Puheenvuoro 2: Maahanmuuttajat ja identiteettikamppailu
Identiteetti on ihmisen käsitys itsestään, jolla ilmaistaan yksilöllisyyttä tai ryhmän vakaumusta, kuten kansallista identiteettiä ja kulttuurista identiteettiä. Lisäksi identiteetti on osa yksilön alkuperää ja syntymäpaikkaa, vaikkei tämä paikka olisikaan yksilön kotimaa.
Maahanmuuttajat eivät liiku yksin. Mukana siirtyy heidän kulttuurinsa, identiteettinsä ja arvonsa. Suurena haasteena kansallisvaltioille on se, miten säilyttää kansallinen kulttuuri ja identiteetti, mutta samalla ottaa vastaan ne uudet piirteet, joita muuttajat tuovat mukanaan.
Yleensä maahanmuuttajan on selvittävä vuorovaikutusprosessista, jota käydään hänen oman asenteensa, ominaisuuksiensa ja uuden yhteiskunnan välillä. Eräänlaisena puolustusmekanismina muuttaja voi pitää tiukemmin kiinni omasta kulttuuritaustastaan ja perinteistä, tai päinvastoin muuttua kokonaan ja häivyttää kaiken, mikä liittyy omiin kulttuurisiin juuriin.
Joskus tapaan nuoria maahanmuuttajia, jotka ovat ahdasmielisempiä kuin isoäitini, vanha nainen, joka ei koskaan jättänyt kotikyläänsä! Maahanmuuttajana voin ymmärtää , että nämä ihmiset kamppailevat oman identiteettinsä suojelemisen kanssa ja voivat menettää hallintansa, sekoittaa esimerkiksi oman identeettinsä ja uskonnon.
Jotkut muslimit ovat hyvin varovaisia näyttämään muille ihmisille, että he ovat uskonnollisia. Toisaalta uskonnosta on tullut joidenkin ihmisten elämän päähenkilö, jolloin ainut hyvän ihmisen mitta on se, että noudattaa uskonnon ohjeita: rukoilee päivittäin, lukee Koraania eikä juo alkoholia.
Tämä kirjoitus ei keskity uskontoon, mutta emme voi sivuuttaa sen roolia muodostettaessa kuvaa maahanmuuttajien, erityisesti muslimien, identiteetistä.
Jotkut ihmiset päättävät muuttaa, koska he eivät usko sopivansa kotimaahansa tai tunne kuuluvansa juuri tuohon maahan. Lisäksi he ajattelevat, että toiseen paikkaan muuttaminen johtaa heidät rauhalliseen satamaan. Ongelmiin kuitenkin joudutuaan, kun ollaankin juututtu paikkaan, jossa olo on kuin kalalla kuivalla maalla, mutta lähtömaahankaan ei ole paluuta!
On erittäin vaikea käsitellä uutta kotimaata, kun tiedät, ettet voi olla osa paikallisten elämää tai jakaa samoja kiinnostuksen kohteita hedän kanssaan.
Esimerkiksi, kun tyttö tulee maasta, jossa hän ei voi uida, tanssia tai tehdä mitään tämäkaltaista hauskaa, hän ei voi nauttia kesästä uusien ystäviensä kanssa. Lisäksi hän ei ole koskaan nähnyt lunta tai oppinut hiihtämään! Joten hän ei voi nauttia talvesta heidän kanssaan. Kyseessä on niin yksinkertainen pieni asia, joka voi aiheuttaa suuren kuilun!
Monet nykyisen sukupolven ihmiset ovat omaksuneet länsimaisen elämäntavan ja janoavat tasa-arvoa ja vapautta. Mutta se voi olla ongelma, jos heidät on kasvatettu noudattamaan konservatiivisia perinteitä, jotka kuitenkin ovat heidän verenperintöään.
Tällöin yksilö joutuu käymään sisäistä taistelua yrittäessään olla eurooppalainen, samalla kun perinteet kiertyvät kaulan ympärille ja muistuttavat joka sekunti, ettet kuulu tähän paikkaan. Samalla hän kärsii sosiaalisesta vieraantumisesta, koska kieltäytyy olemasta osa samasta maasta kotoisin olevien ryhmää.
Maahanmuuttajan kamppailu voi pahentua kotoutumiskauden aikana, jos kotimaasta tulee hänelle pakkomielle. Se voi olla vaarallinen merkki, jos maahanmuuttaja tämän vuoksi eristää itsensä isäntämaan yhteiskunnasta. Kun katsoo asioita ulkopuolelta, ei saa asioista todellista kuvaa, ei kiinnostu mistään ja alkaa tuntea itsensä eristetyksi – kokee lopulta asuvansa yksinäisellä planeetalla.
Se voi olla loputon tarina, alitajunnan ja tietoisen ajattelun välinen sota! Menetys jonka kohtaa, kun ruumis ja mieli ovat eri paikoissa.