Avainsana-arkisto: pääkirjoitus

Kamppailu hegemoniasta ja suunnasta

Arja Alho

Kamppailua yhteiskunnan johtajuudesta käydään koko ajan ja kaikkialla: politiikassa, työyhteisöissä, yliopistoissa ja mediassa. Omalle näkökulmalle maailman selittämiseen haetaan laajaa kannatusta. Kyse on hegemoniasta.

Hegemonisissa valtakamppailuissa tuotetaan ja annetaan ilmiasua uudenlaiselle toimijuudelle ja toiminnoille, joilla pyritään legitimoimaan ajattelutapoja ja näkemyksiä. Legitimiteetti ei perustu pakkoon, vaan siihen, että ihmiset noudattavat näitä ajattelutapoja vapaaehtoisesti sääntöinä. Usein säännöistä tulee myös lainsäädäntöä.

Lue loppuun

Sivistyksen merkitys ja voima

Arja Alho

Suomalaisella herravihalla on pitkät juuret. Eliittivastaisuus on ottanut julkisessa nykykeskustelussa populismista kierteen, jossa luokkaerojen kaventamisen sijaan korostetaan eroja ja epäluuloja. Seuraukset ovat muuttaneet paitsi poliittista kenttää myös tapaa analysoida yhteiskunnallisia ilmiöitä. On avointa tieteen ja tutkimuksen halveksuntaa tai sitten pseudotieteellistä näppäröintiä.

Lue loppuun

Fasismi on prosessi

Arja Alho

Euroopassa on aina ollut populistisia puolueita – niin vasemmisto- kuin oikeistopopulistisia. Populismissa ei sinänsä ole vikaa, jos lähdetään perusajatuksesta: politiikan pitää heijastaa kansan tahtoa. Populistiset liikkeet ovat haastaneet jo tovin demokratiaa ja kysyneet, toimiiko se todella niin kuin pitäisi. Vastaus on: ei toimi. Mutta mitä tehdä?

Lue loppuun

Peace and Love!

Arja Alho

Kun kiinnitin teini-ikäisenä rauhanmerkin olkalaukkuuni, tunsin olevani osa maailmanlaajuista sodanvastaista liikettä. Kylmä sota hyyti luissa ja ytimissä. Uutiskuvat napalmin polttamista lapsista kuristivat kurkkua. Mutta kaikkialla – siltä ainakin tuntui – ihmiset marssivat rauhan puolesta sotaa vastaan: Peace and Love!

Sitten tulivat julisteet, joissa Ronald Reaganin käsivarsilla lepäsi Margaret Thatcher kuin Tuulen viemää -elokuvassa. Taustalla kohosi ydinpommin sienimäinen ja pelottava pilvi. Siksi minäkin liimasin julisteita sähkökaappeihin. Kummankin valtaantulo 1980-luvun alussa nimittäin leikkasi liennytykseltä siivet – ja käynnisti vieläkin voimissaan olevan uusliberalistisen hegemonian. Neutronipommia kehiteltiin, alkoi tähtien sota. Oli tehtävä taas jotakin. Rauhanmarssit saivat ihmiset liikkeelle.

Lue loppuun

Kerro, kerro kuvastin

Arja Alho

Politiikan kauniit ja rikkaat tanssivat jo tähtien kanssa ja tekevät diilejä. He avautuvat elämänsä vastoinkäymisistä ja joskus onnen hetkistäkin. Tiedämme, mitä Liike nyt -aktivistit sanovat baaritiskin naiselle ja kuinka toisen puolen kansanedustaja kamppailee viinapirun kanssa.

Politiikan rohkeat sankarit sen sijaan tekevät työtä lähes vuorotta. Odotamme heiltä kansan edustamisessa vastuullisuutta, näkemyksellisyyttä ja nuhteettomuutta. Ne kaikki ovat vaikeita asioita kenelle tahansa. Keväällä arvioimme heitä: joko luotamme tai sitten ei. Silti tärkeintä on, millaisilla ohjelmallisilla kysymyksillä niin puolueet kuin ehdokkaatkin puhuttelevat meitä ja mille he haluavat kannatuksemme!

Lue loppuun

Maalari maalasi taivaanrantaa

Arja Alho

Kun tapaamme vieraan ihmisen, kerromme hänelle yleensä nimemme. Nimi tekee tuntemattomasta vähemmän tuntemattoman.

