Suurin osa Suomessa asuvista afrikkalaisista pitää yllä tiiviitä suhteita lähtömaihinsa. Keniasta Suomeen muuttanut, Kepassa koulutussuunnittelijana työskentelevä Paula Njeri Konttinen toteaa, että diasporan jäsenet tekevät paljon elinolojen parantamiseksi ja yhteisöjensä tukemiseksi Afrikassa.

Ensinnäkin on hyvin tavallista, että kotimaahan jääneitä autetaan rahalähetyksin.

”Melkein kaikki lähettävät rahaa tavalla tai toisella. Jos ajatellaan kehitystä, niin diasporan jäsenet rahoittavat etenkin koulutusta ja terveydenhoitoa. Lähetetään rahaa esimerkiksi serkun koulutukseen tai äidin sairastaessa hoitokuluihin, kuten minä”, kertoo Paula Njeri Konttinen.

Njeri Konttinen lisää, että rahaa lähetetään myös erilaisten yritysideoiden toteuttamiseen, eli diasporan varoilla tuetaan myös toimeentulon hankkimista.

Varsinaisen taloudellisen tuen lisäksi diasporan hankkimasta henkisestä pääomasta ja osaamisesta hyötyvät myös Afrikassa sijaitsevat lähtömaat.

”Paljon on puhuttu aivovuodosta, mutta toisaalta ulkomailla asuvat käyttävät osaamistaan myös kotimaidensa hyväksi, esimerkiksi järjestöjen kautta. Esimerkiksi Shalin Suomella on Keniassa hanke, jossa polttopuun ja hiilen käytölle haetaan ekologisempia vaihtoehtoja biokaasusta ja tuulivoimasta”, Njeri Konttinen kertoo.

Lisäksi tulee diasporan sosiaalinen pääoma, johon lukeutuvat esimerkiksi ulkomailla luodut verkostot. Diasporan jäsenet toimivat myös kulttuurilähettiläinä, välittäen positiivista kuvaa Afrikasta Suomessa ja toisaalta vieden täällä oppimaansa ja omaksumaansa kotiinpäin.

Njeri Konttinen toteaa, että Kenian osalta diasporan jäsenillä on myös poliittista merkitystä, etenkin Yhdysvalloissa asuvat kenialaiset ovat olleet aktiivisia lobbareita, ja myös ehdolla vaaleissa.

Huolimatta sen aktiivisuudesta, Njeri Konttinen kuitenkin kritisoi diasporaa siitä, että toiminta on hajanaista – kukin auttaa omia sukulaisiaan ja tuttujaan. Tällä on osaltaan myös eriarvoistava vaikutus, sillä kaikilla ei ole sukulaisia ulkomailla, jotka voivat lähettää rahaa.

”Diaspora on kuin nukkuva jättiläinen, siinä on paljon potentiaalia. Mutta olemme liian individualisteja. Afrikassa on paljon kollektiivista mieltä, ja on kummallista, ettemme hyödynnä sitä myös täällä. On vaikea tuoda ihmisiä yhteen, vaikka sitä juuri tarvitsisimme, yhteistyöstä ja strategisempaa toimintaa.”

Njeri Konttinen antaa esimerkin chamasta, ikään kuin epävirallisesta osuuskunnasta tai yhteisöpankista. Njeri Konttisen äiti kuuluu naisten chamaan, joka koostuu ihan tavallisista kyläläisistä. Sen jäsenet antavat kaikki jotakin yhteiseen pottiin, ja jäsenillä on myös mahdollisuus lainata tiettyjen sääntöjen mukaan rahaa, joka palautetaan sovittuun kokoukseen pienellä korolla korotettuna.

”Chamalla on myös hyväntekeväisyysaspekti, se voi kerätä rahaa myös annettavaksi tarvitsevalle, ja muodostaa näin tavallaan yhteisön sosiaaliturvan”, Njeri Konttinen toteaa.

”Samaa mallia voisimme käyttää myös diasporana kehityksen tukemiseen. Jos olemme nyt halukkaita antamaan rahaa, kun joku syntyy, kuolee tai menee naimisiin, niin miksi emme tekisi samaa esimerkiksi koulun rakentamisen rahoittamiseksi?”, Njeri Konttinen jatkaa.