Aino Haavio

Ilmastotieteilijä Aïssata Sall on tutkijana Senegalin ekologisessa keskuksessa CSE:ssä.

Ilmastonmuutos kurittaa länsiafrikkalaista Senegalia. Sademäärät ovat pudonneet selvästi 1970­-luvulta lähtien. Osa maaseudun väestöstä on muuttanut kuivuvan ilmaston vuoksi pois synnyinseudultaan.

– Esimerkiksi Keski­-Senegalissa, sereerien asuttamalla alueella, kylissä elää paikoin enää vanhoja mummoja ja pieniä lapsia, kertoo ilmastotieteilijä Aïssata Sall Senegalin ekologisesta keskuksesta CSE:stä.

Jo yli kaksi miljoonaa senegalilaista asuu ulkomailla, lähinnä muissa Länsi­-Afrikan talousalueen maissa, Euroopassa tai Amerikassa.

– Valtaosa siirtolaista liikkuu kuitenkin Senegalin sisällä. Määränpäänä ovat useimmiten rannikon kaupungit, Sall kertoo.

Kaupungissa työmahdollisuuksia on enemmän kuin kuivuvalla maaseudulla. Esimerkiksi rakennusala ja epävirallisen sektorin kaupustelu työllistävät siirtolaisia. Pääkaupunki Dakar ei kuitenkaan tarjoa paisuvalle väestölle inhimillisiä elinoloja. Jo kolme miljoonaa ihmistä on ahtautunut kapealle niemelle.

– Liikenne on pääkaupunkiseudulla kaoottista. Valtateillä liikkuu huonokuntoisten autojen seassa maalta tulleiden hevoskärryjä.

Olosuhteet ovat muutenkin vaikeat.

– Siirtolaiset asuvat hökkeleissä tai valtaavat raunioituneita taloja. Hygieniaolosuhteet ovat usein sietämättömät, eikä valtaosalla siirtolaisista ole pääsyä terveydenhuoltoon, Sall kuvaa.

Myös ilmastonmuutos vaikeuttaa elämää pääkaupungissa.

– Viime vuosikymmeninä sadekausi on näyttäytynyt meillä yhä useammin rankkasateiden ja kuivien jaksojen vuorotteluna.

Koska Dakarin viemäröinti ei toimi, kaupunki lainehtii sadekaudella tulvavedestä. Senegalin hallitus ponnisteleekin maaseudun olojen kohentamiseksi.

– Monesti jo vähäinen maatalouden kehittämiseen suunnattu apu riittää siihen, että ihmiset voivat valita toisin – jatkaa elämäänsä maaseudulla, Aïssata Sall sanoo.