Puheenvuoro 35: Kohti köyhyyden loppua

Virallinen kehitysyhteistyö ei ole viime vuosikymmeninä ollut kovin kiinnostunut sosiaaliturvasta. Ihmisoikeuksia korostavalla kehitysyhteistyöllä on ollut kädet täynnä töitä muiden oikeuksien toteuttamisessa, ja taloudelliset oikeudet jäävät yleensä oikeuslistan häntäpäähän.Taloudellista toimeliaisuutta korostava kehitysajattelu taas on jäänyt kiinni pitkäaikaiseen ihastukseensa, mikrolainoihin.

Perustulokokeilut Namibiassa ja Intiassa osoittavat, että matalallakin universaalilla eli kaikille yhtäläisesti maksettavalla perusturvalla on myönteisiä vaikutuksia sekä muiden ihmisoikeuksien toteutumiseen että taloudellisen toimeliaisuuteen.
Samaan aikaan jättimäiseksi paisunut mikrolainabisnes on paljastanut myös nurjia puoliansa, kuten velkaloukkujen synnyttämisen ja pikavippimäisen koronkiskonnan äärimmäisessä köyhyydessä eläviltä ihmisiltä.

Perustulo olisi erinomainen väline lopettaa globaali köyhyys.

Kansainvälinen Solidaarisuustyö järjesti Helsingissä tammikuussa 2014 seminaarin, jossa pohdittiin perustuloa kehitysyhteistyön välineenä. Seminaarissa puhunut intialaisen, itsensä työllistäneiden naisten ammattiliiton SEWA:n edustaja Sarath Davala kertoi perustulokokeilun parantaneen merkittävästi siihen osallistuneiden kylien ravinto- ja terveystilannetta.

Myös lasten koulunkäynti ja oppimistulokset nousivat ja naisten asema kotitalouksissa vahvistui. Perustulo johti myös työnteon lisääntymiseen: tulonsaajat rohkaistuivat perustamaan omia yrityksiä tai ryhtyivät pienviljelijöiksi. Jotkut perustulo sai jättämään huonosti palkatun ansiotyönsä ja ryhtymään yrittäjäksi tai viljelijäksi.

Kokeiluun osallistuneet saivat 200 rupiaa (3,75 dollaria) kuussa. Davalan mukaan kyse on pienestä rahasta, mutta pienikin summa on usein ratkaiseva, kun perheissä päätetään lapsen laittamisesta parempaan kouluun, lääkkeiden ostamisesta tai viljelijäksi ryhtymisestä.
Kriitikoiden mukaan ilmaiseksi saatu raha käytetään alkoholiin ja muuhun huonoon elämään, mutta Davala kumosi tämän myytin: alkoholin kulutus nimittäin väheni kokeiluun osallistuneissa kylissä. Davalan mukaan tämä saattaa olla seurausta siitä, että säännöllinen tulo tekee elämästä ennustettavampaa ja auttaa näin tekemään järkevämpiä päätöksiä.

Namibiassa perustuloa kokeiltiin Otjivero-Omitaran alueella vuosina 2008–2010. Namibian evankelis-luterilaisen kirkon pääsihteeri Wilfred Diergaardt kertoi seminaarissa hankkeen tuloksista, jotka osoittavat samaan suuntaan kuin Intiassa: perustulo toimii.
Lasten aliravitsemus putosi kokeilun aikana 42 prosentista kymmeneen. Hiv-positiiviset saivat haettua itselleen lääkkeitä ja saivat hoidon edellyttämää ravitsevaa ruokaa. Koulupudokkuus väheni alueella dramaattisesti.

Taloudellinen aktiivisuus lisääntyi, kun ihmiset perustivat alueella omia bisneksiään esimerkiksi tiilentekijöinä, leipureina tai ompelijoina. Perustulo loi pienyrittäjille ostokykyisiä asiakkaita.
Namibian kokeiluyhteisössä rikollisuus ja alkoholismi olivat isoja ongelmia. Kokeilun aikana rikokset, kuten karjavarkaudet, vähenivät merkittävästi. Alkoholi pysyi edelleen ongelmana, joten yhteisö organisoi komitean, joka neuvoi ja avusti ihmisiä perustulon käytössä.
Komitea myös sopi paikallisten baarinpitäjien kanssa, ettei alkoholia myyty perustulon maksupäivinä. Kokeilu paransi köyhän yhteisön sisäisiä sosiaalisia suhteita merkittävästi ja muun muassa lopetti kerjäläisyyden.

Diergaardtin mukaan monet kirkot, ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt ovat Namibiassa kansallisen perustulon kannalla. Hän toteaakin, että perustulo kaikille Namibiassa veisi noin 5,7 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, nykyisessä tilanteessa jopa hiukan vähemmän.
Suomessa sosiaalimenot muodostavat kokonaisuudessaan 31 prosenttia BKT:sta.
Namibian pääministeri ja presidenttiehdokas Hage Geingob kannattaa perustuloa. Diergaardt toivookin hänestä ensi vuoden vaaleissa maan seuraavaa presidenttiä, jotta perustulo saataisiin maassa etenemään.

