Puheenvuoro 27: Suomen mustavalkoinen media?

Neljä toimittajaa ja tutkija kertovat rasismista ja siirtolaisten ja vähemmistöjen käsittelystä mediassa Suomen Punaisen Ristin uudessa julkaisussa Ei niin mustavalkoista. Julkaisun tarkoituksena on auttaa median ammattilaisia aihepiirin käsittelyssä.

Kimmo Oksanen kertoo omista ennakkoluuloistaan, kun hän ryhtyi kirjoittamaan Helsingin Sanomille ensimmäisistä romanialaisista romanikerjäläisistä vuonna 2007. Hän havahtui omaan tietämättömyyteensä romanien oloista kotimaassaan. Oksanen uskoo juttujensa vaikuttaneen suomalaiseen ilmapiiriin.

–  On kymmeniä- tai satojatuhansia ihmisiä, jotka pohtivat, keitä kerjäläiset ovat.

Toimittaja Maryam Abdulkarim kertoo rodullistamisesta, joka on “väkivaltainen, inhottava prosessi, jonka ensisijaisena kohteena on toisen ihmisen keho.” Rodullistaminen tekee valkoisuudesta normaalin, johon kaikkien muiden rotua mitataan. Abdulkarim kritisoi myös monikulttuurisuuden käsitettä.

– Uutisotsikoissa monikulttuuriset koulut ovat niitä, joista paetaan ’parempiin’ kouluihin, kun taas kansainvälisiin kouluihin suorastaan jonotetaan. Samalla tavalla eurooppalaiset maahanmuuttajat eivät ole maahanmuuttajia samalla tavalla kuin afrikkalaiset maahanmuuttajat

Venäläis-suomalainen toimittaja Larissa Pelle pääsee toistuvasti haastateltavaksi esiintymään hyvin pärjäävänä maahanmuuttajana. Monesti syntyy kiusallinen tunne siitä, että hän joutuu esiintymään kaikkien maahanmuuttajien puolesta.

– Toimittajat hakevat usein vastauksia, jotka sopivat etukäteen toimituksessa päätettyyn näkökulmaan. Tällöin vastaukseni kelpaavat, kun ne joko vahvistavat jotain stereotypiaa tai kumoavat sen.

Julkaisussa Yleisradion toimittaja Salme Uikuri kertoo pitkästä juttusarjastaan, jossa hän haastatteli viittäkymmentä Suomeen muuttanutta siirtolaista. Lisäksi rasismitutkija Anna Rastas pohtii, miten media voisi kirjoittaa monipuolisemmin siirtolaisista ja rasismista.

Uudenlaista journalismia olisi näkökulma, jossa Suomi nähtäisiin monikulttuurisena yhteiskuntana, jota vaivaa rasismi siinä kuin muitakin eurooppalaisia yhteiskuntia. Tuolloin myös antirasistista toimintaa, tai vaikkapa antirasistisen aktivismin sisäisiä ristiriitoja, voisi myös käsitellä mediassa. Myös vähemmistöjen toimintaan sisältyvästä rasismista pitää voida keskustella julkisuudessa, jos sellaista ilmenee, Rastas pohtii.