Saatan kysyä juhlissa uudelta tuttavuudeltani yhteyttä hääpariin tai syntymäpäiväsankariin. Olen kiinnostunut hänen kasvuympäristöstään, haluan tietää mistä hän kotoisin, missä käynyt koulua ja kuin huomaamatta olen onkinut samalla tietoja sukupolvikokemuksista, harrastuksista tai hänen ryhmäidentiteeteistään, siis mihin joukkoihin hän kuuluu. Yleensä aina löytyy jotain yhteistä. Lue loppuun

Minä olen muistanut

Arja Alho

Museovierailulla avautuvat silmät, aivoissa palasina oleva tieto järjestyy uudella tavalla ja myös erilaiset tunnekokemukset ravitsevat sielua, aivan kuten hyvää kirjaa lukiessa. Nyt vain kaikki aistit vahvistavat muutaman tunnin elämystä, joka tallentuu elämänkokemukseksi siinä missä eletty elämäkin.

Kävin Oslossa Holokausti-keskuksessa sekä myös pienessä juutalaisten museossa. Jälkimmäinen sijaitsee 1940-luvun juutalaiskortteleissa. Asukkaista 532 vietiin Saksaan. Museon pienet esineet, kuten muistokirjat kiiltokuvineen ja runoineen tai henkilökortit, joissa lukee ”ei-arjalainen”, puristavat sydäntä.

Lue loppuun

Miksi Ydin?

Arja Alho

4000 vuotta vanha kiinalainen keksintö, helmitaulu, on tietokoneiden esihistoriaa. Ensimmäisen tietokoneen näin omin silmin Helsingin yliopistolla Franzeniassa 1970-luvun lopulla. Se oli huoneenkokoinen, reikäkortteja louskuttava kuuma kapistus.

Mikroprosessorin keksiminen 1971 puolestaan teki kymmentä vuotta myöhemmin mahdolliseksi, että joka kotiin voitiin hankkia oma PC (personal computer). Hankin sellaisen työhuoneelleni vuonna 1984. Se oli hiirellinen Apple Macintosh, joka muistutti kottaraispönttöä. Olipa ihana muokata tekstiä ruudulla vain ranneliikkeellä, ilman saksia ja teippirullaa!

Lue loppuun

Pääkirjoitus 3/2017: Yhdessä toimimisen hyvä – väkivallan paha

Arja Alho

Kuva: Pekka ElomaaYdin-lehden kansikuvan kynttilät kunnioittavat väkivallan uhreja kaikkialla maailmassa. Niiden hento lepattava valo muistuttaa meitä joukkotuhoaseiden, sotien ja konfliktien uhreista sekä terrori-iskuissa menehtyneistä – pelosta, väkivallasta ja kaltoinkohdelluista ihmisistä.

Väkivalta on punoutunut kaikkialle. Se ei säästä edes lapsia. Sitä on uutisissa ja dokumenteissa. Sitä on tapahtumissa, joissa olemme osallisina tai sivullisina. Väkivaltaa on viihteessä ja peleissä. Sitä on kansakunnan muistissa ja sukupolvien kokemuksissa.

Lue loppuun

Pääkirjoitus 2/2017: ”Sen suven suloisuutta”

Arja Alho

Kevään puhkeaminen kylmän horroksesta on ottanut aikaa. Syntymän ihme ja menetyksen suru vuorottelevat niin luonnon kiertokulussa kuin ihmisten elämässä. Samat kaaret löytyvät myös kansakunnan historiallisesta muistista.

Paavo Lipponen korosti presidentti Mauno Koiviston muistotilaisuudessa hänen merkitystään kahden murroksen – niin sisäpoliittisen kuin ulkopoliittisen – luotsina.

Sisäpoliittinen murros ajoittui Koiviston pääministeri-presidenttikauden saranaan. Vallanvaihto tapahtui hyvässä kansanvaltaisessa järjestyksessä sekä johti parlamentarismin vahvistumiseen ja presidentin valtaoikeuksien kaventamiseen.

Ulkopoliittinen murros sijoittui kylmän sodan päättymiseen. Koivisto teki päätöksen EU-jäsenyyden hakemisesta mutta myös YYA-sopimuksen irtisanomisesta. Liikkumavaran hän oli varmistanut huolehtimalla hyvistä suhteista niin Neuvostoliittoon kuin länteenkin.

Lipponen luonnehti myös Koiviston persoonallisuutta, joka oli samanaikaisesti aristokraattinen ja rento. Samaa luonnehdintaa hakisin myös itse.

Lue loppuun