Kansallista ratkaisua odotellessa perustulokokeilu Otjiverossa jatkuu taas tästä vuodesta alkaen, kun Italiasta saatiin hankkeelle uutta rahoitusta.

Kustannuslaskelmien mukaan sosiaaliturvan perustaso olisi jo nyt toteutettavissa kaikissa maailman kolkissa riippumatta taloudellisesta kehitysasteesta.

Perustulo näyttäytyykin lupaavana sosiaalipolitiikan vaihtoehtona globaalin etelän maissa, jotka vasta pystyttävät sosiaaliturvajärjestelmiään. Yhdistettynä sosiaalipalveluihin ja koulutukseen perustulo edistää sukupuolten tasa-arvoa, sosiaalista ja taloudellista toimeliaisuutta sekä ihmisten päätäntävaltaa omasta elämästään.

Tukea perustulolle on jo YK-tasollakin, sillä YK:n raportti Rethinking Poverty: Report on the World Social Situation 2010 korostaa universaalien eli kaikille maksettavien etuuksien hyötyjä kohdennettuihin, eli vain esimerkiksi köyhille tai työttömille suunnattuihin, tukiin verrattuna.

Kansainväliselle Solidaarisuustyölle selvityksen perustulokokeiluista kirjoittanut Johanna Perkiö nostaa raportissaan esiin näitä universaaliuden positiivisia puolia: hallintokulut ja byrokratia vähenevät, köyhyysloukkuja ei synny, sukupuoliroolit muuttuvat naisten itsenäisen tulon myötä, ja paternalismi sekä köyhyyteen liittyvä leimautuminen vähenee. Kaikille maksettava tulo sopii hyvin tilanteeseen, jossa työ on suurelle osalle epävirallista ja epäsäännöllistä.

Perkiö kirjoittaa raportissaan myös perustulon laajamittaisiin toteutuksiin liittyvistä haasteista. Universaaliuden huono puoli näkyy hintalapussa: kaikille suunnattu tulo maksaa paljon, ja se pitäisi myös pystyä rahoittamaan.

Luonnonvaroiltaan rikkaat maat voisivat jakaa tulojaan kaikille kansalaisilleen, kuten esimerkiksi Iran tekee öljytuloilleen tällä hetkellä, mutta tällaiset rahavirrat ovat epävakaita ja pohjaavat ympäristön kannalta kestämättömälle mallille.

Keskeistä perustulon toteuttamiselle onkin hyvin toimiva tuloverojärjestelmä, jonka avulla tulonsiirrot voitaisiin rahoittaa ja samalla tasata ökyrikkaiden ja rutiköyhien välistä kuilua.
Verotuksen toteuttaminen on ongelma monelle globaalin etelän maalle, joissa valtaosa ihmisistä työllistyy epävirallisella sektorilla: esimerkiksi Intiassa vain kymmenen prosenttia ihmisistä maksaa veroja. Samalla valtioiden pitäisi pystyä tukkimaan veronkierto ja pääomapako ulkomaille.

Monissa maissa toimivat ja luotettavat verotus- ja hallintojärjestelmät ovat vielä haave, mutta esimerkiksi Namibiassa maan laajuinen perustulo olisi perustuloaktiivien mukaan jo toteutettavissa.

Globaalilla tasolla Suomikin on ollut aktiivisesti edistämässä Social Protection Floor -aloitetta, joka tähtää sosiaaliturvan parantamiseen. Aloitteeseen liittyvien kustannuslaskelmien mukaan sosiaaliturvan perustaso olisi jo nyt toteutettavissa kaikissa maailman kolkissa riippumatta taloudellisesta kehitysasteesta.

Onnistuneet perustulokokeilut viittaavat siihen suuntaan, että sosiaaliturvan perustaso kannattaa toteuttaa universaalina etuutena. Perustulo olisi erinomainen väline lopettaa globaali köyhyys ja tarjota turvaa ja mahdollisuuksia oman elämän hallintaan kaikille maailman ihmisille.
Perustulon rahoittamiseksi taas tarvittaisiin kehitysmaiden verojärjestelmien kehittämisen lisäksi uutta globaalia yhteisvastuuta. Sosiaalipolitiikka syntyi aikoinaan ratkomaan teollistumisen tuomia ongelmia.

Perustuloseminaarissa kommenttipuheenvuoron pitäneen ulkoministeriön sosiaalipolitiikan neuvonantaja Timo Voipion mukaan aika voisikin olla nyt kypsä globaalille sosiaalipolitiikalle, joka ratkoisi globalisaation synnyttämiä ongelmia.

Kenties joskus tulevaisuudessa saamme globaalia perustuloa, joka rahoitetaan globaaleilla veroilla.

Artikkeli julkaistu Ydin 2/2014
Kirjoittaja: Perttu Iso-Markku