Kuva: Pekka Elomaa
Julkaistu alun perin Ytimen numerossa 2/2018.
Suomi-kuplassa köyhät tekevät vääriä valintoja ja ovat siksi köyhiä. Leipäjonot ovat kiusallisia onnellisten maassa, mutta silti kutsuja päivälliskutsuille ei tule. Jiri Sironen tietää, että EU:ssa puhutaan itse asiasta: rahasta ja sen riittävyydestä ihmisarvoiseen elämään. Samalla sen talouskuri kurittaa.
Kuulin ensimmäisen kerran rauhankasvatuksesta viime kesänä. Tiesin jo, mitä ”rauha” ja ”kasvatus” erikseen tarkoittavat, mutta en tiennyt, että myös niiden yhdistelmä on olemassa. Nyt, kun termi on minulle jo tutumpi, tuntuu ainoastaan luonnolliselta, että ne yhdistyvät samaan sanaan.
Occupy Wall Street -mielenosoitus, jossa osoitettiin tukea kiristyspolitiikkaa vastustaville kreikkalaisille helmikuussa 2012. Michael Fleshman, CC BY-SA 2.0
Vuoden 2008 talouskriisin alettua taloustieteilijöiden enemmistö oli yksimielinen elvyttämisen tärkeydestä. Kreikan tilanne ja siihen liittyvä identiteettipolitiikka tarjosivat kuitenkin päättäjille uuden mahdollisuuden harjoittaa suurituloisia hyödyttävää kiristävää finanssipolitiikkaa.
Tähtien sodan ikoniset iskusotilaat (stormtroopers) saivat englanninkielisen nimensä natsien SA-joukoilta, mutta niiden pitkälle kehittynyt sotateknologia on toiminut myös viittauksena USA:n sotakoneistoon. (Kuva: ©2016 Lucasfilm Ltd.)
Tähtien sota ei ole koskaan ollut pelkkää sankaritarinaa vailla kontekstia, vaan se on aina myös kommentoinut aikansa politiikkaa ja ympäröivää yhteiskuntaa.
Vaikka ulkoministeri Soinilla on ollut aika matala profiili viime aikoina, samaa ei voi sanoa hänen puoluetoveristaan puolustusministeri Niinistöstä. Hänen loppukirinsä ennen vaaleja on ollut huimaa seurattavaa. Nähtäväksi jää, onko se joutsenlauluja vai kantaako se hedelmää.
Kuva: Pekka Elomaa.
Suurlähettiläs Klaus Korhosen työlistalla ovat olleet niin kemialliset aseet ja ydinturva kuin uusi kansainvälinen asekauppasopimuskin. Mistä siinä on kyse ja mihin asevalvonnan sopimuksilla ylipäätään pyritään?
Kuvitus: Mikko Torvinen.
Valtaosassa Euroopan maista vähimmäisturva ei riitä takaamaan kaikille kunniallista elämää. Tutkimusten mukaan myös Suomi kuuluu tähän joukkoon.
Museovierailulla avautuvat silmät, aivoissa palasina oleva tieto järjestyy uudella tavalla ja myös erilaiset tunnekokemukset ravitsevat sielua, aivan kuten hyvää kirjaa lukiessa. Nyt vain kaikki aistit vahvistavat muutaman tunnin elämystä, joka tallentuu elämänkokemukseksi siinä missä eletty elämäkin.
Kävin Oslossa Holokausti-keskuksessa sekä myös pienessä juutalaisten museossa. Jälkimmäinen sijaitsee 1940-luvun juutalaiskortteleissa. Asukkaista 532 vietiin Saksaan. Museon pienet esineet, kuten muistokirjat kiiltokuvineen ja runoineen tai henkilökortit, joissa lukee ”ei-arjalainen”, puristavat sydäntä.
Ydin 2/2018 tarkastelee oikeutta toimeentuloon Suomessa ja Euroopassa. Jiri Sironen ja Arja Alho miettivät, onko Euroopan unioni jo kiinnostuneempi köyhyyden vähentämisestä kuin suomalaiset päättäjät. Lauri Mäkinen raportoi tutkimuksista, joiden mukaan myös Suomessa yhteiskunnan tarjoama vähimmäisturva ei riitä takaamaan kaikille riittävää toimeentuloa. Josephine Ortleb ja Tim Kaufmann taas kirjoittavat uudesta sosialidemokraattisesta ajattelusta ja Pertti Haaparanta kysyy, miksi talouskriisin jälkeinen taloudellinen elvytys vaihtui suurituloisia hyödyttävään kiristävään finanssipolitiikkaan.
Lehden muissa jutuissa tutustutaan muun muassa Qatarin ulkopoliitiikkaan, Etelä-Afrikan demokratian selviytymistarinaan sekä Ranskan vuoden 1968 mielenosoitusten ja nykypäivän uusliberalismin vastaisen liikehdinnän samankaltaisuuksiin. Kolumneissa Laura Lodenius varoittaa sinimustasta tulevaisuudesta ja Amiirah Salleh-Hoddin pohtii, kenen näkökulmasta rauhankasvatusta tehdään. Lisäksi Eero Suoranta kirjoittaa Tähtien sodan politiikasta, sarjakuvareportteri Joe Sacco puhuu journalistin velvollisuuksista olla kärsivien puolella ja Nobelin rauhanpalkinnon myöntävän komitean puheenjohtaja Berit Reiss-Andersen kertoo niin työstään kuin intohimostaan dekkareihin.