Stop tykkänään

Suomi on solahtanut poikkeusolomenoon, joka näytetään otettavan annettuna tosiasiana. Motiivit ovat tietysti poliittisia ja tukevat oikean laidan pyrkimyksiä. Niitä ei kansallisen turvallisuuden tai konsensuksen nimissä haasta edes oppositio kuin harvoin, saati niin sanottu valtamedia.

Perustuslaillisia mutkia oiotaan surutta. Demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien loukkauksista on tullut tavallisia. Tämä on ennenkuulumatonta Suomen historiassa. On aika pysähtyä ja kysyä, mihin Suomi on menossa.

Julkaistu 10.12.2025

Eduskunnalle annetaan lakeja, joitten vaikutusarviot ovat puutteellisia, asiantuntijakuulemiset jäävät vähäiseksi tai ne sivuutetaan ja tietenkin lait on käsiteltävä kiireällä aikataululla. Monia tärkeitä päätöksiä valmistellaan vain kahvikeskusteluissa, joille annetaan parlamentaarinen kuorrutus. Oikea tapa olisi antaa eduskunnalle esimerkiksi pääministerin ilmoitus, tiedonanto ja/tai asettaa tarvittaessa parlamentaarinen työryhmä tai komitea valmistelemaan asiaa hyvän ja laadukkaan lainsäädännön ohella. Nyt toimitaan pahasti jälkikäteen ja valikoivasti.

Suomen sitoutuminen esimerkiksi Naton kesäkuiseen puolustusmenojen nostoon oli vain informaatiota eri eduskuntaryhmien kesken. Tätä menettelyä jo oppositiokin arvosteli. Puolustusministeri Häkkänen ilmoitti kuitenkin Haagin kesäkuun kokouksessa Suomen tukevan esitystä.

Pääministeri Orpo antoi 10.9. eduskunnalle ilmoituksen, jossa hän kertoi: ”… Nämä sitoumukset eivät sido vain tätä hallitusta, vaan seuraavaa – ja sitäkin seuraavia.” Hän sanoi myös: ”Haagin Nato-huippukokous sopi puolustusmäärärahatavoitteen nostosta 5 prosenttiin. Tästä 3,5 prosenttia on perinteistä, ”kovaa” puolustusta…Näitä määrärahoja olemme siis lähteneet kasvattamaan.”

Nato-asioita koskevien käytäntöjen ja lainsäädännön kehittämistä arvioiva parlamentaarinen työryhmä asetettiin 13.11.2025. Ehkä alkoi jo hävettää.

**

Samoin kävi sinänsä oikeassa valtion velkaantumisen hidastamispyrkimyksissä. Kahvikeskustelujen velkajarruyhteisymmärryksestä uutisoitiin syntyneen parlamentaarinen, siis eduskunnan, sopu 14.10. Näin ei ollut. Joidenkin puolueiden kesken kyllä.

Valtioneuvoston yleisistunto asetti 30.10 finanssipoliittisen, nyt parlamentaarisen työryhmän, jonka toimikausi on 31.10.-21.4.2027. Vasemmistoliitto jättäytyi kahvikeskustelusovun ulkopuolelle. Nyt se on mukana kaikkien eduskuntapuolueiden työryhmässä.

Isoja asioita ilman, että tiedämme valmistelusta, vaikutuksista, saati vaihtoehdoista.

**

Suomessa noudatetaan myös valikoivasti kansainvälisiä sopimuksia. Räikeitä esimerkkejä ovat niin sanottu rajalaki ja Ottawan miinasopimuksesta irtautuminen mutta myös monet ulkomaalaisia ja maahanmuuttajia koskevat lainsäädäntöhankkeet. Ritva Viljanen kirjoittaa Ydin-kolumnissaan muun muassa ulkomaalaislain muutoksista ja siitä, kuinka Suomi poikkeaa muitten EU-maiden linjasta somalialaisten passin hyväksynnän osalta.

