Avainsana-arkisto: pääkirjoitus

Alho seisoo Rauhanaseman toimistolla ja katsoo kameraan.

Vihollisuuksien vihoviimeinen kierre

Arja Alho

Maailmalla osoitetaan mieltä. Gazan siviilien ahdinkoa ja lasten kärsimystä on sietämätöntä katsoa. Vaikka Lähi-idän kriisin syitten tiedetään ulottuvan kauas historiaan ja vaikka terrori-iskujen tuomitseminen on oikein, mikään ei oikeuta Gazaan ahdettujen ihmisten rankaisemista pommeilla, nälällä, veden puutteella ja sairaaloiden toiminnan lamauttamisella. Lue loppuun

Studiokuva Arja Alhosta.

Ajattelen siis olen

Oletteko huomanneet, että esimerkiksi maan suurimman lehden uutissivuilla on paljon kommentteja ja analyyseja?

Lue loppuun

Studiokuva Arja Alhosta.

Hullu vuosi kiteytyy ydinasehuolettomuutena

Arja Alho

Euroopan hulluna vuonna 1848 kuohunta synnytti aatteita: liberalismin, sosialismin ja nationalismin. Ne muovasit tulevia vuosisatoja ja vaikuttavat edelleen. 

Lue loppuun

Studiokuva Arja Alhosta.

”Ulvotaan, sanoi koira”

päätoimittaja

José Saramagon romaanin Kertomus näkevistä alkulausahdus tuli mieleeni kahdesta syystä. Sotaisassa ilmapiirissä on ulvottava rauhan puolesta kuin koira. Mutta koiralaumat tuntuvat räksyttävän ihan toisarvoisista ja mitä hulluimmista syistä.

Lue loppuun

Studiokuva Arja Alhosta.

Vastakkainasettelun aika on tullut

Päätoimittaja Arja Alho

Ydin-lehti toivoi moninäkökulmaista ja alkuperäisen aikataulun mukaista keskustelua turvallisuudesta. Vaikka turvallisuusympäristössä tapahtui järkyttävä muutos Venäjän hyökättyä Ukrainaan, eduskunnan linjaukset niin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kuten myös puolustusvalmiudesta olivat vajaan vuoden sisällä tehtyjä eivätkä ne menettäneet merkitystään yhdessä yössä. 

Lue loppuun

Rohkeasti rauhan kannalla

Arja Alho

 

Ydin 1/2022 meni painoon 14.2. Kun neuvottelutielle oli edes teoreettinen mahdollisuus Itä-Ukrainan kriisissä, sen eteen piti ponnistella. Siksi kirjoitimme: tarvitsemme sodanlietsonnan sijaan rauhanpolitiikkaa. Kun Venäjä 24.2. aloitti sodan Ukrainaa vastaan, selkeä viestimme on: sotatoimet seis, Venäjä pois Ukrainasta. Samoin yhtä selkeästi on tuomittava Venäjän ydinasevalmiuden nostaminen. Se on käsittämättömän vastuutonta.

Lue loppuun

Mustaa ja valkoista

Arja Alho

Työpisteelläni on mustavalkoinen kuva. Kättelen siinä juuri vankilasta vapautunutta Nelson Mandelaa. Tuo kuva on ainoa, jota pidän esillä kaikista niistä vuosista, jolloin tein töitä kansanvallan ytimessä.  

Mustavalkokuvissa – tässäkin – on valtavasti sävyjä ja kiinnostavia varjoja. Itse asiassa ne ovat kaikkea muuta kuin mustaa ja valkoista. On paljon eri asteita tummaa, harmaata ja vaaleaa. Mustavalkokuvat haastavat. Ne jopa sattuvat. 

Lue loppuun

Virran partaalla on paju

Arja Alho

Ensimmäinen reaktioni elokuisiin uutiskuviin Kabulista oli: milloin leijat voivat taas lentää kirkkaalla sinitaivaalla? Tuulen pyörittäminä ylväitä vuorenrinteitä vasten, keltaisen auringon kujeillessa pienten ja vähän isompienkin leijanlennättäjien onnellisilla kasvoilla? Khaled Hosseinin Leijapoika on ollut yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani. Tunnen nyt selittämättömän suurta surua. Minä, jolle Afganistan on vieras ja kaukana. Lue loppuun

Eriarvoisuus luokkakuvassa

Arja Alho

Arja AlhoYksilöpuheen yleisyydessä on hankalaa puhua luokasta. On väitetty, ettei luokkia enää ole. Myös keskiluokasta ja siihen kuulumisesta on tullut eräänlainen luokkien sulatusuuni. Tosin, eihän luokasta puhuminen tarkoita sitä, että ihmisiä pantaisiin jonkinlaiseen järjestykseen. Sitä vastoin luokkapuhe auttaa ymmärtämään erilaisia lähtökohtia ja resursseja, joita ihmisillä taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti elämässään on. Kuinka se voisi koskaan olla vanhanaikaista? Lue loppuun

Luotettavan tiedonvälityksen turvaksi aktivismia!

Arja Alho

Julkisuus muuttui jo aikaa sitten ja räjähti uuteen ulottuvuuteen internetin myötä. Se on globaalia ja medioitunutta, mutta myös keskittynyttä. Muutokset näkyvät niin Venäjällä Navalnyin perusteetonta vangitsemista protestoivissa mielenosoituksissa kuin Yhdysvalloissa Capitol-kukkulalle loppiaisena rynnineissä rettelöitsijöissä sekä heihin liittyvässä tarinankerronnassa ja uutiskuvissa.

Kummassakin on kyse demokratiasta. Ensimmäisessä sen puutteesta ja toisessa sen kipuilusta, jopa hauraudesta. Kummassakin on kyse riippumattoman ja luotettavan tiedonvälityksen puutteesta tai sen ongelmista, mutta myös julkisuuden näkyvän ja näkymättömän ristiriidoista – toisin sanoen julkisen ja yksityisen sfääreistä, jotka ovat uuden näkyvyyden paineissa.

Lue loppuun