Puheenvuoro 38: Etnisyyteen perustuvia rajanvetoja on mahdollista purkaa nuorten ryhmätoiminnassa
Nuorilla ja nuorten parissa työskentelevillä ammattilaisilla on
vaihtelevia näkemyksiä siitä, mikä merkitys syntyperillä ja
kulttuurisilla taustoilla on nuorten kaverisuhteiden muodostumisessa.
Joidenkin mielestä etnisyys on keskeisin ja pysyvä nuoria
ryhmittelevä tekijä, kun taas toiset pitävät tämänkaltaisia
erotteluja merkityksettöminä nykynuorten arjessa.
Antti Kivijärven väitöstyön keskeinen tutkimusongelma muodostuu
tästä ristiriitaiselta vaikuttavasta lähtöasetelmasta. Kivijärvi
tarkasteli tutkimuksessaan etnisyyden merkityksiä nuorten
vertaissuhteissa eri paikkakunnilla ja erilaisissa nuorisotyön
tiloissa, kuten nuorisotaloissa, nuorten tapahtumissa ja
kohdennetummissa ryhmätoiminnoissa.
Tutkimuksessa osoitetaan, että etnisyydessä on ensisijaisesti kyse
ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa muodostuvista ja tilanteittain
vaihtelevista eronteoista, ei niinkään pysyvistä fysiologisista tai
kulttuurisista eroista.
– Kyse on vain harvoin ehdottomista ja liikkumattomista rajoista eri
taustoista tulevien nuorten välillä. Etnisyys näkyy nuorten arjessa
ennen kaikkea sosiaalisesti muodostuvina ja nuorisotyön käytäntöjen
määrittäminä huokoisina ja paikallisina rajanvetoina, Kivijärvi
toteaa.
Etäisyys kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten nuorten välillä
muodostui tutkimusaineistoissa merkityksellisimmäksi etnisyyteen
perustuvaksi eronteoksi. Erilaiset kansalliset ja kielelliset taustat
rajasivat vain harvoin maahanmuuttajataustaisten nuorten keskinäistä
kaverisosiaalisuutta. Etnisyyden merkitykset muodostuvat siten
suomalaisen yhteiskunnan enemmistö–vähemmistö-suhteiden
kehyksessä, jota määrittävät kantaväestön nuorten valmiiksi
muotoutuneet kaveripiirit ja maahanmuuttajataustaisia nuoria yhdistävä
kokemus erilaisuudesta ja ulkopuolisuudesta.
– Maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön nuorten välinenkään
rajanveto ei ole ehdoton. Eronteot ja ennakkoluulot elävät nuorten
arjessa rinnakkain kaveruuksien ja kiinnostuneisuuden kanssa, Kivijärvi
kirjoittaa
Maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön nuorten välisten
rajanvetojen merkitys vaihtelee erityisesti alueiden ja niiden
väestörakenteiden mukaan. Etnisyys nuoria erottelevana tekijänä
menettää merkitystään suurten kaupunkien monietnisten ja
sosioekonomisesti huono-osaisten lähiöiden poikien hallitsemissa
nuorisotaloissa mutta myös pienten paikkakuntien vapaa-ajan tiloissa.
Tulokset haastavat osaltaan mielikuvat ennakkoluuloisista
työväenluokan pojista ja nurkkakuntaisista pikkupaikkakunnista.
Alueista riippumatta etnisyys nuoria ryhmittelevänä tekijänä
muodostui harvoin merkitykselliseksi erottelun välineeksi
heterogeenissä ryhmissä, jotka koostuivat ikään, sukupuoleen ja
etnisyyteen liittyviltä taustoiltaan erilaisista nuorista. Etnisyyden
merkitykset korostuivat puolestaan yhden ryhmän hallitsemissa
vapaa-ajan tiloissa, kahden yhtä suuren ja etnisesti kategorisoitavissa
olevan joukon kohtaamisissa tai tilanteissa, joissa etnisyyden
merkityksiä ei kyetty käsittelemään kriittisesti.
– Etnisyyden merkitys nuoria erottelevana tekijänä vaihtelee
alueen, kulloisenkin nuorisotyön tilan ja käytäntöjen sekä muiden
kategorisointien, kuten sukupuolen, luokan ja iän mukaan.
Maahanmuuttajataustaisten nuorten osalta olennaista on toki se, ovatko
he kasvaneet osana paikallisia vertaispiirejä vai muuttaneet Suomeen
vasta nuoruusvuosinaan, Kivijärvi jatkaa.
Tutkimustulokset osoittavat, että nuorille järjestetyssä
ryhmätoiminnassa on mahdollista purkaa etnisyyden merkityksiä nuoria
erottelevana tekijänä. Nuorisotyöntekijöiden tehtävät
määritellään varsin väljästi lainsäädännössä. Nuorisotyötä
voi siten tarkastella kasvatuksellisena toimintana, jossa on mahdollista
tarttua nuorten ryhmäsuhteisiin: ”Erotteluja ylläpitävät
toimintamuodot voi aina lopettaa ja kehittää uusia tilalle.
Esimerkiksi opettajat ja sosiaalityöntekijät joutuvat pitäytymään
tiukemmin lainsäädännön heille määräämissä tehtävissä ja
rooleissa”, päättää Kivijärvi.
Kivijärven sosiologian alaan kuuluvassa väitöstyössä
hyödynnettiin laadullisia havainnointi- ja haastatteluaineistoja.
Aineistot kerättiin eri puolilta Suomea pääkaupunkiseudun suurista
lähiöistä aina maaseutumaisiin paikkakuntiin saakka. Teos koostuu
englannin- ja suomenkielisistä artikkeleista sekä laajasta
yhteenvetoluvusta.
Antti Kivijärven väitöskirja tarkastetaan perjantaina 17.4. klo 12
Itä-Suomen yliopistossa, Joensuun kampuksella, C2, Carelia,
Yliopistokatu 4. Vastaväittäjänä on Anu-Hanna Anttila.