Turvallistaminen kaventaa demokratiaa ja syö oikeusvaltiota
Ottawan miinasopimuksesta irrottautuminen ja rajalain hyväksyminen ovat esimerkkejä siitä, miten asioista päätetään pikavauhtia sotilaallisen turvallisuuden nimissä.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeinen perusta on ollut monenkeskinen sääntöpohjaisuus. Sen muodostavat kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan noudattaminen.
Suomen viimeaikaisissa ulostuloissa ja lakihankkeissa on sivuutettu sopimuspohjaisuus vetoamalla kansalliseen turvallisuuteen, nykytilanteen poikkeuksellisuuteen, Venäjän kasvaneeseen uhkaan tai sitten samanmielisten joukkoon kuulumisella.
Sodan oikeussääntöihin kuuluvat Geneven sopimukset sekä muut keskeiset Suomea velvoittavat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sopimukset mukaan lukien Ottawan sopimus jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestä.
Miinasopimuksen aikaansaaminen ja 164 valtion mukanaolo oli valtava läpimurto sodan sattumanvaraisten uhrien ja siviilien suojelun kannalta. Silti Suomi päätti irrottautua miinasopimuksesta. Se on nyt liittynyt kansainvälistä sopimuspohjaa hajottavien maitten joukkoon, joita on yleensä luonnehdittu autokratioiksi.
Turvapaikanhakijoiden oikeudet määritellään muun muassa YK:n Geneven pakolaissopimuksessa ja EU:n säädöksissä. Silti Suomi on jatkanut rajalakia, joka loukkaa erityisesti turvapaikanhakijoiden oikeuksia mutta myös monien oikeutta pitää yhteyttä perheisiinsä Venäjällä. Laki koskee tosiasiallisesti Suomen ja Venäjän rajaa.
Esimerkit selittyvät rauhantutkijoiden kehittämällä turvallistamisen käsitteellä, jolla kuvataan demokratian kaventumista ja oikeusvaltion horjuttamista vetoamalla kansalliseen turvallisuuteen ja olojen poikkeuksellisuuteen. Uusi normaali voi pahimmillaan johtaa esimerkiksi keskeisten vapauksien, kuten sanan- ja mielipiteen vapauden rajoittamiseen turvallisuussalaisuuksien alaa laajentamalla tai nyt tapahtuneeseen kansainvälisten sopimusten sivuuttamiseen.
Suomen sitoutuminen puolustusmenojen kasvattamiseen viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta ilman asianmukaista parlamentaarista käsittelyä on taloudellisesti merkittävä tuore esimerkki turvallistamisesta ja yhteiskunnallisen ilmapiirin militarisoitumisesta.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan poikkeusolona pidetään virallisesti julistettua sotaa tai muuta yleistä hätätilaa, joka uhkaa kansakunnan olemassaoloa. Suomi ei ole poikkeusolossa ja vaikka olisikin, silloinkin voidaan toimia normaalilla tavalla demokratiaa, oikeusvaltiota ja perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.
EU:n oikeusvaltioarvioinneissa onkin kiinnitetty huomiota monien jäsenvaltioiden tarpeettomasti nopeutetun lainsäädäntömenettelyn lisääntymiseen. Näin myös Suomessa. Lisäksi puutteina on nähty kuulemisten määräaikojen lyhentäminen sekä ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin heikkous.
Demokratia on saanut viime vuosina vakavia iskuja. Niitä ovat edellä olevien esimerkkien lisäksi kansalaisjärjestötoiminnan heikentäminen ja erityisesti moninäkökulmaisen julkisen keskustelun puuttuminen valtamedioissa. Edelleenkään sodan ja rauhan kysymyksissä ei kuulla rauhantyön asiantuntijoita, olipa kyse miinoista tai puolustusmenojen kaavamaisesta kasvattamisesta.
Kaiken lisäksi Suomen linjauksia meneillään oleviin konflikteihin vaivaa valikoivuus. Liittolaisiksi tai samanmielisiksi määritellyille sallitaan äärimmäiset sotarikokset, miehitysvalta ja jopa ”ennaltaehkäisevät” pommitukset kuten Israelin ja Yhdysvaltojen osalta tehdään. Globaalin sopimisen ja yhteistyön rahoitustakin on vähennetty samalla, kun aseteollisuutta ja sen poliittista valtaa paisutetaan puolustuksen nimissä. Varustelua tehdään ilmastotoimien ja kehitysavun kustannuksella.
Suomen pitäisi täysivaltaisena maana valtiosäännön mukaan turvata ihmisarvon loukkaamattomuus, yksilön vapaudet ja oikeudet sekä oikeudenmukainen kohtelu. Valtiosäännön mukaan Suomi osallistuu myös kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi, yhteiskunnan kehittämiseksi ja on EU:n jäsen. Kansalaisten ja poliittisten päättäjien on pidettävä kiinni perustuslaista kaikissa olosuhteissa. Kun antaa turvallistamiselle ja militarismille pikkusormen, se vie koko käden – tosi elämässä demokratian.
Kirjoittajat ovat Ydin-lehden päätoimittaja Arja Alho ja Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius.
HS Vierakynä 25.7.2025
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011377543.html