Puheenvuoro 44: Hongkongin kotiorjat

Sunnuntaisin Hongkongin katukuva muuttuu. Useimmilla kaupungin 320 000 kotiapulaisesta on silloin ainoa vapaapäivä. Tuhannet indonesialaiset naiset täyttävät kaupungin Victoria-puiston. Monet heistä etsivät länsimaista miestä päästäkseen karkuun Hongkongin ahtaita olosuhteita.

Haastattelin indonesialaista Juliaa, joka on työskennellyt kaupungissa pitkään kotiapulaisena. Julian työnantaja kutsuu häntä siaksi. Palkka on noin 400 euroa. Julia lähettää useimpien muiden kotiapulaisten tavoin osan palkastaan perheelleen. Äiti on kiitoksena myynyt Julian hankkiman kiinteistön ja omaisuuden. Suku on pahin Indonesiassakin.

Työnvälittäjät takavarikoivat tyttöjen passin ja muut dokumentit.

Kotiapulaisten virta Hongkongiin alkoi 1970-luvulla. Kiinan talousuudistus rahoitettiin suurelta osalta hongkongilaisella pääomalla. Työvoimavaltainen teollisuus alkoi muuttaa Manner-Kiinaan, kun kaupungissa säilyi suunnittelu ja markkinointi. Voimakkaan talouskasvun myötä palkat nousivat ja keskiluokkaiset naiset siirtyivät työelämään. Kodinhoitoon alettiin värvätä työvoimaa.

Aluksi Hongkongin kotiapulaiset tulivat Filippiineiltä. Maan talous oli katastrofaalisessa kunnossa, joten diktaattori Marcos päätti korjata tilannetta tukemalla työvoiman siirtymistä ulkomaille. Tällä hetkellä valtaosa kotiapulaisista on Filippiineiltä ja Indonesiasta. Myös Thaimaasta ja muista Aasian maista tulee työvoimaa.

Kotiapulaisten välittäminen on kukoistava bisnes, johon monet yksityiset työnvälitystoimistot ovat erikoistuneet. Ne järjestävät työnhakijoille kursseja Filippiineillä ja Indonesiassa. Kurssikeskuksissa tyttöjen on usein ajettava hiuksensa lyhyiksi ja otettava ruiske raskauden ehkäisyyn.

Työnhakijan on maksettava keskimäärin 2 700 euroa työnvälittäjälle. Kun tytöillä ei tavallisesti ole säästöjä, heidän on otettava laina rahanlainaajalta. Työnvälittäjät takavarikoivat tyttöjen passin ja muut dokumentit, kunnes he ovat maksaneet vaaditun summan kokonaisuudessaan. Usein välittäjät antavat työnantajaperheille ohjeeksi, etteivät he saa mennä ulos asunnosta ennen kuin työnvälitysmaksu on maksettu kokonaisuudessaan.

Haastattelemani Julia on kotoisin Solon kaupungista Keski-Jaavalta. Hän maksoi työnvälittäjälle 2100 euroa työpaikastaan ja koulutuksesta. Kurssilla annettiin hyvin niukasti tietoa olosuhteista, joihin hän joutui. Hän ei saanut minkäänlaista informaatiota miten menetellä, jos työnantajan kanssa tulee vaikeuksia. Kehotettiin ainoastaan ottamaan yhteyttä työnvälittäjään. Julian kokemuksen mukaan työnvälittäjä asettuu kuitenkin ristiriitatilanteessa tavallisesti työnantajan puolelle.

Erwianaa oli pahoinpidelty pieksämällä häntä pahasti polkupyöränketjulla ja polttamalla kiehuvalla vedellä.

Kotiapulaisen palkka Hongkongissa on noin 400 euroa kuussa. Kaupungissa on minimipalkkalaki, mutta usein sitä rikotaan. Laki määrää kotiapulaisen asumaan sen perheen asunnossa, jonka palveluksessa hän on. Hongkong on hyvin tiheästi asuttu, ja kiinteistöjen hinnat ovat maailman korkeimpia. Tästä syystä asunnot ovat hyvin pieniä.

Usein kotiapulainen joutuu jakamaan huoneen jonkun perheen jäsenen kanssa, nukkumaan kylpyhuoneessa tai muuten puutteellisissa oloissa. Työviikot ovat kuusiviikkoisia varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Kotiapulaiset eivät voi saada jatkuvaa oleskelulupaa kaupunkiin. Jos he katkaisevat työsuhteen, heidän on löydettävä kahdessa viikossa uusi työ tai poistuttava kaupungista.

Hongkong on uusliberalistinen taloustiikeri. Tästä huolimatta tai nimenomaan tästä syystä 13 prosenttia kaupungin asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella.

Monet vastustavat kotipaikkaoikeuksien myöntämistä kotiapulaisille, sillä se lisäisi entisestään köyhien määrää. Kotiapulaisia on kaupungin asukkaista noin kolme prosenttia. Kiinalaismielinen kaupunginjohtaja C. Y. Leung totesi vastikään, että demokratia lisäisi köyhien sanavaltaa politiikassa. Lausunto luonnollisesti lisäsi raivoa kaupungin köyhien ja demokratialiikkeen keskuudessa.

Julian vaatimukset kotiapulaisten aseman parantamiseksi ovat perustavanlaatuisia. Kahden viikon sääntö kaupungista poistumisesta työsopimuksen loppuessa on lakkautettava. Kotiapulaisen on saatava valita asuinpaikkansa. Heidän on saatava tietoa työlainsäädännöstä ja oikeuksistaan. Heille on annettava oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen.

Indonesian ja Filippiinien johto ei ole kiinnostunut kotiapulaisten tilanteen korjaamisesta. Molemmille maille ulkomaille siirtynyt työvoima on suuri tulonlähde. Indonesiasta on siirtynyt ulkomaille vuodessa 700 000 työntekijää, Filippiineiltä vielä enemmän. Tällä hetkellä maailmalla asuu 10 miljoonaa filippiiniläistä. Suurin muuttokohde on arabimaat, missä kotiapulaisen asema ei ole häävimpi kuin Hongkongissa.

Viime aikoina Hong Kongin kotiapulaisten aseman on noussut kansainvälisen huomion kohteeksi. Amnesty International kutsuu järjestelmää orjuudeksi. Tutkimuksen mukaan 58 prosenttia kotiapulaisista on kohdeltu sanallisesti kaltoin. Kotiapulaisista 18 prosenttia on joutunut pahoinpidellyksi ja kuusi prosenttia joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Erwiana Sulistyaningsihin tapaus nousi otsikoihin ympäri maailmaa tammikuussa 2014. Työnantaja oli pitänyt häntä vankina asunnossaan, ei antanut ruokaa eikä maksanut palkkaa. Lisaksi Erwianaa oli pahoinpidelty pieksämällä häntä pahasti polkupyöränketjulla ja polttamalla kiehuvalla vedellä. Lopuksi liikuntakyvytön tyttö oli lähetetty takaisin Indonesiaan ja hänelle sanottiin, että hänen vanhempansa tapettaisiin jos hän ottaisi yhteyttä viranomaisiin.

Tapaus nostatti raivoa kotiapulaisten keskuudessa. Tammikuussa Hongkongissa järjestettiin mielenosoitus, jossa 4 000 kotiapulaista vaati oikeuksiaan. Time-lehti nimesi Erwianan yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista naisista. Oikeudenkäynti hänen entistä työnantajaansa vastaan on yhä kesken Hongkongissa. Uusliberalismin ihmisviha ei ole saanut kaikkia unohtamaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimusta.

Kirjoittaja Esa Ronkainen