallitsevat mittakaavaedut: mitä suurempi on koneiden määrä sitä alemmat ovat käyttökustannukset. 

Koska Suomen laivue on pieni – Kanadan ja Norjan kokoluokkaa – meidän menomme ovat myös näiden maiden tasolla ja siten huomattavasti korkeammat kuin amerikkalaisilla. F-35:teen liittyy myös useita ongelmia. Aivan viimeksi Etelä-Korea valitti hävittäjän jo aiemmin tunnetusta epäluotettavuudesta. Toisaalla on esitetty, että hävittäjään pitäisi saada uusi tehokkaampi moottori. Tämän kaiken korjaaminen lisää kustannuksia. Lisäksi tuore 500 miljoonan euron rakettien osto USA:sta Suomen kasvattaa sotilasmenoja.

Toimiessani Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tutkin sotilasmenojen tuottavuusvaikutuksia 41 maata kattavalla paneeliaineistolla. Sain tutkimuskumppanieni kanssa selkeän tuloksen, jonka mukaan sotilasmenot heikentävät tuottavuutta ja BKT:ta. Ilmeisesti ne syrjäyttävät muita tuottavuuden kannalta tärkeitä julkisia menoja. 

Kun tätä on tutkittu muualla, negatiiviset BKT- tai tuottavuusvaikutukset näyttävät pätevän selvimmin kehitysmaihin tai kehittyvien talouksiin. Tulokset eivät ole yhtä selkeitä kehittyneiden talouksien kohdalla. Yksi syy tähän voi olla siinä se, että kehittyneillä mailla on omaa asetuotantoa. USA on tässä suhteessa vielä poikkeus. Vain sillä on niin suuri asemahti, että sillä voidaan vaikuttaa tehokkaasti kansainväliseen politiikkaan ja sitä kautta talouteen. 

USA:n sotilasmenojen vaikutuksia talouteen ovat tutkineet taannoin Tom Riddell (1988, American Economic Review) ja sittemmin Bryan Rooney ja muut (2021, Rand Corporation). Näiden teoreettiseen malliin nojautuvien tutkimusten mukaan USA:n sotilaallinen mahti ja liittoutuminen Naton puitteissa tukee USA:n pääoman kasaantumista kansainvälisesti tai vähintäänkin luo edellytyksiä tähän. Rooney ja muut päättelivät, että ainakin liittoutuminen Naton piirissä lisää USA:n kauppaa Nato-alueella. Tutkijat kuitenkin myöntävät, ettei koko tästä asiasta voi saada kovin luotettavia tuloksia.

Ukrainan sota on heijastunut voimakkaasti maailmantalouteen. Koronan jälkeen se on jo toinen suuri shokki ja se on hidastanut koko maailman talouskasvua jopa yhden prosenttiyksikön verran. EU:hun se on vaikuttanut enemmän. Verrattuna vuodentakaisiin ja helmikuussa ennen Venäjän hyökkäystä annettuihin ennusteisiin EU:n komissio on syksyisessä ennusteessaan alentanut ensi vuoden BKT-ennustettaan noin pari prosenttiyksikköä 0,4 prosenttiin. 

Käynnissä oleva sota vaikuttaa EU:hun ennen kaikkea kallistuneen energian hinnan vuoksi. Korona-aikana tehdyn elvytyksen jäljiltä rahoitusmarkkinat pursuivat löysästä rahasta. Näin olosuhteet inflaation riistäytymiselle energiahintojen noustessa olivat otolliset. Inflaation syömä ostovoima ja keskuspankkien kiristävä rahapolitiikka ovat viemässä reaalitalouden – Euroopassa ja USA:ssa – taantuman partaalle. Jottei euro heikentyisi vielä lisää dollariin nähden, EKP:n on pakko seurata USA:n keskuspankkia koron nostoissa. 

Venäjän talous on jo taantumassa. Ensi vuonna EU:n komissio ennustaa Venäjän BKT:n supistustuvan 3,2 prosenttia. 

Miten talouden näkymät vaikuttavat halukkuuteen päästä rauhaan Ukrainassa? Vielä toistaiseksi länsi ja ennen kaikkea USA jatkavat sotilaallista tukeaan Ukrainalle, jotta sen asema mahdollisissa rauhanneuvotteluissa olisi vahva. Vaikka Venäjä on viime aikoina vetäytynyt, ei kummankaan osapuolen sotilaallinen voitto näytä olevan vielä pitkään mahdollinen. Mutta kuinka kauan jaksetaan odottaa? 

Ukrainan tuen kustannukset, velvoite osallistua näköpiirissä olevaan Ukrainan jälleenrakennukseen ja näiden kustannusten paisuminen sekä energian hinnan pysyminen korkeana vaikuttanevat myös länsimaiden halukkuuteen jatkaa tukeaan. 

Tätä asiaa on kuitenkin vaikea arvioida, koska se riippuu paljon USA:n sisäisen poliittisen tilanteen kehittymisestä. Demokraatit ja republikaanit suhtautuvat Venäjään eri tavalla. Kun demokraateille tai ainakin Bidenin ryhmälle Venäjä on vihollinen, niin republikaanit eivät välttämättä halua ajaa Venäjää Kiinan syliin. 

Toistaiseksi Saksa ja Ranska ovat esittäneet varovaisesti rauhanneuvotteluja, mutta ne ovat kiltisti sopeutuneet USA:n linjaan. Mitä tulee taas Venäjään, niin sen vaikeudet rintamalla pakottanevat sen tinkimään aika ajoin esittämistään kovista tavoitteistaan.