Franklin D. Roosevelt kuvasi pelkoa nimettömäksi, järjenvastaiseksi ja perusteettomaksi kauhuksi, joka lamauttaa kaikki tarvittavat yritykset kääntää perääntyminen etenemiseksi. Muistutus – kuten monet muutkin 1930-luvun tapahtumat – on syytä pitää mielessä. Näin siitäkin huolimatta, että harva meistä on kokenut itse aikaa. Apuna ovat kuitenkin kirjallisuus, dokumentit ja taide ylipäätään.
Keskustelu talouspolitiikasta taantui vaalipaneeleissa. Maailman onnellisin kansa saatiin taas pelkäämään. Nyt velkaa. Ihmiset on saatu uskomaan, että heitä kuuluukin ruoskia ja unettomina öinä pitääkin laskea riittävätkö omat rahat vielä valtion velkojen maksuun.
Antti Rinteen hallitusohjelmassa lähdettiin jälkikeynesiläisestä talouspoliittisesta ajattelusta. Valtion kuuluukin ottaa vastaan iskuja ja suojella suhdannevaihteluilta kansalaisiaan. Talouspolitiikkaa tehdään siksi, että huolehditaan kansakunnan kyvystä tuottaa kestävää kasvua, kykyä ottaa vastaan hyviä ja huonoja aikoja ilman, että lasku kierrätetään täytenä kansalaisille – jolloin saadaan moninkertaistettua huonojen aikojen syvyys.
Monien mielestä keskusteluissa ei osattu perustella silloisen hallituksen talouspoliittista ajattelua ja velan luonnetta. Vasemmistoliiton Li Andersson kyllä ansiokkaasti yritti. Jos keskustelu oli, ei leikata, oli vastapuolen helppoa sanoa, on pakko.
Velan kasvuvauhti ja -suunta vaativat taittamista mutta niin tarvitsee kansantalous velanhoitokykyäkin. Se muodostuu koulutuksen, tutkimuksen, hyvän johtamisen, luottamuksen, työn tuottavuuden ja monen muun tekijän kokonaisuudesta. Sitä vastoin veroelvytys leikkaa valtion tuloja ja heikentää velanhoitokykyä.
Talous ei ole vain finanssipolitiikkaa. Siihen liittyvät myös työmarkkinat ja rahapolitiikka, jota Suomen osalta tosin harjoittaa Euroopan keskuspankki.
Otetaan esimerkki. Kun elinkeinoelämä vaatii velan leikkaamista enemmän joustavia palkkoja, siis niiden alentamista heikentyneessä taloustilanteessa, pitää ottaa huomioon kotitalouksien tilanne. Kun joka toisella on asuntovelkaa, palkkojen alentaminen heikentää kotitalouksien velanhoitokykyä ja samalla mahdollisuuksia kuluttaa – ostaa ruokaa ja käyttää palveluja. Talouden tilanne kokonaisuutena huononee parantamisen sijaan.
Ylipäätään tarjolla on paljon tutkimusta työmarkkinoiden joustojen kielteisistä kokonaistaloudellisista vaikutuksista. Samoin kuin kokemuksia fiskaalikonservatismin kiroista taantuman syventäjänä.
Pelko on ollut hallitseva myös pandemian ja Venäjän hyökkäyssodan vuoksi. Poikkeukselliset olot ovat johtaneet poikkeustilaelämään. Arkeamme on värittänyt sotatalouden ajan ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu, jossa on omaksuttu propaganda ja sensuuri.
Tällaista on militarisoituminen. Se näkyy muun muassa niin, että sotapuheesta, aseista ja niiden tuhovoimasta samoin kuin hyökkäys- ja puolustusstrategioista uutisoimisesta ja kommentoinnista on tullut yhtä tavanomaista kuin aamukahvin kanssa nautitusta leipäpalasesta. Monet kommentaattorit eivät enää osaa edes peitellä sotainnostustaan – ja samalla myös puheet kovenevat.
Militarisoituneessa ilmapiirissä rauhanponnistelujen merkityksestä ja ylipäätään sodan yli katsovasta yhteistyön ja luottamuksen rakentamisen mahdollisuuksista ei ole sopivaa puhua, saati kirjoittaa. Ei, vaikka näyttää ilmeiseltä, ettei selkeää, saati nopeaa sotilaallista ratkaisua ole näköpiirissä. Vaikeneminen on helpompaa, sillä rauhanpuhe koetaan epäisänmaalliseksi tai jotenkin puolueelliseksi. Sotataloudessa itsesensuurikin iskee päälle.
Silti eri puolilla Suomea kokoonnutaan yhteen ja puhutaan rauhanponnisteluista, kansainvälisestä yhteistyöstä ja sodan ihannoimisen vaarallisuudesta. Silti ihmiset osoittavat mieltään ja kirjoittavat. Tosin vaihtoehtoisia tilanneanalyyseja ja sopimista korostavia puheenvuoroja julkaistaan silloin tällöin kuin koristeeksi. Ydin haluaa kirjailija Veronica Pimenoffin painavan puheen presidentti Joe Bidenin Suomen vierailun yhteydessä tulevan kuulluksi!
***
Suomen valtiojärjestys rakentuu ihmisarvon loukkaamattomuuden, yksilön vapauksien ja oikeuksien sekä oikeudenmukaisen yhteiskunnan pohjalta. Perustaan kuuluu myös kansainvälinen yhteistyö rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Lainsäätäjän on tunnettava Suomen perustuslaki ja toimittava sen pohjalta. Näin myös ministerit nimityksensä yhteydessä vakuuttavat.
Kesällä on valettu kannuja vastamuodostetun Orpon hallituksen jatkomahdollisuudesta. Esillä ovat olleet erityisesti perussuomalaisten valtioneuvoston jäsenten rasistiset kirjoitukset. Ratkaisu vellovaan keskusteluun saataneen syksyllä, kun eduskunta ratkaisee yhdenvertaisuustiedonannon pohjalta hallituksen luottamuksen.
Yhdenvertaisuuteen liittyy myös vähemmistöjen asema. Paneudumme saamelaisten totuus- ja sovintokomission työhön, jota Hannele Pokka johtaa. Vaikka saamelaisten kulttuurinen itsehallinto on turvattu jo 1990-luvulla, monet asiat ovat jumittuneet. Viimeksi keväällä käsittelemättömäksi jäänyt saamelaiskäräjälaki. Ydin-keskustelumme toivottavasti avaa saamelaisten oikeuksia ja lisää tietoa EU:n ainoan alkuperäkansan arvosta ja merkitystä.
Welat Nehri puolestaan kirjoittaa kurdien asemasta. Vaikealla tilanteella on yhteytensä menneisyyden kansainvälisiin sopimuksiin. Ratkaisujen löytyminen on kiinni siksikin enemmän kansainvälisestä yhteisöstä kuin sen ulkoistamisesta Turkille ja kurdeille itselleen.
[kpl]
Syksy on monella tavalla menneen muistamista. Chilen sotilasvallankaappauksesta on 50 vuotta Reijo Hämäläinen kirjoittaa nykyisestä Chilestä, jota diktatuuriaika varjostaa vieläkin. Lassi Heininen vie meidät vuoteen 1983 ja rauhanliikkeen voimannäytteeseen asevarustelun hillitsemiseksi ja turvallisen Euroopan rakentamiseksi. Mikä on vastauksemme: jaksammeko tänään nousta seisomaan ja jättää jäähyväiset aseille?