Avainsana-arkisto: pääkirjoitus
Hullu vuosi kiteytyy ydinasehuolettomuutena
Arja AlhoEuroopan hulluna vuonna 1848 kuohunta synnytti aatteita: liberalismin, sosialismin ja nationalismin. Ne muovasit tulevia vuosisatoja ja vaikuttavat edelleen.
”Ulvotaan, sanoi koira”
päätoimittajaJosé Saramagon romaanin Kertomus näkevistä alkulausahdus tuli mieleeni kahdesta syystä. Sotaisassa ilmapiirissä on ulvottava rauhan puolesta kuin koira. Mutta koiralaumat tuntuvat räksyttävän ihan toisarvoisista ja mitä hulluimmista syistä.
Vastakkainasettelun aika on tullut
Päätoimittaja Arja AlhoYdin-lehti toivoi moninäkökulmaista ja alkuperäisen aikataulun mukaista keskustelua turvallisuudesta. Vaikka turvallisuusympäristössä tapahtui järkyttävä muutos Venäjän hyökättyä Ukrainaan, eduskunnan linjaukset niin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kuten myös puolustusvalmiudesta olivat vajaan vuoden sisällä tehtyjä eivätkä ne menettäneet merkitystään yhdessä yössä.
Rohkeasti rauhan kannalla
Arja Alho
Ydin 1/2022 meni painoon 14.2. Kun neuvottelutielle oli edes teoreettinen mahdollisuus Itä-Ukrainan kriisissä, sen eteen piti ponnistella. Siksi kirjoitimme: tarvitsemme sodanlietsonnan sijaan rauhanpolitiikkaa. Kun Venäjä 24.2. aloitti sodan Ukrainaa vastaan, selkeä viestimme on: sotatoimet seis, Venäjä pois Ukrainasta. Samoin yhtä selkeästi on tuomittava Venäjän ydinasevalmiuden nostaminen. Se on käsittämättömän vastuutonta.
Mustaa ja valkoista
Arja Alho
Työpisteelläni on mustavalkoinen kuva. Kättelen siinä juuri vankilasta vapautunutta Nelson Mandelaa. Tuo kuva on ainoa, jota pidän esillä kaikista niistä vuosista, jolloin tein töitä kansanvallan ytimessä.
Mustavalkokuvissa – tässäkin – on valtavasti sävyjä ja kiinnostavia varjoja. Itse asiassa ne ovat kaikkea muuta kuin mustaa ja valkoista. On paljon eri asteita tummaa, harmaata ja vaaleaa. Mustavalkokuvat haastavat. Ne jopa sattuvat.
Virran partaalla on paju
Arja Alho
Ensimmäinen reaktioni elokuisiin uutiskuviin Kabulista oli: milloin leijat voivat taas lentää kirkkaalla sinitaivaalla? Tuulen pyörittäminä ylväitä vuorenrinteitä vasten, keltaisen auringon kujeillessa pienten ja vähän isompienkin leijanlennättäjien onnellisilla kasvoilla? Khaled Hosseinin Leijapoika on ollut yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani. Tunnen nyt selittämättömän suurta surua. Minä, jolle Afganistan on vieras ja kaukana. Lue loppuun
Eriarvoisuus luokkakuvassa
Arja Alho
Yksilöpuheen yleisyydessä on hankalaa puhua luokasta. On väitetty, ettei luokkia enää ole. Myös keskiluokasta ja siihen kuulumisesta on tullut eräänlainen luokkien sulatusuuni. Tosin, eihän luokasta puhuminen tarkoita sitä, että ihmisiä pantaisiin jonkinlaiseen järjestykseen. Sitä vastoin luokkapuhe auttaa ymmärtämään erilaisia lähtökohtia ja resursseja, joita ihmisillä taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti elämässään on. Kuinka se voisi koskaan olla vanhanaikaista? Lue loppuun
Luotettavan tiedonvälityksen turvaksi aktivismia!
Arja Alho
Julkisuus muuttui jo aikaa sitten ja räjähti uuteen ulottuvuuteen internetin myötä. Se on globaalia ja medioitunutta, mutta myös keskittynyttä. Muutokset näkyvät niin Venäjällä Navalnyin perusteetonta vangitsemista protestoivissa mielenosoituksissa kuin Yhdysvalloissa Capitol-kukkulalle loppiaisena rynnineissä rettelöitsijöissä sekä heihin liittyvässä tarinankerronnassa ja uutiskuvissa.
Kummassakin on kyse demokratiasta. Ensimmäisessä sen puutteesta ja toisessa sen kipuilusta, jopa hauraudesta. Kummassakin on kyse riippumattoman ja luotettavan tiedonvälityksen puutteesta tai sen ongelmista, mutta myös julkisuuden näkyvän ja näkymättömän ristiriidoista – toisin sanoen julkisen ja yksityisen sfääreistä, jotka ovat uuden näkyvyyden paineissa.
Epävarmuus tuottaa konservatismia
Arja Alho
Koronapandemia ja Yhdysvaltojen vaalit ovat hallinneet mediatilaa niin maalla, merellä kuin ilmassa. Jälkimmäinen asia on ratkennut ja vaalin tulos on selvä: Joe Biden on voittanut niin valitsijoiden kuin ääntenkin enemmistön ja hänestä tulee Yhdysvaltojen seuraava presidentti. Vaalituloksen peukaloinnista ei ole mitään näyttöä.
Bidenin voitosta huolimatta demokraattiystäväni ovat olleet hämmentyneitä. Kongressin edustajainhuoneen demokraattienemmistö kapeni, senaatin kohtalo riippuu Georgian osavaltion uusintavaalista. He eivät voi käsittää, miten on mahdollista, että republikaanit ovat selvinneet kuivin jaloin Donald Trumpin kaltaisesta presidentistä ja hänen kaudestaan.