Avainsana-arkisto: pääkirjoitus
Vihollisuuksien vihoviimeinen kierre
Arja AlhoMaailmalla osoitetaan mieltä. Gazan siviilien ahdinkoa ja lasten kärsimystä on sietämätöntä katsoa. Vaikka Lähi-idän kriisin syitten tiedetään ulottuvan kauas historiaan ja vaikka terrori-iskujen tuomitseminen on oikein, mikään ei oikeuta Gazaan ahdettujen ihmisten rankaisemista pommeilla, nälällä, veden puutteella ja sairaaloiden toiminnan lamauttamisella. Lue loppuun
Ajattelen siis olen
Oletteko huomanneet, että esimerkiksi maan suurimman lehden uutissivuilla on paljon kommentteja ja analyyseja?
Hullu vuosi kiteytyy ydinasehuolettomuutena
Arja AlhoEuroopan hulluna vuonna 1848 kuohunta synnytti aatteita: liberalismin, sosialismin ja nationalismin. Ne muovasit tulevia vuosisatoja ja vaikuttavat edelleen.
”Ulvotaan, sanoi koira”
päätoimittajaJosé Saramagon romaanin Kertomus näkevistä alkulausahdus tuli mieleeni kahdesta syystä. Sotaisassa ilmapiirissä on ulvottava rauhan puolesta kuin koira. Mutta koiralaumat tuntuvat räksyttävän ihan toisarvoisista ja mitä hulluimmista syistä.
Vastakkainasettelun aika on tullut
Päätoimittaja Arja AlhoYdin-lehti toivoi moninäkökulmaista ja alkuperäisen aikataulun mukaista keskustelua turvallisuudesta. Vaikka turvallisuusympäristössä tapahtui järkyttävä muutos Venäjän hyökättyä Ukrainaan, eduskunnan linjaukset niin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kuten myös puolustusvalmiudesta olivat vajaan vuoden sisällä tehtyjä eivätkä ne menettäneet merkitystään yhdessä yössä.
Rohkeasti rauhan kannalla
Arja Alho
Ydin 1/2022 meni painoon 14.2. Kun neuvottelutielle oli edes teoreettinen mahdollisuus Itä-Ukrainan kriisissä, sen eteen piti ponnistella. Siksi kirjoitimme: tarvitsemme sodanlietsonnan sijaan rauhanpolitiikkaa. Kun Venäjä 24.2. aloitti sodan Ukrainaa vastaan, selkeä viestimme on: sotatoimet seis, Venäjä pois Ukrainasta. Samoin yhtä selkeästi on tuomittava Venäjän ydinasevalmiuden nostaminen. Se on käsittämättömän vastuutonta.
Mustaa ja valkoista
Arja AlhoTyöpisteelläni on mustavalkoinen kuva. Kättelen siinä juuri vankilasta vapautunutta Nelson Mandelaa. Tuo kuva on ainoa, jota pidän esillä kaikista niistä vuosista, jolloin tein töitä kansanvallan ytimessä.
Mustavalkokuvissa – tässäkin – on valtavasti sävyjä ja kiinnostavia varjoja. Itse asiassa ne ovat kaikkea muuta kuin mustaa ja valkoista. On paljon eri asteita tummaa, harmaata ja vaaleaa. Mustavalkokuvat haastavat. Ne jopa sattuvat.
Virran partaalla on paju
Arja AlhoEnsimmäinen reaktioni elokuisiin uutiskuviin Kabulista oli: milloin leijat voivat taas lentää kirkkaalla sinitaivaalla? Tuulen pyörittäminä ylväitä vuorenrinteitä vasten, keltaisen auringon kujeillessa pienten ja vähän isompienkin leijanlennättäjien onnellisilla kasvoilla? Khaled Hosseinin Leijapoika on ollut yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani. Tunnen nyt selittämättömän suurta surua. Minä, jolle Afganistan on vieras ja kaukana. Lue loppuun
Eriarvoisuus luokkakuvassa
Arja AlhoYksilöpuheen yleisyydessä on hankalaa puhua luokasta. On väitetty, ettei luokkia enää ole. Myös keskiluokasta ja siihen kuulumisesta on tullut eräänlainen luokkien sulatusuuni. Tosin, eihän luokasta puhuminen tarkoita sitä, että ihmisiä pantaisiin jonkinlaiseen järjestykseen. Sitä vastoin luokkapuhe auttaa ymmärtämään erilaisia lähtökohtia ja resursseja, joita ihmisillä taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti elämässään on. Kuinka se voisi koskaan olla vanhanaikaista? Lue loppuun