Vaikuttaa siltä, että sinänsä aktiivisen ja hallituksen ulkopoliittisen linjan silloin tällöin jopa haastavan presidentti Stubbin rooli on tullut keskeisemmäksi kuin mitä perustuslain yhteistoiminta valtioneuvoston kanssa edellyttäisi. Ilmeisesti kokoomuksen sisäisissä kahvipalavereissa oiotaan taas mutkia. Muutos laillisuusperiaatetta aiemmin kunnioittavan puolueen suhteen on hämmentävä.

**

Kyse ei ole vain kansanvallasta, valtiollisten tehtävien jaosta ja parlamentarismista. Myös media on omaksunut poikkeusolojen toimintatavat. Kriittisen ja vallankäyttöä valaisevan median vahtikoirasta on tullut militarismin ilmapiirissä sotilaallisen vallan – herkkupalaa odottava – sylikoira.

Kansalaisia on ikään kuin tsempattu uskomaan, että valitut linjat ovat oikeita ja ainoita ja että toisenlaiset näkökulmat ovat vastuuttomia, haihattelevia tai jopa Putinin pussiin pelaamista. Meno on kuin herätyskokouksissa. Kaikki samat sanakäänteet on toistettava, vaikka Ukrainassa käydään eurooppalaisten – osin myös läntisen arvoyhteisön – sijaissotaa. Karmeata ukrainalaisille.

Euroopan johtajat matkustavat tiuhaan Washingtoniin kuulemaan, mistä Putin ja Trump ovat keskustelleet. Miten ihmeellä kuvittelemme voivamme turvata Ukrainan ja EU:n näkemykset mahdollisessa rauhassa, jos linjana on, ettemme me ainakaan keskustele osapuolten kesken?

Kun Ukrainaa koettelee parhaillaan korruptioskandaali, HS:n pääkirjoitus muistuttaa, ettei eliitin töppäyksistä pidä syyttää ukrainalaisia. Samaan aikaan Venäjän eliitin toimista syyllistetään kuitenkin venäläisiä. Mitään kanssakäymistä ei saisi olla, vaikka yhteydenpito ainakin tutkijoiden, kulttuuri- ja kansalaistoimijoiden kesken olisi suotavaa.

Nykymeno on tuskallisen samankaltaista kuin 1930-luvulla. Tosin silloisessakin synkeässä ilmapiirissä Rauhanliitolle myönnettiin avustus eduskunnan päätöksellä. Nykyhallitus lopetti kokonaan rauhanjärjestöjen tuet, se leikkaa sote-järjestöiltä ja muilta kansalaisyhteiskunnan toimijoilta, kuten kotoutumista edistäviltä ja maahanmuuttajia auttavilta järjestöiltä.

Emeritus arkkipiispa Kari Mäkinen luonnehti nykyilmapiiriä Brechtin sanoin: ”Totisesti minä elän synkkää aikaa.”

**

Väkivallattomuus on kuitenkin kestävä tapa järjestää ihmisten keskinäisiä ja valtioiden välisiä suhteita.  Rauhanaloitteita ei voi tehdä, ellei keskustella ja ellei ymmärretä eri osapuolten ajattelua.

Sosiaalinen media ei ole liioin demokratiaa. Algoritmit koukuttavat ja tekevät lyhyitä videoita seuraavista passiivisia tuijottajia tai haavoittuvaisia hyväksikäytölle ja vihapuheelle. Mutta lukeminen voi vahvistaa puolustuskykyä ja ymmärrystä toisenlaisia ihmisiä ja kulttuureja kohtaan. Siksi Make Peace – tartu kirjaan.

Pienistä rauhanäänistä on kasvanut aina muutoksen vahva virta! Ydin-lehden voi tilata siksikin vaikkapa lahjaksi. Tilausmaksuilla maksamme laskuja mielipiteen vapaudestamme.

Kiitos menneestä vuodesta!

Rauhanasemalla 22.11.2025

Arja Alho

päätoimittaja